Rohkeus. Se on tärkeä ominaisuus niin yrittäjälle kuin tieteentekijällekin. Niinpä Aalto Ventures Program -ohjelman johtaja Olli Vuola päätti ottaa sen vetämänsä työpajan pääaiheeksi. Hänet oli kutsuttu Marokkoon rauhaa tieteen välityksellä edistävään Bridge to Peace -konferenssiin puhumaan yrittäjyydestä. Yleisönä oli eri alojen asiantuntijoita ja tutkijoita 16 eri Lähi-idän maasta, mukana neljä nobelistiakin. Saadakseen aiheeseen uuden sukupolven näkökulmaa oli Vuola pyytänyt mukaansa myös Aallon opiskelijat, Slushin varatoimitusjohtajan Marianne Vikkulan sekä Slushin kumppanuuksista vastaavan Ghita Wallinin.

Peloista yli

Konferenssin työpajan osallistujat jaettiin ryhmiin, joissa mm. arabit ja israelilaiset, shiiat ja sunnit pohtivat yhdessä millaisia keinoja he ovat käyttäneet pelkojensa voittamiseen. Lopuksi osallistujat jakoivat henkilökohtaisia kokemuksiaan muille.

Yrittäjyyden ensimmäinen askel on epäonnistumisen pelosta pääseminen.

Paitsi yrittäjyydessä ja tieteen tekemisessä, on pelkojen voittaminen avainasemassa myös rauhan saavuttamisessa, Vuola sanoo.

– Pelko estää toimimasta. Lähi-idässä elää vahvana ulkopuoliseksi jäämisen pelko: yhteistyö vastapuolen kanssa saattaa johtaa omasta yhteisöstä eristämiseen. Toisaalta myös yrittäjyyden ensimmäinen askel on omien pelkojen voittaminen, epäonnistumisen pelosta pääseminen, hän toteaa.

Lupa epäonnistua

– Suomen kielen yrittäjä-sana kääntyy osuvasti tryer. Yrittäjä on siis kirjaimellisesti henkilö, joka sitkeästi yrittää epäonnistumisista huolimatta. Puhuimmekin työpajassa muun muassa siitä, miten Suomessa on pyritty tekemään epäonnistumisesta sallittua – käytännön esimerkkinä vaikkapa epäonnistumisen päivän viettäminen, Vikkula kertoo.

Henkistä kanttia tarvitaan, oli uravalinta sitten mikä tahansa. Vikkula toteaakin, ettei konferenssin työpajan tarkoitus ollut käännyttää tiedemiehiä yrittäjiksi.

– Tavoitteena ei ole, että kaiken tutkimuksen pitäisi olla kaupallistettavaa tai että kaikista pitäisi tulla yrittäjiä. Tutkijallekin voi kuitenkin tulla tunne, että tästä ei tule mitään, tai että jonkin tutkimuksen tekeminen on ylipääsemättömän vaikeaa. Silloin nimenomaan tarvitaan rohkeutta ja luottamusta omaan itseen.

Kokonaisvaltaista opetusta

Vuola ja Vikkula korostavat, että yrittäjäksi kasvaminen on ennen kaikkea henkinen prosessi. Siksi yliopistojen yrittäjyysopetuksenkin tulee olla kokonaisvaltaista.

Luovaa hulluutta ja lujaa uskoa tarvitsevat kaikki.

– Tarvitaan tekemällä oppimista, kuten Aalto Ventures Program -ohjelmassa onkin. On myös erittäin tärkeää, että tarjolla on inspiraatiota, roolimalleja ja tukiverkosto, mikä täällä Aallossakin vain vahvistuu jatkuvasti. Rohkeutta ei ehkä voida suoraan opettaa, mutta sitä voidaan ehdottomasti ruokkia, Vikkula sanoo.

Ajatus teki vaikutuksen myös konferenssin ensin hyvin kriittisesti suhtautuneisiin tiedemiehiin.
–  Tieteentekijöiden täytyy olla kriittisiä omia ideoita kohtaan, kun taas yrittäjyydessä sama suhtautuminen ei toimi. Omaan asiaan pitää uskoa. Yksi nobelisteista lähestyi meitä työpajan jälkeen ja kertoi meidän saaneen hänet miettimään, ovatko tutkijat välillä jopa liiankin skeptisiä itseään kohtaan. Luovaa hulluutta ja lujaa uskoa tarvitsevat kaikki, Vuola tiivistää.

Professori Samira Ibrahim Islam, Nobel-palkittu kemisti Dan Shechtman sekä Malta Conferences -säätiön johtaja Zafra Lerman yhdessä Aalto-yliopiston Executive in Residence Olli Vuolan kanssa.

Aallon opiskelijat Ghita Wallin ja Marianne Vikkula jakoivat ajatuksia nobelisti Roald Hoffmannin kanssa.

Kansanedustaja Satu Hassi oli kunniavieraana Users’ Acceptance of Renewable Solutions -kirja julkistamistilaisuudessa perjantaina 27. Marraskuuta Design Factorylla. Kirjan on toimittanut Aalto-yliopiston energiatekniikan laitoksen tutkija Dr. Munjur E. Moula yhdessä professori Risto Lahdelman and Md. Abdul Hain kanssa.

Hassi korostin puheessaan kirjan aiheen tärkeyttä kamppailussa ilmastonmuutosta vastaan.

- Olemme todennäköisesti ensimmäinen sukupolvi, joka kohtaa ilmastonmuutoksen ja samalla viimeinen, joka voi tehdä jotain estääkseen sen, Hassi sanoi.

Kulunut vuosi on todennäköisin historian lämpimin. Toivoa luovat kuitenkin paitsi Pariisin ilmastokokous, myös liike-elämän kasvava huoli ilmaston lämpenemisestä sekä kasvavat investoinnit uusiutuviin energiamuotoihin.

- Uudet energiatekniikat eivät kuitenkaan riitä, muistutti Hassi. Käyttäjien asenteet ja suhtautuminen unohdetaan liian usein, kun kehitetään uusia tekniikoita.

- Toivon, että nyt julkaistu tutkimus tarjoaa meille keinoja yhteiskunnallisen  hyväksynnän saavuttamiseksi erilaisille uusiutuvan energian tekniikoille ja kannustaa samalla ihmisiä aktiiviseen toimintaan ilmastonmuutoksen estämiseksi, Hassi totesi.

DI Matias Ahonen tutki väitöstyössään ydinvoimalaitosten eripariliitoksissa käytettävien nikkeliseoshitsien murtumiskäyttäytymistä vetypitoisessa vedessä.

- Mitä parempi hitsien murtumisvastus on, sitä turvallisempaa laitosta on käyttää. Rakenteiden pitää olla sitkeitä ja kestää kuormia kaikissa olosuhteissa, vaikka teräksessä tai hitsissä olisi jännityskorroosiosärö tai muu alkuvika, Ahonen sanoo.

Vetyä raerajoilla

Väitöstyössä simuloitiin ydinvoimalaitoksen olosuhteita pitämällä koekappaleita kuukauden ajan 300 °C-asteen lämpötilassa ja 100 baarin paineessa, jonka jälkeen lämpötila laskettiin 55 °C-asteeseen.

