Quantcast
Channel: Uutiset
Viewing all 847 articles
Browse latest View live

Partiolaiset vesitekniikan äärellä

$
0
0
Ryhmä 16-20-vuotiaita nuoria kansainväliseltä Roverway-partioleiriltä oli tutustumassa Insinööritieteiden korkeakoulun vesitekniikan laboratorioon maanantaina 23.7.2012. Partiolaisia oli saapunut leirille mm. Belgiasta, Itävallasta ja Norjasta. Suomi isännöi yli viikon kestänyttä tapahtumaa ensimmäistä kertaa.

Leirin erilaisista teemapoluista vesipolun valinneet partiolaiset olivat matkustaneet Päijänteeltä Helsinkiin ja keränneet matkansa varrelta vesinäytteitä Päijänteeltä, Valkeakosken Tarttilan lähteestä,  Helsingin Kumpulanpurosta ja Itämerestä. Vesitekniikan laboratoriossa näytteitä analysoitiin asianmukaisella kalustolla. Samalla partiolaiset saivat vesihuoltotekniikan tutkimushenkilökunnalta tietoa, mitä prosesseja juomaveden puhdistamiseen kuuluu.

partiolaiset1_400x250.gif

Partiolaisten keräämistä vesinäytteistä mitattiin mm. orgaanisten ainesten määrät.

Vesitekniikan laboratoriomestarin avustuksella nuoret analysoivat vesinäytteitä mittaamalla niiden pH-arvon, suolapitoisuuden, ammoniakki- ja nitraattipitoisuuden sekä kovuuden.  Partiolaiset oppivat, kuinka ammoniakkia pääsee veteen eläinten, kuten esimerkiksi koirien kautta. Nitraattia päätyy vesistöihin etenkin peltojen lannoitteista. Näytteistä tutkittiin myös, kuinka paljon orgaanisia ainesosia ne sisälsivät ja kuinka hyvin ne johtivat sähköä. Veden kovuus analysoitiin, sillä se vaikuttaa vaikuttaa vesiputkistojen kestävyyteen. Suomessa hanaveteen lisätään kalsiumia, jotta vesi kovenisi ja jotta  ihmiset saisivat luustolle hyödyllistä kalsiumia elimistöönsä.

Analyysien valmistuttua tulokset koottiin taululle johtopäätöksiä varten. Tuloksista kävi ilmi, että sameasta väristään huolimatta Tarttilan lähteen vesi on jo käsittelemättömänäkin juomakelpoista. Kaikista näytteistä oli kuitenkin löydettävissä myös orgaanisia aineita, jotka heikentävät veden laatua. Laboratoriomestari Aino Peltola totesi partiolaisille, että Suomessa hanavesi on parempilaatuista kuin pullotettu vesi, joka on hanavettä seisseempää.

partiolaiset2_400x250.gif

Diplomityötään tekevä Thomas Banafa kertoi partiolaisille vesi- ja ympäristötekniikan opiskelusta Aalto-yliopistossa.

Vesihuoltotekniikan professorin Riku Vahalan mukaan on tärkeää, että Aalto-yliopisto tekee yhteistyötä Roverwayn kaltaisten tapahtumien kanssa. Yhteistyö edistää sitä, että lahjakkaat opiskelijat löytävät tiensä yliopistoon. "Tiedon jakamiseksi opiskelupaikkaansa miettiville nuorille on tärkeää, että Aalto-yliopisto osallistuu aktiivisesti erilaisiin kansallisiin ja kansainvälisiin tapahtumiin", Vahala toteaa.

Vahala painottaa myös kansainvälisen yhteistyön tärkeyttä: " Tulevaisuudessa enenevä joukko etenkin maisterivaiheen opiskelijoista on kansainvälisiä ja siksi yhteistyötä ei pidä rajoittaa pelkästään Suomen rajojen sisäpuolelle. Lisäksi kokemus on osoittanut, että osallistuminen kansainvälisiin projekteihin on molemminpuolista oppimista, jossa myös henkilökunta voi saada uusia virikkeitä päätehtäväänsä eli tutkimusta ja opetusta varten."

partiolaiset3_400x250.gif

17-vuotias Elise Moldskred Norjasta (keskellä) pitää tärkeänä, että juomavesi pidetään puhtaana ja juomakelpoisena, jotta ihmiset eivät sairastuisi. Elise on ollut partiolainen  7-vuotiaasta saakka.

