Tutkimuksen mukaan suomalaisten nuorten ylipaino on kolmessakymmenessä vuodessa kolminkertaistunut. Ylipainon osasyynä pidetään vähentynyttä fyysistä aktiivisuutta. Lasten liikkuminen jalan tai pyöräillen ja itsenäisesti ilman vanhempien ohjausta tai apua on vähentynyt kaikkialla läntisessä maailmassa.

- Suomalaiset lapset harrastavat järjestettyä liikuntaa aiempaa enemmän, mutta ohjaamaton liikkuminen vapaa-ajalla ja kävely sekä pyöräily paikasta toiseen ovat vähentyneet, toteaa filosofian maisteri Anne Broberg.

Brobergin mukaan nuorten omaehtoiseen liikkumiseen tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota. Kuskaaminen joka paikkaan autolla heikentää lasten terveyttä ja hyvinvointia.

Sopivan pituinen matka

Broberg väitteli Aalto-yliopistossa aiheesta Lasten ja nuorten itsenäisen ja aktiivisen liikkumisen monet ympäristöt. Hän selvitti väitöstyössään niitä yhdyskunnan rakenteellisia piirteitä, jotka tekevät nuorten itsenäisen liikkumisen mahdolliseksi.

Tutkimus paneutui pääkaupunkiseudulla ja Turussa asuvien viidesluokkalaisten lasten sekä seitsemäs- ja kahdeksasluokkalaisten nuorten liikkumiseen.

Tulosten perusteella liikkumistavan valintaan vaikuttaa eniten matkan pituus. Lapset kävelevät mielellään noin kilometrin matkan kouluun, pyörällä taittuu hyvin kolme kilometriä. Jos matka pitenee, myös into yleensä laantuu.

Kohtuullisen tiivis ympäristö tukee itsenäistä ja aktiivista liikkumista. Jos kaupunkiympäristö on hyvin tiivis, käytetään helposti julkisia kulkuneuvoja. Reitin katkaisevat isot liikenneväylät vähentävät omaehtoista ja itsenäistä liikkumista.

Esimerkiksi Helsingin kantakaupungissa lasten omaehtoinen ja itsenäinen liikkuminen jää verrattain vähäiseksi. Kaupunkikeskusta tarjoaa kuitenkin lapsille monipuolisia mahdollisuuksia kokemiseen ja tekemiseen.

Kauppakeskus Jumbo Vantaalla Kehä III:n tuntumassa on esimerkki rakennetusta alueesta, jonne harva tulee kävellen tai pyöräillen. Ostoksille tullaan autolla sekä läheltä että kaukaa.

Turku on rakenteeltaan monipuolinen kaupunki, jossa kantakaupunki vaihtuu nopeasti lähiöalueiksi ja maaseutumaiseksi ympäristöksi.

- Monet Turun lähiöistä tukevat itsenäistä liikkumista. Keskustaan tullaan luonnollisesti julkisella liikenteellä tai omilla autoilla sitä hanakammin, mitä pidempi matka on, Broberg sanoo. 

Hengailukin on liikkumista

Brobergin mukaan koko kaupunki tulisi nähdä liikkumaan kannustavana ympäristönä sen sijaan, että suunnitellaan vain erityisiä, lapsille ja nuorille suunnattuja leikkipuistoja, urheiluhalleja ja urheilukenttiä. Huomiota tulisi suunnata lasten ja nuorten merkityksellisinä kokemiin paikkoihin.

- Hengailu ja ystävien tapaaminen on nuorille tosi tärkeää. Kaupunkisuunnittelussa voisi ajatella nykyistä enemmän nuorten käyttäytymistä ja pohtia, voisiko nuorten suosimiin ympäristöihin luoda liikkumiseen kannustavia juttuja.

Kaupunkisuunnittelu on kuitenkin vain yksi monista tekijöistä, jotka vaikuttavat lasten ja nuorten liikkumiseen. Myös aikuisten asenteet voivat olla ratkaisevan tärkeitä.

- Mikäli vanhemmat haluavat tukea lastensa liikkumista, heidän tulisi suhtautua myönteisesti nuorten kokoontumiseen eikä kokea sitä rasitteeksi, Broberg sanoo.

Väitöstutkimukseen liittyvään kyselyyn vastanneet lapset antoivat korkeimman arvosanan paikalle, jossa saivat olla rauhassa. Brobergin mukaan tulos sisältää viestin, jota meidän aikuisten on syytä pohtia.

- Kaipaavatko vastaajat rauhaa aikatauluista, kanssakäymisestä muiden kanssa tai vaikkapa rauhaa toteuttaa itseään? Broberg kysyy.

Broberg käytti tutkimuksessaan pehmoGIS-menetelmää, jossa lapset ja nuoret pääsevät kertomaan koulumatkastaan ja itselleen merkityksellisistä paikoista internetin välityksellä. Menetelmä nahdollistaa lisäkysymysten tekemisen ja tutkimuksen kohdistaminen hienosyisesti eri ympäristöihin.

FM Anna Broberg väitteli 7.8.2015 klo 12 Aalto-yliopistossa, maankäyttötieteiden laitoksella, aiheesta Lasten ja nuorten itsenäisen ja aktiivisen liikkumisen monet ympäristöt. Väitöskirjan nimi on englanniksi They’ll never walk alone? The multiple settings of children’s active transportation and independent mobility.

Väitöskirjan verkko-osoite: https://aaltodoc.aalto.fi/handle/123456789/17246

Väittelijän yhteystiedot: Anna Broberg, puh. 050 538 8809, anna.broberg@aalto.fi

Tutkijatohtori Christiane Heinicke asuu vuoden ajan Mars-planeetan olosuhteita jäljittelevällä tutkimusasemalla yhdessä viiden muun tutkijan kanssa.

Hän osallistuu Havaijilla vuoden pituiseen Hawaii Space Exploration Analog and Simulation (HISEAS) kokeiluun 28.8. alkaen.

- Tällä hetkellä olen todella innoissani. Päätökseni osallistua tehtävään oli kohtuullisen spontaani, koska lähetin hakemukseni vasta toukokuun puolivälissä. Olin kuitenkin jo aiemmin hakenut ja päässyt finaaliin toisessa samanlaisessa haussa, joten minulla on ollut aikaa tottua ajatukseen asua eristyksissä vuoden ajan, Heinicke kertoo.

Aalto-yliopistossa hän työskenteli tutkijatohtorina professori Jukka Tuhkurin vetämässä tutkimusryhmässä.

- Valitettavasti Aallosta tekemästäni työstä on vain epäsuorasti hyötyä tulevassa tehtävässä. Koska Havaijilla on trooppinen ilmasto, siellä ei ole merijäätä, joka olennaisesti liittyi Aallossa tekemääni tutkimukseen. Voisin kuitenkin tulla takaisin tänne, sillä olen todella nauttinut työskennellä Aallossa ja Jukka Tuhkuri on ollut erittäin kannustava, Heinicke toteaa.

Kaksitoista kuukautta jatkuvassa valvonnassa

 Kokeilun tavoitteena on tunnistaa sosiaalisia, ihmisten välisiä ja kognitiivisiä tekijöitä, jotka vaikuttavat tiimityöskentelyyn pitkäkestoisessa avaruusmatkustamisessa, kuten Marsiin suuntautuvilla tehtävillä. Olosuhteet jäljittelevät marsilaista tukikohtaa. Kupoliasumuksessa on yksi ikkuna, joka avautuu vulkaaniselle kivikentälle. Jokaisen tiimijäsenen on myös pukeuduttava avaruusasuun mennessään ulos. Viestiminen ulkomaailmaan tapahtuu 20 minuutin viiveellä molempiin suuntiin.

Kahdentoista kuukauden aikana tiimiä seurataan jatkuvasti erilaisin keinoin, kuten esimerkiksi kameroilla, jäljittimillä ja erilaisilla sähköisillä kyselyillä. Ryhmä ei kuitenkaan toimi ainoastaan koekaniineina tässä suhteessa, vaan heillä on myös omia tutkimuskohteita. Heinickenille kuuluu veden erottaminen maasta sekä uni.

- Tiimissämme on erittäin motivoituneita ja yhteistyökykyisiä ihmisiä, jokainen osaava omalla alueellaan. Meillä on paljon aikaa ja mahdollisuuksia oppia toinen toisiltamme, Heinicke toteaa.

Kokeilu on NASAn rahoittama ja sitä johtaa Havaijin yliopisto.