Tutkimuksen kohteena oli neljä nikkeliseoshitsiä, Alloy 182 ja 82 sekä Alloy 152 ja 52. Näitä hitsiaineita käytetään yleisesti ydinvoimalaitoksissa reaktoripaineastian suuttimien ja primääripiirin putkiston välisissä liitoksissa. Suuttimet ovat ferriittistä paineastiaterästä ja primääripiirin putkistot austeniittista ruostumatonta terästä.

Tulosten mukaan perinteinen, edelleen laajasti käytössä oleva Alloy 182 on selvästi alttiimpi matalan lämpötilan särönkasvulle vetypitoisessa vedessä kuin uudempi, kromipitoisempi Alloy 52.  

- Lämpökäsittelyn vaikutusta tutkittiin hitsiaineilla 182 ja 52. Altistuminen korkeaan lämpötilaan ennen kokeen aloittamista kasvatti kummankin hitsiaineen murtumisvastusta. Hitsauksen jälkeen tehty lämpökäsittely vaikutti myös myönteisesti, vaikkakin melko vähän murtumisvastukseen, Ahonen toteaa.

Eri nikkeliseoshitsien toisistaan poikkeavan murtumisvastuskäyttäytymisen oletetaan johtuvan pääasiassa erityyppisistä karbideista, jotka joissain tapauksissa madaltavat murtumisvastusta. Karbidit aiheuttavat vedyn loukkuuntumista raerajoille ja vaikuttavat raerajojen venymäjakaumaan, mikä puolestaan vaikuttaa vedyn saatavuuteen särön kärjen läheisyydessä.

Karbideilla on kuitenkin myös hyviä vaikutuksia: ne parantavat materiaalien virumiskestävyyttä ja lujuutta.

Riskit minimiin

Väitöskirja on aihepiirissään ensimmäinen tutkimus, jossa vertaillaan tutkimuskäyttöön valmistettujen puhtaiden hitsiaineiden ja laitoshitsejä vastaavien materiaalien käyttäytymistä. Oikeiden laitoshitsien tapauksessa hitsiaineet eivät säily hitsauksessa puhtaina vaan sekoittuvat perusaineen kanssa.

Matalan lämpötilan särönkasvun mekanismilla tapahtuvaa jännityskorroosiota ei ole todettu ydinvoimalaitoksissa. Ahosen mukaan mekanismia kuitenkin tutkitaan, koska ydinvoiman tuotannon turvallisuusriskit halutaan minimoida.

- Vaikka väitöstyössä esitettyä mekanismia ei ole vielä raportoitu tapahtuneen, ei se tarkoita, että se olisi mahdoton. Ydinvoimatuotannon lisäksi tutkimus tuo lisätietoa vedyn aiheuttamaan jännityskorroosioon liittyvästä ilmiöstä monille muille aloille, joissa rakennetaan hitsattuja rakenteita, Ahonen sanoo.

Väitöstyö tuotti numeerista tietoa, jota voidaan käyttää hyväksi FEM-laskennalla tehtävässä mallinnuksessa. FEM-laskentaa käytetään laajalti eri aloilla rakenteiden ominaisuuksien arviointiin.

DI Matias Ahonen väitteli 18.9.2015 Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulussa aiheesta Mikrorakenteen vaikutus nikkeliseoshitsien vedyn aiheuttamaan murtumiseen matalissa lämpötiloissa. Väitöskirjan nimi on Effect of microstructure on low temperature hydrogen-induced cracking behaviour of nickel-based alloy weld metals.

Väitöskirjan verkko-osoite on: http://www.vtt.fi/inf/pdf/science/2015/S105.pdf

Väittelijän yhteystiedot:

Matias Ahonen, puh. 040 1508774, matias.ahonen@vtt.fi

Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulu käynnistää kahdeksan uutta  maisteriohjelmaa syksyllä 2016. Haku Insinööritieteiden korkeakoulun kahdeksaan uuteen maisteriohjelmaan alkoi joulukuun alussa.

Kaksivuotiset, diplomi-insinöörin tutkintoon johtavat uudet maisteriohjelmat ovat englanninkielisiä:

• Building Technology (rakennustekniikka, byggteknik)
• Energy Technology (energiatekniikka, energiteknik)
• Geoengineering (georakentaminen, geokonstruktion)
• Geoinformatics (geoinformatiikka, geoinformatik)
• Mechanical Engineering (koneenrakennustekniikka, maskinteknik)
• Real Estate Economics (kiinteistötalous, fastighetsekonomi)
• Spatial Planning and Transportation Engineering (maankäytön suunnittelu ja liikennetekniikka, markanvändningsplanering och trafikteknik)
• Water and Environmental Engineering (vesi- ja ympäristötekniikka, vatten- och miljöteknik)

Maisteriohjelmat on suunniteltu kiinteässä yhteistyössä sidosryhmien kanssa ja lähtökohtina ovat olleet tulevaisuuden osaamistarpeet.

- Ohjelmien opetus perustuu yliopistossa tehtävään tutkimukseen ja opiskelijat pääsevät alusta lähtien osaksi aktiivista tiedeyhteisöä, kertoo opintoasiain päällikkö Marjo Immonen Insinööritieteiden korkeakoulusta.

- Opetuksen suunnittelussa tarkastellaan yhteiskunnan ja työelämän haasteita avoimessa vuorovaikutuksessa sidosryhmien ja muiden kumppanien kanssa. Uudet maisteriohjelmat tarjoavat entistä enemmän valinnanvapautta. Opiskelijat voivat valita syventävien opintojen kohteen useista vaihtoehdoista ja tutkintoon kuuluu myös opiskelijan vapaasti valitsemia opintoja Aalto-yliopiston tai kansainvälisen yhteistyökorkeakoulun  opetustarjonnasta, Immonen jatkaa

Korkeakoulun omat kandidaattiopiskelijat valitsevat maisteriohjelmansa keväällä 2016

Insinööritieteiden kandidaattiohjelmassa on kolme pääainetta: energia- ja ympäristötekniikka, kone- ja rakennustekniikka sekä rakennettu ympäristö. Pääaineopiskelijat siirtyvät maisteritasolla niihin maisteriohjelmiin, joihin pääaine oikeuttaa. Vaihtoehtoja on useampia ja opiskelija ilmoittaa suuntautumisestaan keväällä 2016. Lisäksi maisteriohjelmiin valitaan ulkopuolelta uusia opiskelijoita sekä kotimaasta että ulkomailta.

- Kaikki maisteriohjelmat ovat englanninkielisiä. Tietyin edellytyksen ohjelmissa voidaan käyttää myös kotimaisia kieliä. Esimerkiksi kandidaatin tutkinnon suorittamisen jälkeen maisteritasolla jatkavilla korkeakoulun opiskelijoilla on oikeus antaa kurssisuoritukset halutessaan kotimaisilla kielillä. Osa kursseista voidaan järjestää alakohtaisten tarpeiden mukaan jatkossakin kotimaisilla kielillä, Immonen kertoo.

Maisteriohjelmien laajuus on 120 opintopistettä (op), johon sisältyy opinnäytetyö 30 op, pää-aineopintoja noin 60 op ja vapaasti valittavia opintoja n. 30 op. Opiskelijalla on mahdollisuus sisällyttää tutkintoonsa opintoja myös muista ohjelmista, Aalto-yliopiston korkeakouluista ja muista yliopistoista Suomesta ja muualta maailmasta.