Professori Vahala pitää tärkeänä, että nuoria tutustutetaan vesitekniikan eri alueisiin: "Vesitekniikan tulevaisuus on yhtä valoisa kuin sen opiskelijat ovat. Suomessa puhdasta juomavettä ja korkeata jätevedenpuhdistuksen tasoa on totuttu pitämään itsestäänselvyytenä, mutta näin ei todellakaan ole kaikkialla maailmassa. Nuoret tiedostavat jo kouluajoiltaan melko hyvin tämän, mutta harvemmin tulevat ajatelleeksi, että veden parista voisi saada itselleen myös mitä mielenkiintoisimman työuran." Vahalan mukaan vesi- ja ympäristötekniikan oppiaineen tavoitteena on kouluttaa motivoituneista, lahjakkaista nuorista  maan parhaita asiantuntijoita, ja tämän takia kaikki veteen liittyvä näkyvyys on hyväksi.

Vesitekniikan laitokselta partiolaisten matka jatkui Viikinmäen jätevedenpuhdistamoon. Siellä partiolaisille näytettiin, miten käytetty vesi lasketaan erilaisten puhdistusprosessien kautta Itämereen.

Lisätietoa Roverway-leiristä: http://www.roverway.fi/media

Kuvat: Nita Vera


Hitsattujen materiaalien liittämisen tutkimuksessa tavoitteena tehokkuus ja turvallisuus

$
0
0
Kansainvälisen hitsausalan instituutin, International Institute of Weldingin väsymiskomitean konferenssi Dipolissa keräsi keväällä ennätysmäärän osallistujia Otaniemeen. IIW on merkittävä kansainvälinen vaikuttaja materiaalien liittämisen tutkimuksessa, alan standardien kehityksessä ja asiantuntijoiden koulutuksessa.

Maaliskuussa pidettyyn konferenssiin osallistui kuutisenkymmentä asiantuntijaa neljästätoista maasta, ympäri maapalloa. Komitean pitkäaikainen puheenjohtaja professori Gary Marquis Aalto-yliopiston sovelletun mekaniikan laitokselta oli tyytyväinen konferenssin saamaa suosioon.

- Osallistujia oli yli kaksinkertainen määrä verrattuna aiempiin vastaaviin kokouksiin. Suomi tuntuu houkuttelevan asiantuntijoita, Marquis pohtii.

Tavoitteena tehokkuus ja turvallisuus

IIW:n komiteat ja konferenssit tarjoavat tiedealalle ja teollisuuden edustajille foorumin tiedon vaihtoon. Edustettuina ovat muun muassa laivojen ja offshore-rakenteiden sekä infrastruktuurin rakentajat ja prosessiteollisuuden laitevalmistajat.

Väsymiskomitea on yksi IIW:n kuudestatoista alakomiteasta. Se kehittää ja laatii käytännön suunnittelua palvelevia ohjeita ja suosituksia. Tavoitteena on suunnitella hitsattuja rakenteita, jotka ovat koko elinkaaren ajan turvallisia ja tehokkaita käyttää.

Tehokkuutta haetaan muun muassa keventämällä rakenteiden painoa. Siihen päästään lisäämällä korkealujuuksisten rakennemateriaalein käyttöä. Tämä puolestaan vaatii valmistusprosessien parantamista ja uudenlaisia rakenteita.

Pitkäjänteistä työtä

Väsymiskomiteassa tehdään työtä pitkäjänteisesti useissa eri projekteissa. Marquis ottaa esimerkiksi projektin, joka keskittyy kehittämään menetelmää, jonka avulla rakenteen lujuuden ja kestävyyden voisi määritellä mitattavien suureiden avulla mahdollisimman tarkasti.

- Haluamme löytää keinoja, joiden avulla voimme aiempaa paremmin optimoida rakenteita ja niiden kestävyyttä sekä turvallisuutta. Tämä edellyttää mekaniikan perusteiden ymmärtämistä sekä ilmiöiden tieteellistä tutkimista, Marquis sanoo.