Christiane Heinicken pitää blogia kokeilun ajan (saksaksi) http://scilogs.de

Lisätietoja:

Mars-simulaatioon osallistuvan ryhmän tiedot

Havaijin yliopiston lehdistötiedote

Christiane Heinicke, mail@cheinicke.de; +49(0)1578 5938938 (puhelinnumero toimii elokuun 18. päivään saakka)

Kun vararehtori Tuija Pulkkinen saapuu työpaikalleen Otaniemeen, uutisten synkästä ja paikoilleen juuttuneesta Suomesta ei näy jälkeäkään.

–Täällä näkyy vain osaamista, ideoita ja innostusta, joilla Suomi lähtee nousuun, hän iloitsi Aallon teollisen internetin kampuksen avajaistapahtumassa 25. elokuuta.

– AIIC kokoaa yhteen sekä Aallolle että koko Suomelle keskeistä osaamista.

AIIC, eli Aalto Industrial Internet Campus, on Aallon ja sen korkeakoulujen strateginen aloite. Sen tavoitteena on yhdistää teollisen internetin tutkimus, opetus ja innovaatiotoiminta kokonaisuudeksi, joka toimii tiiviissä yhteistyössä teollisuuden kanssa. Aloitetta vetävä professori Martti Mäntylä korosti avajaispuheessaan kohtaamisten merkitystä.

– Teollisessa internetissä on kyse siitä, miten bitit ja rauta löytävät parhaiten toisensa, hän korosti.

– Kampuksen idea onkin tuoda yhteen eri alojen osaajia ratkomaan monitieteellisiä ongelmia. Pekka Lundmark on usein puhunut Suomesta teollisen internetin Piilaaksona, ja meistä sen syntypaikka voi olla juuri täällä Puumiehenkorttelissa, tulevan metroaseman kupeessa. Tämä päivä on kalenterissa AIIC:n ensimmäinen virstanpylväs – tästä se lähtee!

Opetusta ja yritysyhteistyötä

Opiskelijat ovat AIIC:ssa tärkeässä asemassa – vauhdilla muuttuva teollisuus ei pärjää ilman lahjakkaita osaajia.

– Meidän pitää valmistaa opiskelijat murrokseen ja ennen kaikkea opettaa heidät oppimaan, Mäntylä kiteytti.

Monet projektit ja opinnäytetyöt tehdään yhteistyössä yritysten kanssa. Niille teollisen internetin kampuksen perustaminen on mieluinen uutinen.

Teollinen internet on tavallaan neljäs teollinen vallankumous. Siksi AIIC:n käynnistyminen on mahtavaa, sanoi ABB:n teknologiapäällikkö Matti Kauhanen.

– Yritysten keskittyminen Otaniemeen on luonnollinen juttu, sillä teollinen internet ei ole suljettu systeemi, joten yhteistyötä tarvitaan, hän painotti.

Otaniemeä myllerretään ja rakennetaan tulevina vuosina kovalla tohinalla. Aalto-yliopiston kiinteistöjohtaja Antti Tuomela kertoi, että vuosina 2012–2020 yliopisto investoi kiinteistöihin noin 300 miljoonaa euroa. Summasta puolet menee uusien rakennusten, kuten Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun Väreen rakentamiseen. Toisella puolikkaalla perinteiset punatiilirakennukset remontoidaan vastaamaan nykyajan ja aaltomaisen tekemisen tarpeita. AIIC Innovation Lab on tästä hyvä esimerkki.

– Aallossa vierailee paljon ulkomaisia poliitikkoja ja yritysten edustajia, ja heitä innostavat juuri tällaiset paikat; erilainen tapa tehdä asioita. Täällä on erityistä taikaa.

Lisätietoja Aallon teollisen internetin kampuksen kehittämisestä

Professori Martti Mäntylä
martti.mantyla@aalto.fi

http://digi.aalto.fi/en/industrial_internet/

Liikennetekniikan asiantuntijat ja alan jatko-opiskelijat eri puolilta maailmaa kokoontuivat elokuussa Otaniemeen pohtimaan ja analysoimaan liikennettä digitaalisella aikakaudella (Transportation in the Digital Age). Aalto University Summer School on Transportation -kesäkoulun keskeisenä aiheena oli liikkuminen palveluna -konsepti.

- Liikkuminen palveluna -konsepti tarjoaa mahdollisuuden massiiviseen askeleeseen kohti saumatonta kuljetusketjua. Asiakas voi hankkia kuljetuksen palveluntarjoajalta missä ja milloin vain. Kuljetuspalvelun hankkimisesta tulee houkuttelevaa – ja oman auton omistamisen tarve vähenee, sanoo Newcastlen ja Lontoon yliopistojen vierailevana professorina työskentelevä professori Eric Sampson.

Ajatuksena on, että liikkumispalveluita tarjoaisivat operaattorit hieman samaan tapaan kuin puhelinoperaattorit puhe- ja dataliikennepalveluita. Asiakas voisi tilata kuljetuksen kännykällään helppokäyttöisen sovelluksen avulla ja maksaa kaikista palveluista saman liikkumisoperaattorin kautta.

Käytännössä operaattorit kokoaisivat liikennepalvelut kuten metro-, bussi-, raitiovaunu- ja junaliikenteen, taksit, kimppakyydit ja kaupunkipyörät sekä pysäköinnin ja pienet tavarankuljetuksetkin yhteen pakettiin. Operaattori tekisi asiakkaan puolesta matkan suunnittelun ja matkustustavan valinnan sekä kokoaisi kaikki asiakkaan matkaan tarvitsemat liikkumispalvelut samaan pakettiin yhdellä maksulla. Nykyisin kyydin tarvitsija selvittää itse eri yhteydet, aikataulut, niiden hinnat, lähtö- ja tulopaikat ja lopulta ostaa liput matkaketjun eri osien palveluntarjoajilta erikseen.

Teknologia jo olemassa

Suomessa liikkuminen palveluna -konseptin ajatus on syntynyt liikennealalla usean tahon toimesta yhteistyössä pikkuhiljaa, kun on mietitty liikennealan tulevaisuutta. Maailmalla konseptia kehitetään innokkaasti muun muassa Göteborgissa, Kööpenhaminassa, Lontoossa, Singaporessa, Wellingtonissa ja Kaliforniassa.

- Suomi johtaa kehitystä, sillä valtiovalta on täällä hyväksynyt uuden ajatusmallin ja tukee sellaisia lainsäädännön muutoksia, jotka ovat kehitystyölle välttämättömiä. Monet muut Euroopan maat suojelevat vakiintuneita käytäntöjä, mikä estää uudenlaisten palveluiden toteuttamisen, Sampson sanoo.

Sampsonin mukaan kaikki tarvittava teknologia on olemassa. Esteet kehitykselle johtuvat organisatorisista ja institutionaalisista tekijöistä sekä asenteista.

- Valtiovallan ja kaupunkien päättäjien pitää antaa mahdollisuus innovatiivisten ratkaisujen kokeiluun. Niiden avulla lisätään tietoa, jonka avulla voidaan kehittää entistä parempilaatuisia, luotettavampia ja edullisempia kuljetuspalveluita, Samson sanoo.

Samson huomauttaa, että päättäjien pitää myös hyväksyä se, että jotkut käytännön mittakaavan kokeiluista voivat epäonnistua.

Kokeiluja käynnistellään

Asiantuntija Sonja Heikkilä Tekesistä esitteli kesäkoulussa Liikkuminen palveluna -kehityshankkeita. Heikkilä työskentelee Tekesin ja liikenne- ja viestintäministeriön yhteisohjelmassa, jossa kehitetään maailman ensimmäistä avointa innovaatioalustaa liikkumisen palveluille.

Heikkilä arvioi, että uudenlaisia liikkumisen palveluita on tarjolla jo parin vuoden kuluttua.

- Tämän vuoden aikana on perustettu operaattoriyrityksiä, jotka lähtevät kehittämään palvelutuotteita Tekesin osittaisella rahoituksella. Teemme rahoituspäätöksiä elokuun aikana. Tämän jälkeen kehitys- ja pilottihankkeet lähtevät heti käyntiin ja ensimmäisiä palvelutuotteita on odotettavissa alkuvuodesta, Heikkilä kertoo.

Liikkumisen palveluhankkeita on tällä hetkellä suunnitteilla Helsingin lisäksi muun muassa  Seinäjoelle, Suomen kasvukäytävälle (http://suomenkasvukaytava.fi/) ja Lappiin.

- Tarkoitus on, että toiminta ja palvelut laajenee kansallisesta kansainväliseksi. Kuluttaja voisi lähtö- ja määränpääpaikasta riippumatta tilata saumattoman kuljetuspalvelun valitsemansa operaattorin kautta esimerkiksi Tampereelta Pariisiin. Maksu hoituisi saman käyttöliittymän kautta kuin koko matkaketjun tilauskin.