Jokaisella uudella maisteriohjelmalla on ollut nimetty vastuuprofessori koko valmistelun ajan ja ohjelmajohtajat nimetään kevätkaudella 2016. Uusien maisteriohjelmien valmisteluryhmän puheenjohtajana on toiminut koulun opetuksesta vastaava varadekaani professori Kirsi Virrantaus ja työryhmän sihteerinä yliopistonlehtori Markku Kuuva.

Tarjolla myös kansainvälisiä yhteistyöohjelmia

Uusien maisteriohjelmien lisäksi Insinööritieteiden korkeakoulussa on useita kansainvälisiä yhteisohjelmia. Vuonna 2016 uusia opiskelijoita valitaan seuraaviin kansainvälisiin yhteisohjelmiin:

• Nordic Master Programme in Environmental Engineering
• Nordic Master Programme in Maritime Engineering
• Nordic Master Programme in Innovative and Sustainable Energy Engineering
• Nordic Master Programme in Cold Climate Engineering
• Master's Programme in Environomical Pathways for Sustainable Energy Systems (SELECT)
• Master's Programme in European Mining, Minerals and Environmental Programme (EMMEP)

Näiden lisäksi Insinööritieteiden korkeakoulu on mukana ns. Aalto-ohjelmassa nimeltään

• Master's Programme in Creative Sustainability.

Aalto-yliopiston Matriisilaskennan MOOC-kurssi järjestetään ensimmäisen kerran tammikuussa 2016. Verkkokurssi vastaa sisällöltään Aallon ensimmäisen vuoden insinööriopiskelijoiden matriisilaskennan kurssia.

Termi MOOC tulee sanoista "Massive Open Online Course", ja tarkoittaa kaikille avointa ilmaista verkkokurssia. MOOC-kursseilla on yleensä paljon suorittajia, vapaa osallistuminen ja opiskelu ja harjoitusten suorittaminen tapahtuu verkossa. Kurssimaista MOOCissa on, että se voidaan suorittaa noudattamalla kurssin järjestäjän asettamaa aikataulua. Tällöin kurssin suorittajat voivat keskustella ja opiskella yhdessä. Toki kurssin suorittaminen onnistuu myös täysin omaan tahtiin.

Matriisilaskennan MOOC ei edellytä aiempia matematiikan yliopisto-opintoja, vaan kurssin esitiedoiksi riittävät lukion pitkän matematiikan vektorilaskennan kurssi MAA5 tai vastaavat tiedot.

Katso tarkemmat tiedot mm. kurssille osallistumisesta (math.aalto.fi)

Kaksikon esitystä oli saapunut kuulemaan runsaslukuinen opiskelijayleisö, jota he rohkaisivat laajentamaan elinpiiriään Suomen ulkopuolelle.  

- Vaihto-opiskeluun lähtö on arvokkain investointisi koskaan. Ihmisille merkitykselliset asiat loppujen lopuksi ovat kokemukset, elämykset ja muiden ihmisten kanssa tehdyt asiat. Usein nämä asiat ovat vieläpä sellaisia, jotka rikkovat omia rajoja, Riku ja Tunna painottivat.

Rajojen rikkominen on tuttua puuhaa Madventuresin kaksikolle, jolla on takanaan lukematon määrä seikkailuja ympäri maailmaa. Heidän mielestään epämukavuusalueelle meneminen on aina palkitsevaa.

Rikun ja Tunnan viisi teesiä kansainvälistymisen nyrkkisäännöiksi:

1. Älä yleistä, älä luule vaan kysy! Ennakkoluulot kahlitsevat ihmisiä tekemästä asioita, jotka voivat olla vapauttavia.
2. Syö paikallista ruokaa. Ruoka on helpoin tapa tutustua paikalliseen kulttuuriin.
3. Panosta ihmisen kohtaamiseen. Verkostoituminen on yksi tärkein tapahtuma ihmisten välillä.
4. Uskalla puhua. Omaa aksenttia ei tarvitse hävetä. Opettele uusia kieliä.
5. Uskalla maailmankansalaiseksi. Suomi on vain pieni osa maailmaa.

Rikun ja Tunnan luento keräsi perjantai-iltapäivänä Otakaari 1:n A-salin täyteen innokasta yleisöä, jolla riitti kysymyksiä.

Kuvat: Aki-Pekka Sinikoski

ABB on lanseeranut Hubertus von Grünberg -apurahan, joka on tarkoitettu viimeisen 3 vuoden aikana väitelleille tohtoreille. 300 000 USAn dollarin suuruinen apuraha on tarkoitettu ICT:n, elektroniikan ja uusien materiaalien jatkotutkimukseen, joka voi tarjota uudenlaisia sovelluksia teollisuuden tarpeisiin.

Apurahaa tulee hakea 29. tammikuuta 2016 mennessä.

Tarkemmat tiedot hausta englanninkielisestä uutisesta.

Aalto-yliopisto on Sanna Syrille tuttu opinahjo. Hän on työskennellyt energiatekniikan laitoksella professorina vuodesta 2010 alkaen. Marraskuussa hänet nimitettiin vakituiseksi professoriksi.

Yliopistolla työskentelevä Syri kokee professuurin kutsumusammatikseen. Työskentely opiskelijoiden kanssa on ammatin parhaita puolia.

- Olennaisinta on, että saa tehdä asioita yhdessä opiskelijoiden kanssa. Tänne hakeutuvat opiskelijat ovat tosi fiksuja, motivoituneita ja kivoja nuoria ihmisiä. Yhteisenä kiinnostuksen kohteena on energia ja ympäristö.

Syri ohjaa vuosittain lähes pariakymmentä diplomityöntekijää. Sitä kautta hän pääsee näkemään asioita yritysten näkökulmasta ja oppii aina itsekin jotain uutta.

Ilmastonmuutos hallintaan

Syri on omassa tutkimustyössään keskittynyt ilmastonmuutokseen hillintään liittyviin kysymyksiin. Hän tarkastelee ison mittakaavan energiajärjestelmiä, jotka kattavat yksittäisen kaupungin, maan, maanosan tai koko maailman.

Syri seurasi tarkasti Pariisissa joulukuun alussa pidettyä ilmastokokousta. Kokoukseen osallistuneet 195 maata hyväksyivät yksimielisesti sopimuksen, jonka tavoitteena on hillitä ilmaston lämpenemistä vuoden 2020 jälkeen.

- Sopimus oli tärkeä ja hyvä asia. Maiden antamat päästöjen vähennyslupaukset eivät kuitenkaan vielä riitä siihen, että lämpeneminen saataisiin pidettyä kahdessa asteessa, saati kirjatussa 1,5 asteen tavoitteessa.

Syri pitää isona edistysaskeleena Kiinan ilmoitusta, jonka mukaan se pyrkii taittamaan päästöjen kasvun vuoteen 2030 mennessä. Kokonaisuuden kannalta on kuitenkin huono asia, että Kiina voi kasvattaa päästöjä vielä 15 vuoden ajan.