Marquis on omalla toiminnallaan lisännyt Aalto-yliopiston painoarvoa IIW:ssä. Väsymiskomitean pitkäaikaisen puheenjohtajuuden lisäksi hänet valittiin viime vuonna IIW:n johtoryhmään äänivaltaiseksi johtajaksi sekä teknisen johtokunnan puheenjohtajaksi.

Lisätietoja:

Professori Gary Marquis
Aalto-yliopisto
Insinööritieteiden korkeakoulu
Sovelletun mekaniikan laitos
gary.marquis@aalto.fi
Puh. 040 720 1093

    

Teksti: Timo Hämäläinen

 

Väestön vanhenemisesta haaste liikenteelle

$
0
0
Insinööritieteiden korkeakoulussa järjestetty Helsinki Summer School of Transportation 2012 sai nauttia amerikkalaisen Alan E. Pisarskin luennoista 13.8.

InsinööritieAlan E. Pisarski on vapaa kirjoittaja ja konsultti, joka on julkaissut paljon liikkumisesta ja liikenteestä. Amerikkalainen Transportation Research Board on nimennyt hänet sadan tärkeimmän vaikuttajan joukkoon liikennetutkimuksen alalla.

Pisarski puhui luennollaan väestönrakenteen vaikutuksista liikenteeseen. Eräs keskeinen väestönrakenteellinen kysymys liittyy Pisarskin mukaan suurten ikäluokkien vanhenemiseen – iäkkäät autoilijat tuovat mukanaan esimerkiksi turvallisuusriskejä.

- On tärkeää tunnistaa tämä ongelma. Meidän on keskityttävä enemmän vanhemman väestön liikkuvuuteen liittyviin kysymyksiin, Pisarski painottaa.

Suomalainen joukkoliikenne teki vaikutuksen

Ensimmäistä kertaa Suomessa vieraillut Pisarski kertoo vaikuttuneensa pääkaupunkiseudun joukkoliikenteestä.

- Yhdysvalloissa on vain hyvin harvoja paikkoja, joissa päästään edes lähelle sitä, mitä teillä on. Olen matkustanut viime päivinä paljon busseilla – ja ne todella tulevat silloin, kun aikatauluissa sanotaan! Täällä panostetaan myös paljon enemmän pyöräilyyn ja jalankulkuun, kuin Yhdysvalloissa.

Helsinkiä Pisarski kehuu eläväksi kaupungiksi, josta löytyy hienoa arkkitehtuuria. Lievää kritiikkiä osakseen sai kuitenkin bussilipun hinta.

- Matkustimme vaimoni kanssa kertalipuilla, mutta ne olivat aika kalliita. Täällä julkinen liikenne on selvästi suunniteltu niin, että ihmiset ostaisivat kuukausilipun.

Teksti: Tea Kalska

Helsinki Summer School in Transportation kokoaa vuosittain yhteen liikennetekniikan osaajia eri puolilta maailmaa ja tarjoaa liikennetekniikan ammattilaisille oivan jatko-opiskelumahdollisuuden. Liikennetekniikan kesäkoulu on järjestetty menestyksekkäästi jo viitenä kesänä tätä ennen. Kesäkoulun aiheena oli tänä vuonna "Concepts and Practices about Sustainability in Transportation - Kestävän liikenteen käsitteet ja käytännöt".

 

Professori Jukka Tuhkurista vuoden 2012 EspooAmbassador

$
0
0
Professori Jukka Tuhkurille on luovutettu kiertävä EspooAmbassador -palkinto tunnustuksena aktiivisesta kongressien järjestämisestä. Palkinnon myönsi Espoon Matkailu Oy 23.8. järjestetyssä tilaisuudessa Dipolissa.