Liikenne- ja viestintäministeriössä tehdään aktiivisesti töitä liikenteen lainsäädännön muuttamiseksi niin, että uudenalaisen palveluliiketoiminnan edellytykset paranevat.

Aalto-yliopiston avoimella verkkokurssilla opit kattavat perusteet ohjelmoinnista.

Viimevuotinen Ohjelmoinnin MOOC -kurssi sai loistavat palautteet opiskelijoilta. Tarjoamme jälleen avoimena verkkokurssina kurssin, joka vastaa Aalto-yliopiston Ohjelmointi 1 -kurssia. Kurssin tehtävät suunnitellussa aikataulussa ratkoneet saavat kurssista sähköisen diplomin ja voivat halutessaan myös osallistua tenttiin, jonka läpäisseet saavat yliopiston kurssimerkinnän.

Tämä kurssi on ns. MOOC, kaikille avoin ilmainen verkkokurssi. Termi tulee sanoista "Massive Open Online Course", ja tällaiselle kurssille tyypillisiä ominaisuuksia ovat suuri osanottajamäärä, vapaa osallistuminen ja opiskelun ja harjoitusten suorittaminen verkossa.

Kurssimaista MOOC:eissa on, että ne noudattavat aikataulua, jolloin kurssin suorittajat voivat keskustella ja opiskella yhdessä.

Ohjelmoinnin MOOC ei edellytä aiempaa ohjelmointiosaamista. Jos kuitenkin olet ohjelmoinut vähän aiemminkin, niin kurssilta löytyy varmasti uutta myös sinulle. Kurssin työmäärä on suunniteltu päätoimisille opiskelijoille, ja aikaa kannattaakin varata ainakin 10h / viikko. MOOC:ille saa toki tulla myös oppimaan omassa tahdissa ja tehdä vain sen osan kurssista, joka sopii omaan tarpeeseen ja käytettävissä olevaan aikaan.

Lisätietoja kurssista löytyy oheiselta sivulta, jonka kautta pääsee 1.

syyskuuta lähtien myös ilmoittautumaan kurssille mukaan. Kurssi jatkuu joulukuun alkupuolelle saakka.

Kurssin sivut (mooc.aalto.fi)

Aalto-yliopiston ja Liikennevirasto ovat solmineet yhteistyösopimuksen, jonka tavoitteena on kehittää liikennealan tutkimusta ja osaamista sekä tehostaa asiantuntijayhteistyötä. Yhteistyössä keskitytään muun muassa liikennejärjestelmiin ja liikennetekniikan eri osa-alueisiin, liikenteen perusrakenteiden, kuten tieverkostojen, rakentamiseen ja liikennepalveluihin liittyvään tutkimukseen.

- Yhteistyö Aalto-yliopiston ja Liikenneviraston välillä on viime vuosina merkittävästi syventynyt ja löytänyt uusia muotoja. Yhteistyösopimus luo tälle yhteistyölle vakaat puitteet. Erityisen iloinen olen liikennealan tieteelliselle tutkimukselle löytyneestä roolista yhteistyössä. Se auttaa Aalto-yliopistoa tuottamaan liikennealalle uutta tietoa ja osaamista sekä Liikenneviraston että koko yhteiskuntamme hyödyksi, sanoo liikennetekniikan professori Tapio Luttinen Aalto-yliopistosta.

- Liikennesektorin merkitys yhteiskunnan peruspalvelujen tuottajana ja kansantalouden perustana on niin merkittävä, että on tarpeen luoda yhteistyöverkostoja ja pitkäaikaisia kumppanuuksia tukemaan strategista tutkimusta ja osaamisen kehittämistä tämän päivän ja huomisen liikkumisen ja kuljettamisen tarpeisiin.  Nyt Aallon kanssa tehty yhteistyösopimus ja sen ohessa sovitut tutkimuspalvelujen hankintoihin sovellettavat yleiset sopimusehdot ovat erinomainen avaus tälle uudenlaiselle, strategisesti suuntautuvalle toimintatavalle, toteaa Seppo Oinonen Liikennevirastosta.

Aalto-yliopistosta liikennetekniikan tutkimuksen painopisteenä on kestävä ja älykäs liikenne. Keskeisellä sijalla ovat myös liikenteen ja sen vaikutusten mallintaminen ja analysointi. Vuosittain alalta valmistuu noin kahdeksan diplomi-insinööriä, joiden pääaineena on liikennetekniikka. Vuoden 2016 syksyllä alkava uusi englanninkielinen maisteriohjelma Spatial Planning and Transportation Engineering yhdistää liikennetekniikan ja rakennetun ympäristön alat.

Lisätietoja:

Professori Tapio Luttinen
tapio.luttinen@aalto.fi, puh. 050 512 2716
Aalto-yliopisto, yhdyskunta- ja ympäristötekniikan laitos

Ohjelmakoordinaattori Seppo Oinonen
seppo.oinonen@liikennevirasto.fi, puh. 029 534 3915
Liikennevirasto

Aallon opiskelijat ovat toteuttaneet näyttelyiden ja seminaarien sarjan yhteistyössä maailmallakin tunnetun Hard Rain -hankkeen kanssa. Projektin tavoitteena on lisätä ihmisten ymmärrystä ympäristön tilasta ja kannustaa heitä ottamaan osaa ekologisen kriisin ehkäisyyn.

Neljän tapahtuman sarjan aloittaa Whole Earth? -näyttely, joka saapuu samanaikaisesti Suomen lisäksi yliopistoihin Englannissa, Skandinaviassa sekä Australiassa. Whole Earth?:n viesti on, että tämän päivän nuoret ovat ensimmäinen sukupolvi, jota ympäristön muutokset koskevat ja täten tulevaisuus kuuluu heille. Näyttely tarjoaa tietoa ilmastonmuutoksesta, jotta osallistuminen keskusteluun tulevaisuudesta helpottuisi.

Whole Earth? -näyttely on ympäristövalokuvaaja Mark Edwardsin käsialaa. Hän on uransa aikana dokumentoinut maailmalla ympäristöä ja sen muutoksia. Näyttelyn kirjallisista tuotoksista on vastannut arvostettu kestävän kehityksen asiantuntija Lloyed Timberlake. Lisäksi tukholmalainen tutkimuskeskus Resilience Centre on osallistunut projektin tukemiseen tarjoamalla uusinta tutkimustietoa kestävästä kehityksestä ja planeetan kestokyvyn rajoituksista.

Whole Earth? avaa samanaikaisesti uuden näyttelytilan beta_SPACEn. Näyttelytila sijaitsee Otaniemen kampuksella, ja sen tavoitteena on toimia kohtauspaikkana kuudelle Aalto-yliopiston korkeakoululle. Näyttelytilan ohjelmasta on vastuussa ryhmä opiskelijoita, joiden tarkoitus on tuoda ohjelman sisältöön sekä taiteen, teknologian, talouden että tieteen eri näkökulmia.

Whole Earth? on nähtävillä 1.–18.9.2015 osoitteessa Otakaari 1 X, Otaniemi, Espoo.

Hard Rain Goes Aalto -tapahtumat syyskuussa
 

Hard Rain Goes Aalto -seminaari
17. syyskuuta, klo 13–16
Sampo-sali, Hämeentie 135 C, Helsinki

Hard Rain Goes Aalto -seminaari tarjoaa keinoja ymmärtää ilmastonmuutoksen aiheuttajia ja ottaa kantaa aiheeseen. Ohjelma sisältää Aalto-yliopiston tutkijan Katri Pulkkisen esityksen Systems thinking, Suomen WWF:n toimitusjohtajan Liisa Rohwederin esityksen State of the World ja Suomen Greenpeacen maajohtajan Sini Harkin esityksen Activism.

De-Signed Futures -näyttely

Avajaiset 17. syyskuuta klo 17, 18.9.–15.10.2015
Node-galleria, Hämeentie 135 C, 5. krs, Helsinki

De-signed futures -taidenäyttely kysyy ”Kuka on vastuussa?” ja mikä on kysymyksen ja vastuun suhde suoraan toimintaan? Näyttely esittelee Mustarinda-kollektiivin jäsenten Pauliina Leikasen ja Riikka Keräsen töitä. Lisäksi näyttelyssä on nähtävillä Oakolo-yhteistyöprojektina toteutetut teokset (Suvi Ermilä, Pia Grüter, Thomas Heib, Riikka Keränen, Pia Lindman, Niko Nurmi ja Emilio Zamudio-Murillo).