- Kokouksessa pyrittiin sopimaan ohjauskeinoista, joilla isoja energiajärjestelmiä saadaan muutettua nykyistä vähähiilisemmiksi. Oleellista on, että ohjauskeinot ovat kustannustehokkaita ja ne vaikuttavat myönteisesti energiamarkkinoihin. Iso kysymys on, millaisilla rahoitusmekanismeilla kehitysmaat saataisiin siirtymään aiempaa puhtaampaan teknologiaan.

Vaikeita valintoja

Energiantuotantotapojen valinnat ovat ensiarvoisen tärkeitä ilmastonmuutoksen hillinnässä. Energiantuotannon osuus kasvihuonekaasupäästöistä on 80 prosenttia, kun mukaan lasketaan liikenneteen polttoaineet.

Päättäjillä, kansalaisilla ja jopa tieteen tekijöillä keskenään on erilaisia näkemyksiä siitä, miten energiaa tulisi tuottaa. Aurinko-ja tuulienergia ovat viimeisen muutaman vuoden ajan nostattaneet optimistisia odotuksia Euroopassa samalla kun halu luopua ydinvoimasta on kasvanut.

- Energiavalintoihin liittyy suuria intohimoja ja ideologispohjaisia näkemyksiä. Erilaiset mielipiteet ovat ymmärrettäviä, sillä muuttujia on paljon ja tulevaisuuden ennustaminen vaikeaa, Syri sanoo.

Syrin mielestä energian tuottamiseen tarvitaan toistaiseksi kaikkia päästöttömiä tekniikoita ydinvoima mukaan lukien. Lisäksi energiatehokkuutta on parannettava kaikissa järjestelmissä.

Aurinko- ja tuulivoiman hankaluutena on, että sähköntuotanto on epätasaista riippuen tuulen voimakkuudesta ja aurinkoisista tunneista. Sähköä pitäisi varastoida, mutta tekniikka on kallista. Vesivoimaa ei voida rakentaa lisää, ja bioenergian käytölläkin on rajansa.

- Aurinkoenergia soveltuu hyvin ratkaisuksi kotitalouksien ja muiden loppukäyttäjien omaan energiantuotantoon. Aurinko-ja tuulienergialla ei kuitenkaan voida kokonaan korvata ydinvoimaa, joka tuottaa energiaa tasaisesti ympäri vuoden. Ei ainakaan ennen kuin saadaan kehitettyä kilpailukykyisiä tekniikoita sähkön varastoimiseksi. Ja siihen menee vielä aikaa.

Hiilidioksidin talteenotto voisi olla yksi ratkaisu päästöjen vähentämiseen. Usko tekniikan mahdollisuuksiin on Euroopassa kuitenkin hiipunut. Pohjois-Amerikassa, Australiassa ja Aasiassa teknologiaa vielä tutkitaan. Suomessa aiheeseen paneudutaan Aalto-yliopistossa ja Åbo Akademissa.

Syri muistuttaa, että energiavallankumouksella on kiire. Reilussa 30 vuodessa pitäisi kaikki maailman energiajärjestelmät saada muutettua päästöttömiksi.

Päästökauppa olisi Syrin mukaan oiva instrumentti energiavalintojen ohjailussa. Mekanismi ei kuitenkaan ole enää pitkään aikaan toiminut toivotulla tavalla.

- EU:n komissio onneksi pyrkii korjaamaan päästökaupan heikkouksia. Komissiossa on myös tiedostettu aurinko- ja tuulisähkölle suunnatun avokätisen tukipolitiikan aiheuttamat vaikeudet sähkömarkkinoilla. Voimme siis toivoa, että ainakin päästökauppaan liittyvistä ongelmista päästään pikkuhiljaa eroon.

Kansainvälistä opiskelua

Aalto-yliopiston Insinööritieteiden korkeakoulun energiatekniikan laitokselta valmistuu vuosittain noin 45 diplomi-insinööriä. Heistä noin kolmannes opiskelee energiatekniikkaa ja- taloutta. Uusi kansainvälinen maisteriohjelma Energy Technology käynnistyy syksyllä 2016.

- Ala on tosi suosittu. Opiskelijat ovat tähän asti sijoittuneet työelämään kohtalaisen hyvin. Diplomityöaiheiden löytäminenkin on ollut helppoa aivan viime vuotta lukuun ottamatta. Taloudellinen laskusuhdanne alkoi heijastua nyt myös korkeakouluopiskeluun.

Valmistuneille on luvassa monipuolisia tehtäviä. Töitä tarjoavat muun muassa isot energiayhtiöt, tuotteidensa energiatehokkuutta kehittävät teknologiayhtiöt, pienet konsulttitoimistot ja viranomaiset.  

Opiskelijoista ja jatko-opiskelijoista noin neljännes on ulkomaalaisia, mitä Syri pitää hyvänä asiana. Opiskeluissa päästään siten luontevasti ottamaan esimerkkejä eri maiden energiajärjestelmistä ja energiapoliitikoista ja vertaamaan niitä keskenään.

- Myös suomalaiset opiskelijat lähtevät vaihto-ohjelman puitteissa innokkaasti ulkomaille. Ala on kansainvälinen.

Lehden Avauksia-palstalla Kauppakorkeakoulun dekaani Ingmar Björkman toteaa, että menestyäkseen työelämässä valmistuvilla on oltava oman alansa syvän tietämyksen lisäksi myös kokemusta ja oppia kansainvälisessä ympäristössä toimimisesta.

Pääartikkeli esittelee, miten käytäntö ja yritysten todellisuus voidaan yhdistää tiiviisti opintoihin. Esimerkkinä on kansainvälinen CEMS-koulutusohjelma, josta kertoo muiden muassa ohjelman alumni, Marimekon toimitusjohtaja Tiina Alahuhta-Kasko.

Oho-tarinassa Executive in Residence Bruce Oreck kertoo, miten päätyi Alaskan vuorenhuipun sijasta Grand Canyonin pohjalle – ja uransa alkuun.

Kuka-palstan alumnihaastattelussa startup-yrittäjä, konsultti Tiina Zilliacus kehottaa yrittäjiksi aikovia pitämään monta rautaa tulessa: vain yhteen asiaan keskittyminen on riski.

Kolumnissa toimittaja, yrittäjä Paula Salovaara pohtii työelämän muutosta ja ammattien välisten rajojen hälvenemistä.

Kuvareportaasi Siellä avaa jännittävän näkymän Nevadan autiomaassa järjestettyyn Burning Man -festivaaliin. Kymmenkunta aaltolaista osallistui spektaakkeliin Aalto on Fire -projektissa ja oli tiettävästi ensimmäinen yliopistotaustainen tiimi tapahtuman historiassa.

Aalto University Magazine on saatavilla Aalto-yliopiston kampuksilla. Näköislehti on luettavissa issuu.com-sivustolla, ja artikkeleiden englanninkielisiä käännöksiä on osoitteessa aalto.fi/magazine.

Maa- ja vesitekniikan tuki on myöntänyt vuonna 2015 yhteensä n. 800 000 euroa apurahoja Aalto yliopiston insinööritieteiden korkeakoulun vesi- ja ympäristötekniikan tutkimusryhmän toiminnan kehittämiseen ja tutkimushankkeisiin.