Jukka_Tuhkuri_486x250.jpg

Professori Tuhkuri on Aalto-yliopiston sovelletun mekaniikan laitoksen johtaja ja  toiminut usean eri tieteellisen toimikunnan puheenjohtajana tai jäsenenä alansa kansainvälisissä järjestöissä. Hän on ollut aktiivisesti mukana kansainvälisten konferenssien järjestämisessä Espoossa. Esimerkkeinä International Conference on Port and Ocean Engineering under Arctic Conditions eli POAC 1999 sekä Nordic Solid Mechanics Meeting 2003 konferenssit. Professori Tuhkuri on ensi vuonna Espoossa järjestettävän POAC 2013 -konfrenssin järjestelytoimikunnan puheenjohtaja sekä myös POACin kansainvälisen komitean puheenjohtaja.

EspooAmbassador -ohjelma käynnistettiin vuonna 2009, jolloin kunnia ambassadoriksi nimitettiin emeritusprofessori Markku Peltoniemi. Vuonna 2010 nimityksen sai professori Riitta Smeds ja vuonna 2011 professori Olli Simula.

EspooAmbassador on espoolainen tieteentekijä, joka toimii kansainvälisissä järjestöissä ja osallistuu niiden järjestämiin kongresseihin. Hän toimii näissä tehtävissä myös Espoo -lähettiläänä, kertoen miten Espoo voi tukea ja järjestää kansainvälisiä kongresseja Espoossa. Espoon Matkailu Oy valitsee ja palkitsee vuosittain Vuoden Ambassadorin. Valintaan vaikuttavat asiat ovat henkilön toiminta konferenssien kutsujana ja järjestäjänä sekä Espoossa pidettävän konferenssin näkyvyys kansainvälisesti.

Kuvassa professori Jukka Tuhkuri (kesk.), Espoon kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä (vas.) ja professori Olli Simula (oik.).

Kuva: Mikko Raskinen, Aalto-yliopisto

 

Promootioon ilmoittautuminen on käynnissä

$
0
0
Aalto-yliopiston tekniikan korkeakoulut viettävät yhteistä 22. juhlallista tohtoripromootiotaan 12.10.2012. Ilmoittautuminen päättyy 9.9.2012.

Promootiossa promovoidaan ne tekniikan tai filosofian tohtorit, jotka ovat suorittaneet tohtorin tutkintonsa viimeistään 30.6.2012.

Ilmoittautuminen Aalto-yliopiston juhlalliseen tohtoripromootioon ja promootioillalliselle on käynnissä 9.9.2012 saakka.

Linkki ilmoittautumiseen: https://eage.aalto.fi/?fs/promootio_2012

Juhlalliseen tohtoripromootioon osallistuminen on maksutonta. Promootioillallinen on maksullinen.

Tervetuloa ainutlaatuiseen akateemiseen juhlaan, jossa perinteet ja tulevaisuus kohtaavat!

Promootion järjestelyvuorossa on Sähkötekniikan korkeakoulu.

Lisätietoja: http://promootio2012.aalto.fi/fi/

Uudet opiskelijat toivotetaan tervetulleiksi maanantaina 3.9.2012

$
0
0
Yli 500 uutta ensimmäisen ja toisen vaiheen opiskelijaa aloittaa työnsä Insinööritieteiden korkeakoulussa maanantaina 3.9.2012.

Dekaani Petri Varsta kättelee uudet opiskelijat tervetulotilaisuudessa, joka järjestetään maanantaina 3.9. klo 9.00 entisen TKK:n päärakennuksen M-salissa (Otakaari 1 M).

Ensimmäisen viikon aikana opiskelijoilla on koulutusohjelmien ja kiltojen järjestämiä tutustumistilaisuuksia sekä opintoihin ja yliopiston tietojärjestelmiin orientoivia luentoja ja harjoituksia.

Keskiviikkona 5.9. professori Esa Saarinen johdattaa uudet opiskelijat opintojensa alkuun M-salissa pidettävällä luennolla, jonka aiheena on ’Innostus, mahdollisuudet ja henkilökohtainen kasvu’. Samana iltapäivänä järjestetään Insinööritieteiden korkeakoulun uusien opiskelijoiden vastaanottotilaisuus klo 14.30 alkaen Täffällä (Otakaari 22).

Uusien insinööriopiskelijoiden ohjelmasta lähemmin Intossa:
https://into.aalto.fi/display/fimastereng/Uudelle+opiskelijalle

Uutinen uusien opiskelijoiden valinnasta

Aalto First Year Experience

Vanhoille opiskelijoille:

Kaikki opiskelujen aloittamiseen liittyvät asiat löytyvät opiskelijoiden omasta portaalista, Intosta (into.aalto.fi).