The Present We Want, The Futures We are Building
18. syyskuuta, 11.00–17.30
Node-galleria, Hämeentie 135 C, 5. krs, Helsinki

Tilaisuus tuo yhteen Aallon opiskelijat, tutkijat ja vieraat keskustelemaan ja jakamaan ideoita siitä, kuinka rakentaa suotuisaa tulevaisuutta kriisin keskellä. Keskustelun näkökulmia ovat muun muassa luonnonvarat, taloudelliset käytännöt ja kulttuuriset toimet. Kutsutut puhujat pitävät kukin lyhyen esityksen, mutta tarkoituksena on, että kaikki läsnäolijat pääsevät keskustelemaan aiheista.

Näyttelyn ja tapahtumien järjestämisestä on ollut vastuussa Aallon opiskelijat: Jovana Kacavenda  (COID-ohjelma), Oona Casalengo (Creative Sustainability -ohjelma) sekä Dahlia El Broul ja Emilio Zamudio (taiteen laitoksen ViCCA-ohjelmasta).

Lisätietoja Mediafactoryn sivuilta (mediafactory.aalto.fi)

Tenure track -urajärjestelmään on tehty seuraavia professorinimityksiä:

Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun elokuvataiteen ja lavastustaiteen laitoksen professorin määräaikaiseen tehtävään (Associate Professor) on nimitetty TaT Susanna Helke. Professuurin ala on elokuvatutkimus. Helke on palkittu dokumenttielokuvien tekijä, joka on toiminut aiemmin dokumentaarisen elokuvan professorina Aalto-yliopistossa.

Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun taiteen laitoksen apulaisprofessorin määräaikaisen professorin (Assistant Professor) tehtävään on nimitetty Ph.D Paula Hohti. Professuurin ala on taiteen ja kulttuurin historia.

Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun muotoilun laitoksen Associate Professor -tehtävään on nimitetty TaT Kirsi Niinimäki. Professuurin ala on muotoilu, erityisesti muodin tutkimus.

Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun elokuvataiteen ja lavastustaiteen laitoksen Adjunct Professor -tehtävään on nimitetty Olaf Möller. Professuurin ala on elokuvahistoria ja -teoria.

Kauppakorkeakoulun laskentatoimen laitokselle apulaisprofessorin määräaikaiseen tehtävään (Assistant Professor) on nimitetty KTT Tomi Viitala. Professuurin ala on yritysjuridiikka, erityisesti vero-oikeus. Viitalan tutkimus- ja opetusalaa ovat lähinnä yritysverotus ja kansainvälinen verotus.

Kauppakorkeakoulun laskentatoimen laitokselle apulaisprofessorin määräaikaiseen tehtävään (Assistant Professor) on nimitetty KTT Emma-Riikka Myllymäki. Professuurin ala on laskentatoimi.

Sähkötekniikan korkeakoulun sähkötekniikan ja automaation laitokselle professorin määräaikaiseen tehtävään (Assistant Professor) on nimitetty TkT Ilkka Laakso. Professuurin ala on sähkötekniikka, erityisesti tutkimusalueella sulautetut järjestelmät terveysteknologiassa.

Kemian tekniikan korkeakoulun kemian laitokselle ja materiaalitekniikan laitokselle professorin määräaikaiseen tehtävään (Associate Professor) on nimitetty Mady Elbahri. Professuurin ala on materiaalitekniikka ja kemia.

Kemian tekniikan korkeakoulun kemian laitokselle ja biotekniikan ja kemian tekniikan laitokselle professorin määräaikaiseen tehtävään (Associate Professor) on nimitetty Jan Deska. Professuurin ala on synteettinen orgaaninen kemia.

Kemian tekniikan korkeakoulun biotekniikan ja kemian tekniikan laitokselle professorin määräaikaiseen tehtävään (Associate Professor) on nimitetty Pekka Oinas. Professuurin ala on kemiantekniikka ja tehdassuunnittelu.

Insinööritieteiden korkeakoulun koneenrakennustekniikan laitokselle määräaikaiseen Associate Professor -tehtävään on nimitetty TkT Kari Tammi. Professuurin ala on mekatronisten koneiden suunnittelu.

Perustieteiden korkeakoulun tietotekniikan laitokselle professorin määräaikaiseen tehtävään (Assistant Professor) on nimitetty tekniikan tohtori Alex Jung. Professuurin ala on koneoppiminen.

Nimityksiä Aalto-yliopiston Professor of Practice -tehtäviin

Professor of Practice on määräaikainen tehtävä, joka antaa mahdollisuuden palkata erityistarkoituksia varten päteviä akateemisen maailman, elinkeinoelämän tai julkisen sektorin johtajia, joilla on ollut huomattava vaikutus Aalto-yliopiston kannalta merkittävillä aloilla.

Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun muotoilun laitoksen Professor of Practice -tehtävään on nimitetty Ph.D Ramia Mazé. Professuurin ala on uusi muotoilu (New Frontiers of Design).

Kauppakorkeakoulun laskentatoimen laitokselle Professor of Practice -tehtävään on nimitetty KTT, KM Hannu Ojala. Professuurin ala on laskentatoimi (Financial Accounting).
 

Lisätietoja professoreista:

Aalto People: https://people.aalto.fi/index.html

Aalto-yliopistoon valittiin kevään 2015 korkeakoulujen yhteishaussa sekä erillishauissa yhteensä 1657 uutta opiskelijaa. Tarjotun opiskelupaikan otti vastaan 1527 opiskelijaa. Uusista opiskelijoista 288 aloittaa Insinööritieteiden korkeakoulussa, 389 Kauppakorkeakoulun Helsingin tai Mikkelin yksiköissä, 114 Kemian tekniikan korkeakoulussa, 260 Perustieteiden korkeakoulussa, 238 Sähkötekniikan korkeakoulussa ja 168 Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa.

Lisäksi tammikuun lopussa päättyneessä maisteriohjelmien haussa opiskelupaikkaa tavoitteli 2240 hakijaa, joista 733 hyväksyttiin.
 

Tietotekniikka suosituin tekniikan hakukohteista
 

Tekniikan ja arkkitehtuurin opetusta tarjoaviin korkeakouluihin haki tänä vuonna yhteensä 3496 henkilöä. Hakijamäärä laski vuoteen 2014 verrattuna 4,2 prosenttia. Naisten osuus tekniikan alan uusista hyväksytyistä opiskelijoista on 25,4 prosenttia.

Tekniikan hakukohteista pisterajat nousivat korkeimmiksi arkkitehtuurin, tuotantotalouden, bioinformaatioteknologian, teknillisen fysiikan ja matematiikan sekä tietotekniikan hakukohteissa. Eniten hakijoita ohjelmista keräsi tietotekniikka, jonne haki DIA-valinnassa ensisijaisesti 382 henkilöä.
 

Kauppakorkeakouluun edelleen kova kilpailu
 

Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun Helsingin yksikköön pyrki kaiken kaikkiaan 3773 hakijaa. Hakijoista opiskelupaikan sai 8,9 prosenttia. Hakijoiden määrä pysyi viime vuoteen verrattuna lähes samana. Kolmatta kertaa opiskelupaikkaa tarjottiin myös valtakunnallisessa Talousguru-kilpailussa menestyneille. Tälläkin kertaa kaikki kolme tarjouksen saanutta tarttuivat tilaisuuteen ja aloittavat opintonsa tänä vuonna.

Aiemmin keväällä maisteritason valinnassa Kauppakorkeakouluun hyväksyttiin 261 hakijaa suorittamaan kauppatieteen maisterin tutkintoa. Paikkoja tavoitteli 548 hakijaa.

Kauppakorkeakoulun Mikkelin yksikön englanninkieliseen International Business -kandidaattiohjelmaan valittiin 82 uutta opiskelijaa suorittamaan englanninkielistä kauppatieteiden kandidaatin tutkintoa (BScBA). Mikkelin yksikköön tuli yhteensä 858 hakemusta 72 eri maasta, eli hakijoista opiskelupaikan sai 9,6 prosenttia.

Mikkelin ohjelmaan on oma opiskelijavalinta. Vuonna 2015 ohjelmaan valitut opiskelijat saavat myös automaattisen opinto-oikeuden KTM-tutkintoon Kauppakorkeakoulun Helsingin yksikössä, jossa he voivat jatkaa opintojaan valmistuttuaan Mikkelin yksiköstä kauppatieteiden kandidaatiksi.
 