Tutkimushankkeet:

• Hydrometristen havaintoverkkojen optimaalinen suunnittelu - urbaani näkökulma.
  Optimal design of hydrometric networks - the urban perspective.
• Kaupunkialueiden sadannan ja valunnan ääri-ilmiöt sekä niiden lyhyen aikavälin ennustaminen.
  Extreme precipitation and runoff events and their nowcasting in urban environment.
• Aineiden kulkeutuminen monimuotoisissa, kasvittuneissa uomissa.
  Transport of substances in vegetated, heterogeneous channels.
• Orgaanisten haitta-aineiden kulkeutuminen maa- ja pohjavesissä.
  Transport of organic pollutants in soil and groundwater.
• Biopohjainen komposiittiadsorbentti arseenin poistoon.
  ZnO/Chitosan Composite as a Bio-based Photoactive Adsorbent for the Removal of Arsenic from Water.
• Orgaanisen aineen vaikutus nitrifikaation reaktionopeuksiin talousvesiverkoston biofilmissä. The influence of organic matter on nitrification reaction rates in the biofilm of the drinking water distribution system.
• Vaikutusperustainen analyysi jätevesien toksisuuden arvioimiseksi. Effect-Directed Analysis as a monitoring tool for micropollutants causing toxic effects in wastewater effluents.
• Viemäriverkoston hallinnan kehittäminen.
  Improving sewer system management.
• Viemäriverkoston saneerausten ja kuntotutkimusten kohdentaminen.
  Decision support for sewer network inspection and renovation planning.

Maa- ja vesitekniikan tuki ry on vuonna 1949 perustettu aatteellinen yhdistys, joka tukee vesitekniikkaa ja siihen liittyvää ympäristötekniikkaa ja maaperän suojelua myöntämällä apurahoja. Viime vuosina tukea on saanut runsaat 200 hanketta vuosittain.

Keskeisellä paikalla Otaniemessä alkavan rakennustyön vuoksi liikenne Otaniementiellä Vuorimiehentien ja Tietotien välillä katkaistaan perjantaina 18.12. Liikenne, mukaan lukien kaikki Otaniemen bussilinjat, siirtyy poikkeusreiteille.

Auto- ja bussiliikenne ohjataan Otaniementietä idästä tultaessa Vuorimiehentielle ja lännestä tultaessa Tietotielle tai Konemiehentielle.

Työmaat ja kevyen liikenteen reitit 18.12.2015 alkaen

Karttaan on merkitty vihreällä värillä kevyen liikenteen reitit sekä ruskealla Väre-rakennuksen työmaa ja Dipolin ja Kirjaston peruskorjaustyömaat.
 

Lisätietoa rakentamisesta ja liikennejärjestelyistä (Aaltocre.fi)
Lisätietoa bussireittien muutoksista ja pysäkeistä (hsl.fi)
Tietoa bussireiteistä myös pysäkeillä.

Otaniemeen rakennetaan tulevaisuuden kampusta

Aalto-yliopiston hallituksen puheenjohtajaksi valittiin 13.1.2016 pidetyssä hallituksen järjestäytymiskokouksessa Svenska handelshögskolanin professori, KTT Anne Brunila ja varapuheenjohtajaksi Sitran yliasiamies, KTT Mikko Kosonen. Anne Brunila on toiminut Aalto-yliopiston hallituksen jäsenenä vuodesta 2008 alkaen, mistä viimeiset kolme vuotta varapuheenjohtajana.

– On ollut mahtavaa nähdä, miten Aalto-yliopistosta on kehittynyt aidosti monitieteinen ja kansainvälistynyt yliopistoyhteisö, joka pystyy toteuttamaan sille annettua kansallista missiota tutkimusvetoisten innovaatioiden synnyttämiseksi. Suomen hallituksen tekemät tutkimus- ja koulutusleikkaukset huolettavat minua, koska ne heikentävät merkittävästi yliopistojen toimintaedellytyksiä ja osaamisperustaisen kasvun mahdollisuuksia Suomessa, sanoo Anne Brunila.

Mitä tutkit ja miksi?

Tutkin suuren mittakaavan energiajärjestelmiä, kaupunkitasosta kokonaiseen maahan tai maanosaan. Keskityn erityisesti siihen, miten energiajärjestelmien hiilidioksidipäästöjä voisi tehokkaasti vähentää. Energiajärjestelmät ovat suurten muutospaineiden edessä, ja uusiutuvan energian lisääminen onkin muuttanut jo paljon eurooppalaisia sähkömarkkinoita. Globaali tarve vähäpäästöisille ja tehokkaille energiajärjestelmille on valtava, sillä energiantuotantotapojen valinnat ovat ensiarvoisen tärkeitä ilmastonmuutoksen hillinnässä. Energiantuotannon osuus kasvihuonekaasupäästöistä on 80 prosenttia, kun mukaan lasketaan liikenteen polttoaineet.

Miten päädyit professoriksi?

Siirryin professoriksi tutkija- ja esimiestehtävistä VTT:ltä. Minut toi Aaltoon erityisesti toive tehdä työtä opiskelijoiden kanssa. Tänne hakeutuvat opiskelijat ovat tosi fiksuja, motivoituneita ja kivoja nuoria ihmisiä, ja meitä kaikkia yhdistää kiinnostus ympäristöön ja energiaan.

Mitkä ovat olleet urasi kohokohdat?

Yksi oli Ympäristön hyväksi -palkinto, jonka VTT:llä ilmastonmuutoksen hillintää tutkiva tiimimme sai osoituksena tasokkaasta tutkimuksestamme ja aktiivisesta osallistumisesta tieteen tulosten tuomiseen osaksi päätöksentekoa. Muita kohokohtia ovat olleet opiskelijoideni saamat parhaan opinnäytetyön palkinnot sekä väitöskirjantekijöideni parhaiden konferenssipaperien palkinnot kansainvälisissä konferensseissa.

Mikä on tutkijan tärkein ominaisuus?

Tutkija tarvitsee työssään pitkäjänteisyyttä sekä kykyä sietää kiirettä. Työn on hektistä, sillä paljon aikaa kuluu erittäin kilpaillun rahoituksen hakemiseen.

Mitä odotat tulevaisuudelta?

Toivon että pystyn säilyttämään tasapainon työn ja muun elämän välillä Kotona ovat 12-vuotias poika ja 11- ja 7-vuotiaat tytöt, joiden kanssa haluan viettää aikaa ja olla heidän arjessaan mukana. Minulla on myös rakkaita ulkoilmaharrastuksia, kuten kajakkimelonta, retkiluistelu ja hiihto.

Ammatillisesti olen hyvin innostunut tällä hetkellä käynnissä olevista tutkimushankkeistamme, joissa tutkitaan monipuolisesti erilaisten energiajärjestelmien muutoksia. Kotimaiset hankkeemme keskittyvät kaupunkitason kaukolämpöjärjestelmiin. Helmikuussa starttaa EU:n Horisontti 2020 -ohjelman Euroopan laajuisia muutoksia tutkiva REEEM-hanke, jossa keskitytään teknologian rooliin energiatehokkaan talouden mahdollistajana.