 

Dekaanien uudet käädyt: laboratoriolasia, savea, hiilikuitua

$
0
0
Aallon lukuvuoden avajaisissa 4.9. tarkkasilmäinen voi nähdä yliopiston dekaanien kaulassa jotain uutta. Tekniikan dekaanien käädyissä kultakoristelu on vaihtunut insinöörihenkisiin materiaaleihin.

Vuosisatojen takainen hallitsijoiden vallan merkki, kaulakääty, on juurtunut myös akateemiseen juhlaperinteeseen. Rehtori Tuula Teeri sai yliopistorehtorin viralliset symbolit, viitan ja käädyn, Aalto-yliopiston virallisissa avajaisissa tammikuussa 2010. Huomenna 4.9.2012 myös Aalto-yliopiston tekniikan alan korkeakouluja johtavat dekaanit saavat kaulaansa uudet, akateemisissa juhlatilaisuuksissa käytettävät symbolit.

Insinööritieteiden korkeakoulun dekaani Petri Varstan käätyä koristaa insinöörimäisen kulmikas, punasavesta valmistettu keraaminen helmikehä. Kemian tekniikan korkeakoulua johtavan Outi Krausen käätyä kiertävä helminauha on valmistettu laboratorioastioissa käytettävästä borosilikaattilasista. Perustieteiden Kimmo Kasken käädyn materiaali on hiilikuitu, sähkötekniikan dekaani Tuija Pulkkisella kupari.

Kädenojennuksena perinteisille materiaaleille kaikkien dekaanien käätyjä koristaa samanlainen hopeahelmistä punottu kehä, joka symboloi Aalto-yliopistoa. Käädyn rakenne on taipuisa, mutta ryhtinsä säilyttävä.

- Aalto-yliopiston teknisten tieteiden korkeakoulujen käätyjen inspiraationa ovat klassiset alkuaineet: maa, vesi, ilma ja tuli, kertoo käätyjen suunnittelija, lasimuotoilija Kirsti Taiviola.

Suunnittelija kertoo, että poikkitieteellisten korkeakoulujen tutkimuksen kiteyttäminen yhteen materiaaliin oli haastava suunnittelutehtävä. Hyvin sähköä johtava kupari oli luonteva valinta sähkötekniikan tutkimukselle, perustieteitä symboloiva vahva komposiittimateriaali hiilikuitu taas kertoo koulun vahvasta materiaalitekniikan osaamisesta.

- Perinteisissä  materiaaleissa pitäytyminen ei tullut edes mieleen, sanoo muotoilua Aallossa opettava kertoo Taiviola.

Syksyn aikana saavat muotonsa myös Taiviolan suunnittelemat käädyt Aalto-yliopiston Kauppakorkeakoulun ja Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun dekaaneille. 

Teksti: Petja Partanen

Dekaanien kaulakäädyt

Suunnittelija: Kirsti Taiviola
Kultaseppä: Anna Heino

Kemian tekniikan korkeakoulu

Elementti: vesi
Materiaalit: hopea, borosilikaattilasi

Sähkötekniikan korkeakoulu

Elementti: tuli
Materiaalit: hopea, kupari 

Insinööritieteiden korkeakoulu

Elementti: maa
Materiaalit: hopea, punasavi 

Perustieteiden korkeakoulu

Elementti: ilma
Materiaalit: hopea, hiilikuitu

 

 

Nimityksiä Aalto-yliopiston professorien tenure track -urajärjestelmään ...

$
0
0
Tenure track, Aalto-yliopiston professorien urajärjestelmä, keskeisin akateeminen urapolku, tarjoaa tutkijoille selkeän ja hyvin tuetun urapolun kohti professoritason tehtäviä. Urajärjestelmän periaatteena on, että sekä yliopisto että yksilö sitoutuvat akateemiseen uraan. Selkeät odotukset ja kannustimet sekä henkilökohtaisen, ammatillisen ja akateemisen kasvun tukeminen ovat olennainen osa järjestelmää.