Taiteiden alan opintoihin hakeneista hyväksyttiin 7,2 prosenttia
 

Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakouluun haki yhteishaussa tänä vuonna yhteensä 2056 taiteiden alan opinnoista kiinnostunutta. Heistä 1549 hakijaa palautti myös ennakkotehtävät. Hakeneista 112 henkilöä eli 7,2 prosenttia hyväksyttiin suorittamaan taiteen kandidaatin tutkintoa. Naisten osuus uusista hyväksytyistä opiskelijoista taiteiden ja suunnittelun alalla on 69,6 prosenttia. Eniten hakemuksia tuli kuvataidekasvatuksen, graafisen suunnittelun ja muodin pääaineisiin. Hakijoiden määrä säilyi viime vuoteen verrattuna lähes ennallaan.

Aiemmin keväällä maisteritason valinnassa Taiteiden ja suunnittelun korkeakouluun hyväksyttiin 210 hakijaa suorittamaan taiteen maisterin tutkintoa. Paikkoja tavoitteli 1134 hakijaa. 

Elokuussa järjestettyyn perinteiseen kaupunkisuunnittelun IFHP Urban Planning and Design -kesäkouluun sisältyi suunnittelutyöpajoja Turussa ja Kotkassa. Työpajojen aiheena oli "More with Less – From Resource Scarcity to Social Abundance".

Lähes 40 opiskelijaa ja vastavalmistunutta opiskelijaa eri puolilta maailmaa kehitti ideoita ja ratkaisuja uusia alueellisia kytkentöjä varten ja paneutui paikkojen luovaan kehittämiseen.

Osallistujat löysivät molemmissa kaupungeissa uusia keinoja yhdistää ihmisen ja luonnon aikaansaamia prosesseja ja luoda uudenlaista kaupunkiympäristöä ja julkista kaupunkitilaa. Tarkastelemalla paikallisia resursseja uudella tavalla eri näkökulmasta voitiin saavuttaa enemmän vähemmällä.

Kesäkoulu oli kaupunkien ja opiskelijoiden kannalta erinomainen kokemus. Turun Hirvensalon ja Uittamon alueen ja Kotkan Karhulan ja Jumalniemen alueen suunnitteluun saatiin monia uusia ja hyviä ideoita.

Tampereen teknillisen yliopiston arkkitehtuurin laitos ja Aalto-yliopiston Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutusryhmä (YTK) ovat tyytyväisiä onnistuneeseen tapahtumaan ja jatkavat kesäkoulun järjestäjinä yhteistyössä kansainvälisen asunto- ja yhdyskuntasuunnittelujärjestön IFHP:n (International Federation of Housing and Planning) kanssa. Valmistelut vuoden 2016 kesäkoulua varten ovat jo käynnissä. 

http://ifhpsummerschool.aalto.fi

http://www.ifhp.org

Lisätietoja:

Panu Lehtovuori, panu.lehtovuori@tut.fi

Strategisen tutkimuksen neuvosto päätti 14.9.2015 valita 16 konsortiota ensimmäisenä käynnistyviin strategisen tutkimuksen ohjelmiin. Aalto-yliopisto on mukana yhteensä seitsemässä hankkeessa, kolmessa konsortion vetäjänä ja neljässä hankkeessa partnerina.

Aalto-yliopisto on vetäjänä seuraavissa hankkeissa:

• Professori Martti Mäntylä: DDI - Digital Disruption of Industry

  DDI-hankkeen lähtökohtana on teollisuuden nopea kehitys: tietotekniikan menetelmät ja teknologiat sensoreista pilvilaskentaan ja mallintamiseen ovat synnyttämässä kokonaan uusia mahdollisuuksia älykkäiden ja verkottuneiden tuotteiden toteuttamiseen ja merkittävän lisäarvon tuottamiseen. Hanke hyödyntää tietotekniikan, tietojärjestelmätieteen, taloustieteen, sosiologian, kauppatieteiden, politiikan tutkimuksen ja insinööritieteiden osaamista. Tavoitteena on mallintaa muutosta ja pyrkiä aktiivisilla toimilla vaikuttamaan sen suuntaan ja vauhtiin, sekä tarjota tutkimuksen pohjalta ehdotuksia Suomen ja suomalaisten yritysten menestystä tukeviksi poliittisiksi toimenpiteiksi.

• Professori Ville Kyrki: ROSE - Robots and the Future of Welfare Services

  Suomen kaltaisissa jälkiteollisissa yhteiskunnissa on parhaillaan käynnissä parhaillaan kaksi suurta muutosta: hyvinvointipalvelujen tarve kasvaa voimakkaasti ja uudet, kognitiiviset robotit tulevat vauhdilla. ROSE-hankkeessa tutkitaan monitieteisesti, kuinka palvelurobotiikan edistysaskeleet mahdollistavat tuotteiden ja palvelujen innovoinnin sekä hyvinvointipalvelujen uudistumisen, kun palvelut kehitetään eettisesti yhdessä sidosryhmien kanssa.

• Professori Raimo Lovio: SET - Smart Energy Transition - Realizing its potential for sustainable growth for Finland's second century

  Uudet teknologiat murtavat energiajärjestelmän vanhat säännöt ja johtavat radikaaleihin muutoksiin tuottajien ja käyttäjien rooleissa. IEA:n arvion mukaan globaali energiamurros synnyttää $50.000 miljardin markkinat vuoteen 2035 mennessä. SET-hankkeen tavoitteena on analysoida älykkään energian teknologiamurrosta ja vaikutuksia erityisesti Suomelle tärkeisiin bioteknologiaan, digitalisaatioon ja cleantechiin sekä selvittää, miten eri toimialat voivat murroksesta hyötyä. Mahdollisuuksia ja ratkaisuja haetaan yhteistyössä teollisuuden, viranomaisten ja kansalaisten kanssa.
  
  Aalto on mukana seuraavissa hankkeissa:

• COMBAT - Competence-Based Growth Through Integrated Disruptive Technologies of 3D Digitalization, Robotics, Geospatial Information and Image Processing/Computing – Point Cloud Ecosystem. Aallosta ovat mukana professori Hannu Hyyppä ja professori Arto Visala.
• PVN - Platform Value Now: Value capturing in the fast emerging platform ecosystem: Aallosta mukana ovat professori Ahti Salo ja professori Taija Turunen.
• WIP - Work, Inequality and Public Policy. Aallosta mukana on professori Pekka Ilmakunnas.
• PSE - Preventing Social Exclusion: What Works and Why? Aallosta mukana Dr. Kristiina Huttunen.

Ohjelmiin valitut konsortiot ovat laajoja: ne koostuvat yhteensä 119 tutkimusryhmästä. Noin puolet mukana olevista tutkijoista työskentelee yliopistoissa ja runsas kolmannes tutkimuslaitoksissa. Lähes kaikki konsortiot tekevät yhteistyötä yritysten kanssa. Konsortioiden rahoitukseen käytetään 52,5 miljoonaa euroa vuosina 2015–2017.

Kaikki hankkeet arvioitiin ohjelmakohtaisissa relevanssipaneeleissa, joiden tehtävänä oli arvioida hakijan suunnitteleman tutkimuksen yhteiskunnallista relevanssia ja vaikuttavuutta sekä hankkeiden vuorovaikutussuunnitelmien laatua sekä hankkeen sopivuutta ohjelmaan. Toukokuussa 2015 kokoontuneissa relevanssipaneeleissa oli jäseninä kotimaisia ja ulkomaisia tutkimuksen, tutkimusrahoituksen ja tiedolla johtamisen asiantuntijoita. Arviointi osoitti, että hakijat ja hakemukset olivat korkeatasoisia.

Konsortiokohtaisen rahoituksen määrä päätetään lokakuussa. Sitä ennen konsortioiden edustajien kanssa käydään neuvottelut konsortioiden täsmällisistä tutkimuksellisista ja vuorovaikutuksen tavoitteista. Täsmälliset tiedot esimerkiksi rahoituksen jakautumisesta saadaan vasta tämän vaiheen jälkeen.

Dr Gerhard Fink (s. 1982) on nimitetty apulaisprofessoriksi (Assistant Professor) Aalto-yliopiston Insinööritieteiden korkeakouluun, rakennustekniikan laitokselle ajalle 1.1.2016–31.12.2019. Professuurin ala on puurakenteet.

Gerhard Finkin tutkii puurakenteiden materiaaleja ja lujuusteknisiä kysymyksiä sekä rakenteiden luotettavuustarkasteluja. Aalto-yliopistossa professori Fink keskittyy innovatiivisten ratkaisujen tuomiseen puualalle sekä aiempaa lujempien ja kestävämpien puurakenteiden suunnitteluun. Lisäksi hän tulee kehittämään arkkitehtuurin ja insinööritieteiden välistä Aalto Wood -yhteistyötä, sekä yhteistyötä teollisuuden, kiinteistönomistajien ja alan viranomaisten kanssa.