Sanna Syri ja muut Aalto-yliopiston uudet vakinaistetut professorit kertovat tutkimuksestaan monialaisessa iltapäivässä 19. tammikuuta klo 14. Tervetuloa! Lisätietoja tapahtumasta täältä.

Aalto-yliopistossa 17.11.2015 aloitetut yhteistoimintaneuvottelut ovat päättyneet. Neuvottelut koskivat koko henkilöstöä professoreita lukuun ottamatta eli noin 4 100 henkilöä. Tavoitteena oli sopeuttaa yliopiston toimintaa heikentyneessä taloustilanteessa siten, että opetuksen, tutkimuksen ja innovaatiotoiminnan tulevaisuus voidaan turvata pitkällä aikavälillä. Alkuperäiseksi vähennystarpeeksi arvioitiin enintään 350 henkilöä.

Työnantajaselvitys valmistuu tammikuun 2016 loppuun mennessä. Tämän hetkisen arvion mukaan henkilöstön vähennystarve on enintään 190 henkilöä. Lisäksi eläköitymisten, määräaikaisten työsuhteiden päättymisten sekä muiden muutosten kautta henkilöstön määrä vähenisi arviolta 130 henkilöllä vuoden 2018 loppuun mennessä. Irtisanomisiin liittyvät toimenpiteet toteutetaan pääsääntöisesti helmikuun 2016 aikana. Työnsä jättäville tarjotaan työllistymisvalmennusta.

Neuvotteluissa käsiteltyjen toimenpiteiden avulla saavutetaan noin 17 miljoonan euron vuosittaiset säästöt henkilöstökuluissa vuoden 2018 loppuun mennessä verrattuna vuoden 2015 tasoon. Henkilöstökulujen vähennykset kattavat noin neljänneksen julkisen rahoituksen leikkauksesta, joka on arviolta 66 miljoonaa euroa vuoteen 2018 mennessä verrattuna vuoden 2015 tasoon. Pääosa leikkauksista on tarkoitus kattaa säästämällä merkittävästi tila- ja -ostokuluissa, käyttämällä sijoitustoiminnan tuottoja sekä hakemalla lisärahoitusta. Yliopiston johto pyrkii kaikin keinoin varmistamaan resurssit tuleville vuosille.

– Ideoimme loppuvuodesta yhdessä henkilöstön kanssa erilaisia vaihtoehtoja säästöjen toteuttamiseksi. Esiin tulleet vaihtoehdot punnittiin huolella talouden tasapainottamista suunniteltaessa. Olemme tehneet kaiken mahdollisen ydintoimintamme turvaamiseksi ja pyrimme saavuttamaan suurimman osa säästöistä tila- ja ostokuluista. Rahoitusleikkaukset ovat kuitenkin niin mittavat, että joudumme valitettavasti toteuttamaan myös henkilöstöön kohdistuvia säästöjä. Vaikeasta tilanteesta huolimatta neuvottelut käytiin hyvin rakentavassa hengessä, sanoo Aalto-yliopiston rehtori Tuula Teeri.

– On kuitenkin muistettava, että näin mittavat leikkaukset jo aikaisemmin vuosina 2014 - 2015 tehtyjen säästöjen lisäksi asettavat henkilöstön kantokyvyn äärirajoille. Ymmärrän ja jaan huolen, jota henkilöstö kokee työsuhteidensa jatkumisesta, Tuula Teeri jatkaa.

Lisätietoja ja median yhteydenotot Aalto-yliopiston viestinnän kautta: viestintäpäällikkö Anu Salmi-Savilampi, puh. 050 4644 585, anu.salmi-savilampi@aalto.fi

- Professuuri antaa minulle mahdollisuuden osallistua mielenkiintoisiin tutkimushankkeisiin. Odotan innolla opetusvelvollisuuksiani ja erityisesti yhteistyötä diplomityöntekijöiden kanssa.

Fink tietää, että puurakenteiden käytöllä rakennuksissa on monia etuja. Puu pärjää ominaisuusiltaan vertailussa muiden materiaalien kanssa.

Puu on hiilineutraali materiaali. Sen lujuuden ja painon välinen hyötysuhde on korkea, mikä tekee siitä hyvän rakennusmateriaalin. Puusta voidaan myös valmistaa rakenteita ennalta ennen työmaalla tehtävää asennusta.

Puun huonona puolena on materiaaliominaisuuksien vaihtelevuus. Puu on myös syttyvää ja sitä pitää suojata kosteudelta.

- Puu on turvallinen materiaali erilaisiin rakenteisiin. Se on turvallinen myös palo-ominaisuusiltaan. Mutta rakenteet pitää suunnitella huolellisesti, jotta turvallisuus saadaan varmistettua koko käyttöiän ajalle.

- Yksi päätehtävistäni on opettaa rakenteita suunnittelevia insinöörejä niin, että he kiinnostuvat puun käytöstä ja tarkastelevat sitä aina varteenotettava vaihtoehtona erilaisissa rakenneratkaisuissa, Fink sanoo.

Uusia ratkaisuja

Professuuri alkaa vuoden 2016 alussa ja jatkuu vuoden 2019 loppuun asti.  Fink aikoo muuttaa Suomeen ensi keväänä.

- Yksi ensimmäisistä haasteistani on tutustua suomalaiseen puualaan: metsätalouteen, sahoihin, puutuoteteollisuuteen ja rakenteita suunnitteleviin yrityksiin.

Fink tutkii Aalto-yliopistossa insinööripuutuotteiden ja puurakenteiden lujuutta sekä luotettavuutta. Hänen alaansa kuuluvat myös muun muassa puutavaran laatuluokittelu ja olemassa olevien puurakenteiden kvantitatiivinen arviointi.

- Puun ja insinööripuutuotteiden käyttöä voidaan lisätä vielä monissa erilaisissa sovelluksissa. Meillä on hyvät mahdollisuudet parantaa nykyisiä tuotteita sekä kehittää kokonaan uusia ja innovatiivisia tuotteita sekä rakenteita.

Koska puu on luonnonmukaisesti kasvanutta materiaalia, puun ja puutuotteiden rakenteelliset ominaisuudet vaihtelevat paljon. Siksi puurakenteiden osien mitoituksessa käytetään suurta turvakerrointa. Näin varmistetaan koko rakenteen turvallisuus.

- Yksi tutkimukseni tavoitteista on vähentää insinööripuutuotteiden materiaaliominaisuuksiin liittyviä epävarmuuksia. Mitä paremmin materiaalin ominaisuudet tunnetaan, sitä tehokkaammin tuotteita voidaan käyttää, Fink sanoo.

Gerhard Fink on työskennellyt ETH Zürichissä (Eidgenössische Technische Hochschule Zürich) vuodesta 2009, aluksi tutkimusassistenttina ja sittemmin tutkijana. Viimeisen kahden vuoden aikana hän on myös luennoinut puusta ja puukomposiiteista.

Vuodesta 2015 lähtien hän on työskennellyt tutkijana ja projektijohtajana Empan (Swiss Federal Laboratories for Materials Science and Technology) materiaalitieteen ja -tekniikan laboratoriossa.

Fink väitteli tohtoriksi rakennustekniikan alalta vuonna 2014 ETH Zürichin rakennustekniikan instituutissa. Väitöskirjan aiheena oli Influence of varying material properties on the load-bearing capacity of glued laminated timber.