Insinööritieteiden korkeakoulussa on vuoden 2012 aikana nimitetty tenure track –urajärjestelmään seuraavat henkilöt:

Sovelletun mekaniikan laitoksen apulaisprofessorin määräaikaisen tehtävään (Assistant Professor) on nimitetty TkT Jani Romanoff. Professuurin ala on meritekniikka (Marine Technology). Romanoffin tutkimus liittyy edistyksellisiin meriteknisiin rakenteisiin ja niiden lujuuden arviointiin. Tarkasteltavina rajatiloina ovat muun muassa rakenteen äärilujuus ja väsyminen.

Rakennustekniikan laitoksen apulaisprofessorin määräaikaisen tehtävään (Assistant Professor) on nimitetty PhD Vishal Singh. Professuurin ala on tietoyhdennetty rakentaminen (Computer Integrated Construction). Singhin tutkimusalue on tietoyhdennetty suunnittelu ja rakentaminen, erikoisesti tietomallinnuksen tekninen ja toiminnallinen toteutus.

Professor of Practice -nimitykset Insinööritieteiden korkeakoulussa

Professori (Professor of Practice) on määräaikainen tehtävä, joka antaa mahdollisuuden palkata erityistarkoituksia varten päteviä akateemisen maailman, elinkeinoelämän tai julkisen sektorin johtajia, joilla on ollut huomattava vaikutus Aalto-yliopiston kannalta merkittävillä aloilla.   

Sovelletun mekaniikan laitoksen Professor of Practice -tehtävään on nimitetty TkT Pentti Kujala. Professuurin ala on meritekniikka (Marine Technology), erityisesti laivaturvallisuus.

 

 


Uusi työ tarvitsee uudenlaiset tilat

$
0
0
Kun yhä useamman työpäivä koostuu erilaisista palaverien, viestittelyjen ja raportointien palasista, perinteiset työpöydät perinteisessä konttorissa eivät enää ole tehokkain ja mielekkäin työtila.

Niiden sijaan tarvitaan eri tehtäviä varten suunniteltuja tiloja – unohtamatta elvyttäviä tiloja, joissa monitekemisen rasittama mieli pääsee välillä palautumaan.

Aalto-yliopiston Rakennetun ympäristön tutkimusryhmä (BES) on selvittänyt käyttäjälähtöisten haastattelututkimusten avulla, millainen on hyvä elvyttävä tila.
Perinteisin elvyttävyyden lähde työpaikoilla ovat taukotilat, mutta haastateltavat nimesivät useita muitakin paikkoja, kuten lähialueen ravintoloita ja kahviloita tai luontoympäristöjä. Joskus jo niihin siirtyminen on elvyttävää.

Hyvä taukotila tuntuu omalta

Hyvän taukotilan tunnusmerkiksi haastatteluissa paljastui, että se eroaa ja on erillään muusta työympäristöstä.

”Tauolla ei haluta katsella työtä, eikä taukotilan asioita, esimerkiksi ruoan tuoksua, haluta työtilaan”, kertoo tutkimuspäällikkö Suvi Nenonen.

Hyvä taukotila tuntuu käyttäjistään omalta.  Vaikutelmaa eivät tue organisaation johdon rintakuvat tai muinaiset pokaalit vaan esimerkiksi kuvat siitä, mitä nykyiset tiimiläiset ovat tehneet yhdessä.

Taukotilan virikkeinä radio ja televisio toimivat, jos ne voi hyvillä mielin myös sulkea. Muissa sähköisissä virikkeissä, kuten konsolipeleissä, olisi hyvä olla myös lyhyitä, tauon mittaisia ohjelmavaihtoehtoja.

Elpyminen on yksilöllistä

Vaikka hyvän taukotilan tunnusmerkkejä voidaan nimetä, Suvi Nenonen muistuttaa, että olemassa ei ole yhtä oikeanlaista taukotilaa.

”Esimerkiksi eri-ikäiset käyttäjäryhmät saattavat kaivata keskenään varsin erilaista rauhaa. Kaikki elpyjät eivät kaipaa fyysistä tilaa, vaan tauko voi olla mentaalinen, esimerkiksi piipahdus Facebookissa.”