– Pyrimme uuden professuurin kautta vahvistamaan tutkimuksen suhdetta  elinkeinoelämään, edistämään puualan ja yritysten verkostoitumista sekä parantamaan työllisyyttä ja viennin edellytyksiä, kertoo Insinööritieteiden korkeakoulun dekaani Gary Marquis. Aalto-yliopiston tavoitteena on lisätä puurakentamisen asiantuntemusta Suomessa sekä puutuoteratkaisujen käyttöä pitkäjänteisen akateemisen tutkimuksen ja opetuksen avulla, hän lisää.

Gerhard Fink on työskennellyt ETH Zürichissä (Eidgenössische Technische Hochschule Zürich) vuodesta 2009 lähtien, aluksi tutkimusassistenttina ja sittemmin tutkijana. Vuodesta 2015 lähtien hän on työskennellyt tutkijana ja projektijohtajana Empan (Swiss Federal Laboratories for Materials Science and Technology) materiaalitieteen ja -tekniikan laboratoriossa. Hän on luennoinut puusta ja puukomposiiteista ETH Zürichissä vuodesta 2014 alkaen.

Gerhard Fink valmistui diplomi-insinööriksi Grazin teknillisestä yliopistosta vuonna 2008. Hän väitteli tohtoriksi rakennustekniikan alalta vuonna 2014 ETH Zürichin  rakennustekniikan instituutissa. Väitöskirjan aiheena oli Influence of varying material properties on the load-bearing capacity of glued laminated timber.

Yhteystiedot:

Gerhard Fink
gerhard.fink@empa.ch

Dan Shechtman ja Aalto-yliopiston rehtori Tuula Teeri vaihtoivat ajatuksia Euroopan teknillisten yliopistojen rehtorien konferenssissa syyskuussa. Kuva Lasse Lecklin.

5. marraskuuta 2011 piti olla aivan tavallinen päivä Dan Shechtmanin työpaikalla Israelin teknillisessä korkeakoulussa Technionissa. Sitten puhelin pirisi, eikä soittaja ollutkaan opiskelija tai kollega.

– Minulle sanottiin, että pysykää linjalla, teille on tulossa hyvin tärkeä puhelu Ruotsin kuninkaalliselta tiedeakatemialta, Shechtman muistelee hymyillen.

– Olin ollut ehdokkaana nobelin saajaksi ennenkin, mutten edes muistanut, että kemian palkinnosta päätettiin sinä päivänä. Se oli hieno hetki, urani huipentuma.

Mahdoton löytö

Shechtman sai kemian Nobel-palkinnon vuonna 1982 löytämistään kvasikiteistä. Tuolloin, yli kolme vuosikymmentä sitten, löytöä pidettiin mahdottomana, sillä kiteiden ajateltiin koostuvan aina symmetrisistä, jaksottaisesti toistuvista atomirakenteista. Shechtmanin elektronimikroskoopilla metalliseoksessa havaitsemat kvasikiteet olivat kuitenkin jaksottomia; kuin Penrosen laattoja, joissa kuviot noudattavat tiettyä kaavaa mutteivat toistu milloinkaan.

– Yhden illan pohdittuani tiesin, mitä ne eivät olleet, mutta minulla ja kollegoillani meni aikaa selvittää, mitä todella olin löytänyt, Shechtman muistelee.

Kvasikiteet esittelevä artikkeli julkaistiin vuonna 1984, ja se aiheutti tiedeyhteisössä kovaa polemiikkia. Vastustajien leirissä kovinta kritiikkiä esitti Linus Pauling, yksi 1900-luvun suurista kemisteistä.

Jos uskottaisiin vain sitä, mitä kirjoissa sanotaan, ei ihmiskunta ikinä kehittyisikään!

– Aluksi tilanne oli outo: minä, tuntematon tutkija ja hän, mahtava kaksinkertainen Nobel-voittaja. Olin kuitenkin tehnyt työni huolellisesti ja tiesin olevani oikeassa, joten haastoin vastustajani toistamaan kokeeni ja kertomaan, mikä niissä oli vikana. Yksi vastustajien argumenteista oli, ettei kvasikiteitä löytynyt kirjoista, Dan Shechtman virnistää.­

– Jos uskottaisiin vain sitä, mitä kirjoissa sanotaan, ei ihmiskunta ikinä kehittyisikään!

Insinööri, joka rakastui tieteeseen

Shechtman puhuu paljon sattumien vaikutuksesta. Hänenkin uransa olisi voinut olla erilainen ilman kirjaa, johon hän tarttui pikkupoikana.

– Jules Vernen Salaperäisessä saaressa seikkailee insinööri Cyrus Smith, joka pystyi ratkaisemaan minkä tahansa ongelman. Halusin olla kuin hän, hän oli esikuvani, joten minäkin päätin ryhtyä insinööriksi, hän nauraa.

Dan Shechtman valmistuikin konetekniikan insinööriksi Technionista 1966, keskelle syvää lamaa. Kun töitä ei löytynyt, hän päätti jatkaa maisteriopintoja ja huomasi rakastavansa tiedettä. Tutkijanuraa aloittelevalle Shechtmanilla on kaksi yksinkertaista neuvoa.

– Sinun täytyy ymmärtää perusasiat kaikesta: biologiasta, fysiikasta, matematiikasta, elektroniikasta. Sen lisäksi tarvitaan erittäin syvällinen osaaminen yhdellä erikoisalueella. Lupaan, että jos nämä asiat ovat kunnossa, menestyt varmasti tutkijana.

Tiukkoina aikoina myös tieteeltä vaaditaan usein tuottavuutta. Nobelisti muistuttaa, ettei uutta teknologiaa voi syntyä ilman laadukasta ja usein aikaa vievää perustutkimusta.

­– Ilman sitä ei ole sovelluksia, joista syntyy teknologiaa, joista syntyy tuotteita, markkinoita ja hyvinvointia, hän kiteyttää.

Teknologiayritykset luovat maailmaan kestävää hyvinvointia.

Kemian rinnalla Shechtman on opettanut Technionissa teknologiavetoista yrittäjyyttä jo 28 vuoden ajan, ja kannustaa kaikkia yliopistoja samaan.

– Teknologiayritykset luovat maailmaan kestävää hyvinvointia. Teidän opiskelijanne ovat juuri niitä ihmisiä, joilla on parhaat mahdollisuudet niiden perustamiseen; opettakaa ja kannustakaa heitä startuppien perustamiseen!

Lue lisää Shechtmanin ajatuksista rehtori Tuula Teerin blogista.

Kaikkien vuoden 2020 jälkeen rakennettavien rakennusten tulee EU-direktiivien mukaan olla lähes nollaenergiarakennuksia. Kuntien pitää aloittaa niiden rakentaminen jo vuoden 2018 jälkeen.

DI Mikko Kantola selvitti väitöstyössään, mitä riskejä uuden teknologian nopeaan ja laajamittaiseen käyttöönottoon liittyy ja miten riskeihin voidaan varautua.

Väitöstyöhön kuului muun muassa kaksi työpajaa, joihin osallistui nollaenergiarakentamisen tai sen osa-alueiden asiantuntijoita. Heidän suurimpana huolenaan on tietotaidon puute. Osaamista pitäisi heidän mukaansa kasvattaa kaikilla rakennusteollisuuden aloilla ja ammateissa.

Osaratkaisuksi väitös nostaa koulutuksen lisäämisen.

- Suunnittelijoille pitäisi lisäkoulutuksen päätteeksi järjestää pätevyystesti. Tällaisia pätevyyskursseja ja kokeita on suunnittelijoille jo muiltakin erikoisosaamisen alueilta, Kantola sanoo.

Asiantuntija avuksi

Yhtenä ratkaisuna väitöstyö esittelee laadun kehittämisen "ToVa eli toiminnan varmistus -konsultin” avulla. Väitöstyössä ehdotettu ToVa-konsultin toimenkuva on nykyistä laajempi. Konsultti auttaisi osapuolia projektin kaikissa vaiheissa lähes nollaenergiarakentamiseen liittyvissä asioissa.

- Konsultti auttaa tilaajaa valitsemaan sopivimmat suunnittelijat, toimittajat ja hankemuodon. Hän tarkastaa suunnitelmat ja antaa ideoita lähes nollaenergiarakentamisen näkökulmasta, Kantola sanoo.