Asiaa on myös tutkittu useissa tekniikan alan yliopistoissa.

– Tutkimusten mukaan opiskelijat ovat koulusta valmistuessaan luovempia kuin sinne tulleessaan, jos he saavat tuotekehitys- ja muotoiluhenkistä opetusta, sanoo konetekniikan laitoksen professori Katja Hölttä-Otto.

Luovuutta ja ideointikykyä voidaan parantaa monin eri menetelmin.  Yksi perinteisimmistä on aivoriihi, mutta menetelmiä on todellisuudessa jopa muutama sata.

– Mikä tahansa luovuuden menetelmä on parempi kuin ei mitään menetelmää, Hölttä-Otto muistuttaa.

Luovaa ajattelua estää varsinkin itsekritiikki. Sitä voi nujertaa esimerkiksi synnyttämällä pakkotahtisesti ja nopeasti useita ideoita.

– Tietynlainen luova ympäristö ja hauskuuttaminen vapauttavat ajattelua. Tauot ovat hyvästä. Kahleita voi rikkoa myös erilaisilla kysymyksillä: mitä jos jokin tietty asia olisikin päinvastoin, mitä jos liikkuva osa olisikin paikallaan, mitä jos ongelma poistetaan. Luonnosta voi hakea analogioita, Hölttä-Otto luettelee.

Ideasta tuotteeksi

Luovuuden lisäksi Hölttä-Otto kollegoineen opettaa kaikkia tuotekehityksen eri vaiheita ideoinnista suunnitteluun. Suunnittelussa otetaan huomioon muun muassa tuotteen käyttäjä, kokoonpantavuus ja valmistettavuus.

Opetusaiheisiin kuuluu myös modulaarinen tuotekehitys, josta Hölttä-Otto aikanaan väitteli. Siinä on tavoitteena suunnitella tuote, jota voidaan helposti muunnella asiakkaan toiveiden ja tarpeiden mukaisesti.

Hölttä-Oton mukaan tuotteissa on aina parannettavaa. Yleensä viat liittyvät tuotteen käytettävyyteen.

– Suunnittelijat suunnittelevat liikaa itsensä kaltaisille henkilöille, kun pitäisi ajatella asiakasta, joko kuluttajaa tai yritysasiakasta. Mielenkiintoisia näkökulmia saa, kun ajattelee käyttäjinä ääriryhmiä, kuten vanhuksia ja lapsia.

Suunnittelu on ryhmätyötä

Koneenrakennustekniikan laitoksen maisteriopintoihin on kunkin pääaineen opiskelijoille suunniteltu oma kurssivalikoima. Osa kursseista on pakollisia, osa valinnaisia. Hölttä-Oton kursseille on kirjautunut noin 80 opiskelijaa.

Harjoitustöissä pätevät samat suunnittelun periaatteet kuin yritysmaailmassa. Lähtökohtana on yleensä ongelma, joka pitää ratkaista.

– Idean hyvyyttä pitää tarkistaa jatkuvasti. Suunnittelun edetessä pyritään tekemään mahdollisimman halvalla ja nopeasti prototyyppi, joka annetaan asiakkaiden testattavaksi. Testauksen perusteella tehdään päätöksiä tuotekehityksen jatkosta.

Hölttä-Otto halusi työhuoneensa Design Factoryyn, koska siellä hän pääsee kosketuksiin eri alojen opiskelijoiden kanssa. Hän vierastaa siiloajattelua, jossa ihmiset tekevät vain omien alojensa töitä.

– Tuotekehitys onnistuu parhaiten, kun siihen osallistuu monen eri alan ihmisiä. Esimerkiksi psykologilla voi tuoda tuotekehitysprojektiin arvokkaita ajatuksia. Psykologi ymmärtää ihmisen käyttäytymistä, ja useinhan tuote suunnitellaan ihmisille.

Hölttä-Otosta on hienoa, että Aalto-yliopistossa yhdistyy tekniikan, kaupan ja taiteen opetus. Se antaa hyvän pohjan luovuuden kukoistukselle.

– Luovien voimien yhdistämisessä riittää kuitenkin vielä tekemistä. Tuotekehityksen opetuksessa ja opiskelussa pitäisi poistaa laitosten rajat.

Ennen nimitystään Aalto-yliopiston professoriksi Hölttä-Otto opetti vuosien ajan tuotekehitystä yliopistossa Singaporessa ja USA:ssa. Siellä hän sai erinomaisia kokemuksia eri alojen opiskelijoista koottujen suunnitteluryhmien työskentelystä. Nyt hän soveltaa luovuuden ja tuotekehityksen oppeja Aalto-yliopiston opiskelijoiden kanssa.

Filip Tuomisto kertoi muun muassa atomitason virheiden etsimisestä. Kuva Lasse Lecklin.

Aalto-yliopisto juhlisti tenure track -urajärjestelmän kautta nimitettyjä vakituisia Associate- ja Full-tason professoreitaan 19. tammikuuta järjestetyllä, jo perinteeksi muodostuneella tapahtumalla, jossa professorit luennoivat omasta tutkimus- ja opetusalastaan.

Aiheet liikkuivat aineen atomitason virheistä ilmastonmuutoksen suuren linjan ratkaisuihin ja äänentoistotekniikasta strategisiin prosesseihin.

Kaikki luennot ovat nyt katsottavissa Aallon Youtube-kanavassa.

Katja Hölttä-Otto: "Towards discipline-free product development"

Ville Pulkki: "Developing spatial sound techniques for human listeners"

Sanna Syri: "Efficient mitigation of climate change in national and international energy systems"

Mika Sillanpää: "The borderline between quantum physics and everyday world"

Filip Tuomisto: "Nuclear engineering, materials physics and antimatter"

Eero Vaara: "A discursive perspective on strategic processes and practices"

Helsingin yliopisto ja Aalto-yliopisto ovat luoneet pääkaupunkiseudulle vankan osaamiskeskittymän, joka kattaa lähes koko tieteen kentän.

– Kumppanuussopimus vahvistaa ja konkretisoi jo pitkään jatkunutta yhteistyötämme niin tutkimuksessa kuin tukipalveluissa. Yliopistomme täydentävät sopivasti toisiaan, mitä kautta parannamme laatua ja kansainvälistä kilpailukykyä. Siitä taas hyötyvät pääkaupunkiseutu ja koko Suomi, Helsingin yliopiston rehtori Jukka Kola sanoo.

– Tämän sopimuksen nojalla lisäämme yhteistyömme suunnitelmallisuutta ja arvioimme vuosittain tutkimus- ja opetustyön ohella, mitä palveluita voimme tuottaa yhdessä ja mahdollisesti muidenkin yliopistojen ja korkeakoulujen kanssa. Esimerkiksi digitaalinen murros kannattaa ottaa haltuun yhdessä. Jatkamme yhdessä myös suurten tutkimusinfrastruktuurien rakentamista, jotta kalliita järjestelmiä voidaan hyödyntää tehokkaasti, sanoo Aalto-yliopiston rehtori Tuula Teeri.