BES:n tutkimus kuuluu Aallon, Työterveyslaitoksen, Turun yliopiston ja Satakunnan ammattikorkeakoulun yhteiseen TOTI-hankkeeseen, jossa kehitettiin ja testattiin sisäympäristön ja toimitilojen kokonaisratkaisuja sekä työympäristömuutoksia. Tutkimuksessa saatiin alustavia tuloksia myös virtuaalisen työympäristön mukavuustekijöistä.

Yhtenä hankkeen tuloksena ilmestyy suunnitteluohje monitilatoimistolle, jonka ideana ovat erilaiset alueet eritasoista keskittymistä ja vuorovaikutteisuutta vaativia työtehtäviä varten. Ohje löytyy osoitteesta www.ttl.fi/toti.

Teksti: Nina Erho

Vesivarojen rajallisuus lisää jännitteitä Keski-Aasiassa

$
0
0
Aalto-yliopiston vesi ja kehitys -ryhmän tutkijat ovat analysoineet Aral-järven valuma-alueen vesivarojen käyttöä ja hallintaa sekä niiden vaikutusta alueen turvallisuuteen ja kehitykseen.

Tutkimuskohteena olivat Aral-järven valuma-alueella sijaitsevat Turkmenistan, Kazakstan, Uzbekistan, Tadzikistan ja Kirgistan. Alueen joista keskeisimmät ovat Syrdarja ja Amudarja. Alueen politiikkaan ja luonnonvarojen käyttöön vaikuttavat voimakkaasti myös rajanaapurit, kuten Afganistan, Venäjä, Kiina ja Turkki.

Jokien vesien jatkuva ylihyödyntäminen aiheuttaa ympäristöhaittojen lisäksi maiden välille jännitteitä. Vettä riittää eri käyttäjäryhmille eri alueilla epätasaisesti. Vedestä on paikoin pulaa, mikä synnyttää sosiaalisia ja taloudellisia ongelmia. Vesiympäristön tila on laajoilla alueilla hälyttävän huono.

Professori Olli Varis Aalto-yliopiston yhdyskunta- ja ympäristötekniikan laitokselta vertaa Keski-Aasian vesivarojen kokonaisvaltaista hallintaa monimutkaisuudessaan Rubikin kuution ratkaisemiseen.

- Aral-järven valuma-alueen tilanne on ollut jo pitkään hälyttävä. Maatalous ja varsinkin puuvillan viljely kuluttavat paljon vettä aiheuttaen samalla vakavia ympäristöongelmia. Jo Neuvostoliiton aikana katastrofaaliseksi muodostunut tilanne ei ole parantunut, vaan päinvastoin heikentynyt, Varis sanoo.

Päätöksenteon tueksi

Tutkimuksesta valmistui International Journal of Water Recources Development -julkaisun erikoisnumero, jossa tutkijat analysoivat alueen vesivaroja ja niiden hyödyntämistä sekä maiden taloudellista, sosiaalista ja kestävää kehitystä.

Varis mainitsee esimerkkinä tutkimustuloksen, jonka mukaan maatalousviennistä suuri osa tapahtuu alueilta, jotka ovat vakavasti ylihyödynnettyjä. Maataloustuotteiden tuotanto on näillä alueilla kestämätöntä ja kaiken lisäksi on kyseenalaista, tuottaako toiminta taloudellista lisäarvoa.

- Alueella on perinpohjaista uudelleen arviota vaativia asioita, myös selviä konfliktin siemeniä. Teemme keskeisistä viesteistä vielä loppuvuoden aikana yhteenvedon, Varis sanoo.

Variksen mukaan tutkimus tuo esiin asioita, joita Suomen ja Euroopan Unionin on hyvä ottaa huomioon, kun ne pyrkivät tukemaan alueen vakautta ja auttaa Keski-Aasian valtioita pyrkimyksissä kestävään kehitykseen. Myös YK:n alaiset ja muut kansainväliset järjestöt voivat käyttää tutkimustuloksia hyväkseen työssään.

- Haluamme tuottaa päätöksentekijöille hyödyllistä tietoa tinkimättä kuitenkaan tieteellisestä tutkimusotteesta, Varis sanoo.