Konsultin tehtäviin kuuluu myös taloteknisten ja arkkitehtisuunnitelmien yhteensopivuuden tarkistaminen.

Kun rakennus on valmis, konsultti säätää taloteknisiä laitteita 18 kuukauden jakson ajan käyttöönotosta lähtien. Samalla hän opastaa huoltohenkilökuntaa huoltamaan ja säätämään tekniikkaa.

Kantolan mukaan ToVa-konsultin käyttö olisi hyvä saada pakolliseksi lähes nollaenergiarakennuskohteissa. Siten vältettäisiin rakennusvirheitä ja saataisiin energiatehokkuus korkealle tasolle. Nykyisin ToVa-konsulttien työ keskittyy talotekniikan säätämiseen. Jo se pelkästään auttaa parantamaan energiatehokkuutta niin paljon, että satsaus maksaa itsensä takaisin keskimäärin viidessä vuodessa.

Väitöstyö ei käsittele sitä, mistä uudenlaisia ToVA-konsultteja löytyy tai miten heitä tulisi kouluttaa.

Uusia hankemuotoja

Lähes nollaenergiatalojen rakentamiseen liittyviä riskejä voidaan vähentää ja osaamispuutteita paikata valitsemalla yhteistyöhön perustuvia hankemuotoja. Väitöstutkimuksessa nousivat esiin varsinkin kaksi hankemuotoa, allianssimalli (Integrated Project Delivery) ja projektinjohtourakointi (CM At-Risk).

Nämä hankemallit ovat Suomessa melko tuntemattomia. Esimerkiksi allianssimallia käyttäen on viety läpi vain muutama rakennushanke. Kantolan mukaan allianssimalli vaatii täydellistä ajattelun muuttamista vastakkainasettelusta yhteistyöhön.

Allianssimallissa tilaaja määrittelee hankkeen kokonaiskustannuksen. Tämän budjetin mukaisesti suunnittelija ja rakennuttaja tarjoavat yhteisen suunnitelman. Allianssimaliin liittyy kiinteästi bonusperusteinen maksumekanismi, jonka mukaan kaikki osapuolet joko voittavat tai tekevät tappiota riippuen siitä, alittuuko vai ylittyykö tavoitehinta.

- Edut ovat epätavallisissa kohteissa selkeitä. Tilaajaa kuunnellaan entistä tarkemmin. Yhdessä miettimällä ehkäistään virheitä, ja rakennuksista saadaan muokattua entistä toimivampia ja edullisempia jo ennen toteuttajan valintaa.

Kun toteuttaja on valittu, tilaaja, rakennuttaja ja suunnittelija muodostavat kolmikannan, joka vie hanketta eteenpäin.

Yhteistyöllä pystytään paikkaamaan osaamisvajetta ja synnyttämään uusia ideoita, jotka säästävät investointi- ja käyttökustannuksissa. Innovatiivisuuteen kannustetaan bonusperusteisella maksumekanismilla ja erimielisyydet ratkaistaan joustavasti ja nopeasti tekemällä kompromisseja ja sopimalla. Mahdollisuudesta asioiden riitauttamiseen on lähtökohtaisesti luovuttu.

Myös projektinjohtourakoinnissa pyritään yhteistyöhön. Siihen voidaan liittää allianssisopimuksen mukaisia työkaluja, jolloin päästään lähelle allianssimallia.

Yhtenä vaihtoehtona on elinkaarimalli, jota esimerkiksi kunnat ovat jonkin verran käyttäneet rakennushankkeissaan. Siinä rakentaja ottaa vastuun rakennuksen kunnossapitämisestä 25 vuoden ajaksi. Tämä voi tarjota osaltaan ratkaisun homekouluongelmaan.

DI Mikko Kantola väittelee 2.10.2015 klo 12 Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulussa, rakennustekniikan laitoksella, Sali R1, Rakentajanaukio 4, 02150, Espoo. Aiheena on tuotannon hallinta ja toiminnan varmistaminen lähes nollaenergiarakennusprojekteissa. Väitöskirjan nimi on Managing the delivery and commissioning of nearly zero-energy building projects. Väitöskirjan ala on rakennustekniikka, rakentamistalous.

Vastaväittäjä: Professori Targo Kalamees, Tallinn University of Technology, Viro

Valvoja: Professori Jari Puttonen, Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulu, rakennustekniikan laitos

Väitöskirjan verkko-osoite: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-60-6339-3

Väittelijän yhteystiedot:      

Mikko Kantola, puh. 040 768 4173, mikko.kantola@sktsuomi.fi

Terveyden ja hyvinvoinnin teknologisia ja yhteiskunnallisia ulottuvuuksia tutkitaan Aalto-yliopistossa laajasti. Vararehtori Tuija Pulkkinen muistuttaa, että tutkimusmaailman käytännöt ovat kansainvälisiä, ja tähtäimessä on saattaa tulokset aina myös globaaliin tietoisuuteen.

Lehden pääartikkeli Terveydestä vientituote käsittelee Health Capital Helsinki -hanketta. Tavoitteena on nostaa Helsingin seutu Pohjois-Euroopan johtavaksi terveysteknologian ja life sciences -osaamisen keskittymäksi.

Yliopiston professoreista artikkeleissa ovat esillä muiden muassa aivotutkimusta sekä Aallossa että Harvardissa tekevä Matti Hämäläinen, potilastietoa laskennallisesti hyödyntävä Kimmo Kaski ja hoitotyön prosesseja kansainvälisesti tunteva Paul Lillrank.

Kuka-palstan alumnihaastattelussa tavataan ”kasvuyritysten kummisetä”, terveysteknologia-alan konkari Olli Riikkala. Kolumnistina on alan yritysten yhteenliittymän, FiHTA ry:n toiminnanjohtaja Terhi Kajaste.

Kuvareportaasi In there kuljettaa toisenlaisiin tunnelmiin Berliiniin, valokuvataiteen pariin. Artikkeli kertoo Helsinki School -ohjelmasta, joka vie nuoria valokuvaajia kansainvälisille areenoille – ja maailmanmaineeseen.

Tämän numeron yhteydessä toteutetaan lehden lukijatutkimus, johon voit osallistua vastaamalla kysymyksiin verkossa (taloustutkimus.fi).

Aalto University Magazine on luettavissa issuu.com-sivustolla, ja artikkeleiden englanninkielisiä käännöksiä on osoitteessa aalto.fi/magazine.

Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvosto STN on tehnyt päätöksen strategisen tutkimuksen konsortioiden rahoitussummista. Aalto-yliopiston vetämistä konsortioista DDI – Digital Disruption of Industry sai vuosille 2015–2017 3,7 miljoonaa euroa, ROSE – Robots and the Future of Welfare Services 3,1 miljoonaa euroa, SET – Smart Energy Transition 3,3 miljoonaa euroa ja PVN – Platform Value Now: Value capturing in the fast emerging platform ecosystems 3,1 miljoonaa euroa. Kaikki hankkeet tutkivat teknologian mullistavaa vaikutusta yhteiskuntaan.

Lisäksi Aalto on myös mukana kolmessa muussa konsortiossa. Kaikkiaan STN päätti myöntää rahoituksen 16 konsortiolle, ja niiden saama yhteissumma vuosiksi 2015–2017 on 52,5 miljoonaa euroa.

Seuraava teollinen vallankumous

Professori Martti Mäntylän vetämässä DDI-hankkeessa on mukana kaikkiaan kymmenen tutkimusryhmää, jotka tulevat Aalto-yliopiston perustieteiden, insinööritieteiden ja sähkötekniikan korkeakouluista, Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta, Turun yliopistosta, VTT:stä ja ETLAsta. Hankkeen lähtökohtana on teollisuuden nopea kehitys: tietotekniikan menetelmät ja teknologiat sensoreista pilvilaskentaan ja mallintamiseen ovat synnyttämässä kokonaan uusia mahdollisuuksia älykkäiden ja verkottuneiden tuotteiden toteuttamiseen ja merkittävän lisäarvon tuottamiseen. Tavoitteena on mallintaa muutosta ja pyrkiä aktiivisilla toimilla vaikuttamaan sen suuntaan ja vauhtiin, sekä tarjota tutkimuksen pohjalta ehdotuksia Suomen ja suomalaisten yritysten menestystä tukeviksi poliittisiksi toimenpiteiksi.

– On arvioitu, että kyseessä on ei enempää eikä vähempää kuin seuraava teollinen vallankumous. Tarvitsemme tutkimusta, joka auttaa Suomea luovimaan edessä olevan myrskyn läpi ja selviämään voittajana, Mäntylä sanoo.