Kumppanuudesta hyötyä koko maalle

Strategisella kumppanuussopimuksella halutaan parantaa Suomen ja pääkaupunkiseudun tunnettuutta tutkimuksen ja koulutuksen edelläkävijänä. Tavoitteena on myös saattaa yliopistoissa syntyvää tietoa ja innovaatioita yhteiskunnan hyödynnettäväksi.

Yhteisiä hankkeita ja yksiköitä paljon jo nyt

Sopimus on luonteva jatko yliopistojen jo olemassa olevalle laajalle yhteistyölle. Yliopistoilla on yhteisiä yksiköitä ja hankkeita, kuten tietotekniikan instituutti HIIT, taloustieteen instituutti HECER, Kaupunkiakatemia ja Health Capital Helsinki -keskittymä.

Lisätietoja:

Helsingin yliopisto: suunnittelujohtaja Jussi Karvinen,
puh.02941 2324 tai 050 526 2396, jussi.karvinen@helsinki.fi

Aalto-yliopisto: yhteydenotot viestinnän kautta, viestintäpäällikkö Anu Salmi-Savilampi,
puh. 050 464 4585, anu.salmi-savilampi@aalto.fi

– Kaukokartoitus on ainut tapa, jolla voidaan seurata muutoksia kaikkialla maapallon pinnalla lähes samanaikaisesti. Se on kiehtovaa, Rautiainen sanoo.

Rautiaisen oma mielenkiinto kohdistuu varsinkin kasvillisuuteen. Hän tutkii satelliittien välittämien kuvien ja muun aineiston perusteella maapallon kasvillisuuden rakennetta, siinä tapahtuvia muutoksia ja kasvien terveyttä.

– Kaukokartoitusta käytetään Suomessa muun muassa metsien inventoinneissa. Aineistosta saadaan esille vaikkapa puuston pituus, tiheys ja vihermassan peittävyys.

Kaukokartoituksessa käytettävät laitteet ja menetelmät ovat kehittyneet hyvin nopeasti. Esimerkiksi valon eri aallonpituuksilla mittaavat hyperspektrikamerat ovat lisänneet sovellusmahdollisuuksia merkittävästi.

Hyperspektrikuvauksella voidaan tunnistaa kasvilajeja, havaita kasvitauteja ja arvioida typen ja muiden ravinteiden riittävyyttä viljelyksillä. Satelliitteihin ja lentokoneisiin kiinnitetyillä hyperspektrikameroilla voidaan monitoroida esimerkiksi öljyvuotoja tai muita ympäristökatastrofeja, kivilajeja, mineraaleja ja malmeja.

Kaukokartoituksen avulla tutkitaan paitsi kasvillisuutta ja maankäyttöä, myös meriä, jäätiköitä ja ilmakehää.

– Aineistoa käytetään ilmastonmuutoksen tutkimiseen. Itse johdan projektia, jossa tutkitaan muutoksia metsien albedossa eli heijastavuudessa.  Heijastavuus vaikuttaa siihen, kuinka paljon auringon säteilystä jää lämmittämään maapallon pintaa, kuinka suuri osa heijastuu takaisin avaruuteen, Rautiainen sanoo.

Kansallisesti ja kansainvälisesti

Kaukokartoituksen professuuri on jaettu puoliksi Insinööritieteiden korkeakoulun ja Sähkötekniikan korkeakoulun kesken. Rautiainen opettaa kummankin korkeakoulun maisteriohjelmassa.

– Opetan molemmissa maisteriohjelmissa kaukokartoituksen fysikaalisia perusteita ja kaukokartoitusaineistojen hyödyntämistä ympäristön seurannassa hieman eri näkökulmista.

Kaukokartoitus on Aalto-yliopistossa osa geoinformatiikan tieteenalaa. Tutkimusaiheina ovat muun muassa paikkatiedon mallinnus ja hallinta, karttojen visuaalinen suunnittelu ja tuottaminen sekä geodeettinen kartoitus. Alaan kuuluvat myös satelliitti- ja ilmakuvien tulkinta, laserkeilaus ja 3D-mallinnus.

Rautiaisen mukaan kaukokartoitusalan työtilanne on hyvä. Töitä löytyy kansainvälisesti isoista organisaatioista YK:sta lähtien. Avaruusjärjestöt tarjoavat töitä sekä laitteiden että sovellusten asiantuntijoille. Suomessa työnantajina ovat varsinkin julkistalous ja tutkimuslaitokset.

Yhteystiedot: 

Professori Miina Rautianen
miina.a.rautiainen@aalto.fi

Juuri valmistuneen työnantajaselvityksen perusteella Aalto-yliopiston henkilöstömäärä vähenee yhteistoimintaneuvottelujen seurauksena yhteensä 316 henkilöllä. Näistä irtisanottavia on 188 henkilöä, josta opetus- ja tutkimushenkilöstöä on 109 ja palveluhenkilöstöä 79 henkilöä. Lisäksi eläköitymisten, määräaikaisten työsuhteiden päättymisten sekä muiden muutosten kautta henkilöstön määrä vähenee vuoden 2018 loppuun mennessä arviolta 128 henkilöllä, josta 66 henkilöä on opetus- ja tutkimushenkilöstöä ja 62 palveluhenkilöstöä. Irtisanomisiin liittyvät toimenpiteet toteutetaan pääsääntöisesti helmikuun 2016 alkupuolella. Työnsä jättäville tarjotaan työllistymisvalmennusta.

Yliopiston palveluiden henkilöstö on jo aikaisemmin vähentynyt noin 170 henkilöllä vuonna 2014 käytyjen yt-neuvottelujen ja uudelleenorganisoinnin seurauksena.

Yhteistoimintaneuvottelujen tavoitteena oli sopeuttaa yliopiston toimintaa heikentyneessä taloustilanteessa siten, että opetuksen, tutkimuksen ja innovaatiotoiminnan tulevaisuus voidaan turvata pitkällä aikavälillä.  Aalto-yliopiston rahoitukseen kohdistuu vuositasolla arviolta 66 miljoonan euron leikkaukset vuoteen 2018 mennessä verrattuna vuoden 2015 tasoon. Yhteensä yliopiston rahoitus vähenee 136 miljoonalla eurolla vuosina 2016–2018.

Aalto-yliopiston yt-neuvottelut koskivat koko henkilöstöä professoreita lukuun ottamatta. Henkilöstökulujen vähennykset kattavat noin neljänneksen julkisen rahoituksen leikkauksesta. Pääosa leikkauksista on tarkoitus kattaa säästämällä merkittävästi tila- ja ostokuluissa, käyttämällä sijoitustoiminnan tuottoja sekä hakemalla lisärahoitusta. Neuvotteluissa käsiteltyjen toimenpiteiden avulla saavutetaan noin 17 miljoonan euron vuosittaiset säästöt henkilöstökuluissa vuoden 2018 loppuun mennessä verrattuna vuoden 2015 tasoon.

Arvio Aalto-yliopiston henkilöstömuutoksista vuoden 2018 loppuun mennessä

Aalto-yliopiston rahoituksen leikkaukset

Aalto-yliopiston talouden tasapainottamistoimenpiteet

Lisätietoja ja median yhteydenotot Aalto-yliopiston viestinnän kautta: viestintäpäällikkö Anu Salmi-Savilampi, puh. 050 4644 585, anu.salmi-savilampi@aalto.fi