Hyvinvointia palveluroboteilla

ROSE-hanketta vetää professori Ville Kyrki, ja siinä etsitään keinoja yhdistää tuottavasti ja eettisesti Suomen ja muiden jälkiteollisten yhteiskuntien kaksi suurta muutosta: kasvava hyvinvointipalvelujen tarve ja palvelurobottien yleistyminen. Hankkeessa ovat Aallon lisäksi mukana Lappeenrannan teknillinen yliopisto, Laurea AMK, Tampereen teknillinen yliopisto, Tampereen yliopisto ja VTT ja siinä tutkitaan monitieteisesti, kuinka palvelurobotiikan edistysaskeleet mahdollistavat tuotteiden ja palvelujen innovoinnin sekä hyvinvointipalvelujen uudistumisen.

– Jotta laadukkaat palvelut voidaan taata tulevaisuudessakin, meidän on selvitettävä, millaisia uusia mahdollisuuksia robottien kehitys tarjoaa terveydenhuoltoon ja hyvinvointipalveluihin. Saadaksemme selville todelliset mahdollisuudet on olennaista, että tutkimus tehdään yhteistyössä palvelujen tuottajien sekä asiakkaiden kanssa, Ville Kyrki painottaa.

50 miljardin murros

Kansainvälinen energiajärjestö IEA on arvioinut, että globaali, tuottajien ja käyttäjien roolit mullistava energiamurros synnyttää 50 miljardin dollarin markkinat vuoteen 2035 mennessä. Professori Raimo Lovion johtamassa SET-hankkeessa Aallon kauppakorkeakoulun ja Aallon taiteiden ja suunnittelukorkeakoulun sekä Helsingin yliopiston, Lappeenrannan teknillisen yliopiston, Suomen ympäristökeskuksen, VTT:n, Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ja University of Sussexin tutkijat analysoivat energiamurrosta, sen edistämistä ja hyötyvaikutuksia Suomelle tärkeillä biotalouden, puhtaiden ratkaisujen ja digitalisaation liiketoiminta-alueilla. Mahdollisuuksia ja ratkaisuja haetaan yhteistyössä teollisuuden, viranomaisten ja kansalaisten kanssa, joita hankkeessa jo suoranaisina osapuolina edustavat FinPro/Cleantech Finland, Motiva, Lappeenrannan kaupunki sekä tiedekeskus Heureka.

– Suomella on hyvät mahdollisuudet menestyä energiamurroksessa. Tässä tutkimuksessa keskitymme edistämään älykkäiden, energiatehokkaiden ja uusiutuvien energiaratkaisujen kehittämisen ja käyttöönoton edellytyksiä oli sitten kysymys yrityksistä, politiikasta tai kuluttajista, Lovio toteaa.  

Alustatalous uudistaa yhteiskuntaa

Taksi- ja majoituspalveluja tarjoavat Uber ja Airbnb ovat esimerkkejä siitä, miten alustatalous voi luoda häkellyttävää kasvua, viedä pohjaa vakiintuneilta liiketoiminnoilta ja herättää kysymyksiä institutionaalisista reunaehdoista. Professori Ahti Salon vetämässä PVN-tutkimushankkeessa ovat mukana Aallon perustieteiden korkeakoulu, Aallon kauppakorkeakoulu, Jyväskylän yliopisto, VTT, Imperial College London, International Institute for Applied System Analysis, Stevens Institute of Technology ja Wilson Center. Hankkeen tutkimusryhmät tekevät yhteistyötä muun muassa työ- ja elinkeinoministeriön, Digilen, SSAB:n ja Tokyo Institute of Technologyn kanssa.

– Alustatalous tarjoaa valveutuneille toimijoille huikeita mahdollisuuksia. Näiden ymmärtämiseksi ja hyödyntämiseksi meidän on hahmotettava uusia arvonluonti- ja liiketoimintamalleja, tehtävä laaja-alaista ennakointia, puntaroitava eri vaihtoehtoja systeemisesti sekä tarkasteltava institutionaalista toimintaympäristöä ja kansantaloudellisia vaikutuksia, Ahti Salo painottaa.

Lisätietoja:

DDI-hanke
Professori Martti Mäntylä
puh. 050 351 2160
martti.mantyla@aalto.fi

ROSE-hanke
Professori Ville Kyrki
puh. 050 408 2035
ville.kyrki@aalto.fi

SET-hanke
Professori Raimo Lovio
puh. 040 353 8242
raimo.lovio@aalto.fi

PVN-hanke
Professori Ahti Salo
puh. 050 383 0636
ahti.salo@aalto.fi
 

Trooppista metsää on hävitetty Kambodžassa.

Suojeltuja ja koskemattomia metsiä on hävinnyt nopeasti tällä vuosisadalla. Aalto-yliopiston tutkijoiden mukaan maailman suojelluista metsistä 3 prosenttia ja koskemattomista metsistä 2,5 prosenttia on kadonnut vuosina 2000 – 2012. Suojellut koskemattomat metsät ovat vähentyneet 1,5 prosenttia. Luvut ovat korkeita verrattuna siihen, että samaan aikaan kaikista maailman metsistä on kadonnut 5 prosenttia.

Australiassa ja Oseaniassa sekä Pohjois-Amerikassa suojelluista metsistä on kadonnut yli 5 prosenttia. Huolestuttavaa on, että osissa Afrikkaa, Keski-Aasiaa ja Eurooppaa metsiä on hävinnyt suhteellisesti enemmän suojelualueilla kuin niiden ulkopuolella. Toisaalta Etelä-Amerikan ja Kaakkois-Aasian maissa metsien suojelu on estänyt metsäkatoa tehokkaasti.

Metsiä katoaa maatalouden tieltä

Maanviljelysalueiden laajentaminen on maailmanlaajuisesti tärkeimpiä metsäkadon syitä. Aalto-yliopiston tutkijoiden analyysin perusteella maatalousmaan laajentaminen onkin merkittävä syy suojelumetsien kaatamiseen. Suojeltujen ja koskemattomien metsien katoa tapahtuu myös keskimääräistä useammin alueilla, joilla bruttokansantuote on korkea. Tämä on osittain ristiriidassa aikaisempien tulosten kanssa.

– Metsät pitävät huolta luonnon monimuotoisuudesta, säätelevät ilmastoa, varastoivat hiiltä, suojelevat maaperää ja vettä sekä tarjoavat elannon ja raaka-aineita ihmisille kaikkialla maailmassa. On hälyttävää, että metsien virallinen suojelu ei monilla alueilla itse asiassa suojelekaan metsiä, sanoo tutkijatohtori Timo Räsänen.

– Erityisesti tropiikissa näemme silti myös myönteistä kehitystä. Esimerkiksi Brasiliassa Amazonilla metsäkato on hidastunut viime vuosina, jatkaa tutkija Matias Heino.

Tutkimus tehtiin käyttäen metsäalan muutoksista äskettäin julkistettua kaukokartoitusdataa, joka on kerätty maailmanlaajuisesti satelliiteilla. Tutkijat yhdistivät datan tietoihin suojelluista ja koskemattomista metsistä, joiden maailmanlaajuista katoa ei aiemmin ole saatu tutkittua näin yksityiskohtaisesti.

Aalto-yliopiston tutkijat tekivät tutkimuksen yhdessä Luonnonvarakeskuksen, King's College Londonin ja Vrije Universiteit Amsterdamin tutkijoiden kanssa.

Lisätietoja:

Tutkijatohtori Timo Räsänen
Aalto-yliopisto
puh. 050 407 5171
timo.rasanen@aalto.fi

Artikkeli: Matias Heino, Matti Kummu, Marika Makkonen, Mark Mulligan, Peter H. Verburg, Mika Jalava, Timo A. Räsänen. 2015. Forest Loss in Protected Areas and Intact Forest Landscapes: A Global Analysis. PLoS ONE 10(10): e0138918. doi:10.1371/journal.pone.0138918

Artikkeli (journals.plos.org)

Kuvat: Timo Räsänen, Aalto-yliopisto
 

Kolmatta kertaa järjestetyt avoimet ovet kiinnostivat niin aaltolaisia kuin sidosryhmiä. Neljän tunnin aikana vieraita kävi lähes 150. Caltechin RESONATE AWARD 2015 -palkinnon saaneen Slag2PCC-laitteen äärellä oli tungosta, mutta myös opiskelijoiden käyttöön hankittu pienoisvoimalaitos kiinnosti monia.  

Polttomoottoritekniikassa esillä oli sekä laitteita että palamista kuvaavia videoita.