Julkaisulle kansainvälistä huomiota

Vuoden pituisen tutkimushankkeen rahoittajana on Suomen ulkoministeriö, jolle Keski-Aasia on yksi tärkeimmistä kehitysyhteistyökohteista. Aalto-yliopiston kumppanina hankkeessa oli International Water Management Institute (IWMI).

Tuloksia summaava Journal of Water Recources Development -julkaisun erikoisnumero pääsi näkyvästi esille IWMI:n verkkosivulla juuri ennen kuin IMWI nimettiin alan arvostetuimpiin kuuluvan vuosittaisen palkinnon, Stockholm Water Prizen, saajaksi.

Erikoisnumeron ”Water and security in Central Asia: Solving a Rubik’s cube” artikkeleita voi ladata 15.9. asti ilmaiseksi, sen jälkeen maksua vastaan, osoitteesta http://www.iwmi.cgiar.org/News_Room/Archives/Water_and_Security_in_Central_Asia/index.aspx.

Professori Olli Varis johtaa Aalto-yliopiston yhdyskunta- ja ympäristötekniikan laitoksella 15 projektirahoituksella työskentelevän tutkijan ryhmää, joka paneutuu vesi- ja kehitysasioihin sekä kokonaisvaltaiseen vesivarojen hallintaan.

Kotimaan lisäksi ryhmä on tehnyt pitkäjänteisesti tutkimustyötä alueella, joka ulottuu Keski-Aasiasta Kaakkois-Aasiaan Kiinan suurille joille. Mekong-joki on ollut yksi tärkeimmistä kohteista.

Stockholm International Water Prizen: http://www.siwi.org/stockholmwaterprize

Lisätietoja:

Professori Olli Varis
Puh. 050 566 1043
olli.varis@aalto.fi

 

Väitös: Tehokas jätehuolto ja jälkihoito pienentävät olennaisesti kaivoksen ...

$
0
0
Tehokas jätehuolto ja jälkihoito voivat pienentää oleellisesti kaivoksen ympäristövaikutuksia, osoitti filosofian maisteri Annika Parviainen Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulussa tarkastetussa väitöskirjassaan.

Parviainen tutki kahden suljetun kaivoksen ympäristövaikutuksia, erityisesti kaivosten yhteyteen läjitettyä kivimassaa eli niin sanottua rikastushiekkaa ja siitä vesiin liuenneita haitallisia alkuaineita. Kaivokset olivat Haverin kulta-kuparikaivos (toiminnassa 1942-1961) ja Ylöjärven kupari-volframi-arseenikaivos (1943-1966). Molemmat sijaitsevat Ylöjärvellä Pirkanmaalla.

Rikastushiekkaa syntyy paljon, koska esimerkiksi kuparipitoisuus saattaa olla louhittavassa malmissa alle prosentin.

Sulfidien hapettumisesta haitallisia alkuaineita ympäristöön

Parviainen otti satoja näytteitä Haverin ja Ylöjärven kaivosten rikastushiekka-alueilta, joissa ei ole tehty kunnostustoimenpiteitä. Näytteistä tutkittiin erityisesti sulfidien hapettumista ja pidättymismekanismeja, koska haitallisia alkuaineita pääsee ympäröiviin vesiin pääasiallisesti sulfidien hapettumisen vuoksi. Tällöin vesi happamoituu ja metallien liukeneminen veteen kiihtyy.

Tutkituista kaivoksista on joutunut ympäröiviin pohja- ja pintavesiin muun muassa arseenia, kobolttia, kuparia, sinkkiä ja sulfaattia. Ylöjärven kaivoksen rikastushiekka-alueen alta pohjavedestä mitattiin jopa 14 400 mikrogrammaa arseenia litrassa. Maailman terveysjärjestön WHO:n suositus korkeimmaksi arseenipitoisuudeksi juomavedessä on 10 mikrogrammaa litrassa.

Haverin ja Ylöjärven kaivosten toiminta-aikana ei ollut nykyään voimassa olevia ympäristösäädöksiä. Tutkittujen kaivosten ympäristövaikutukset olisivat olleet huomattavasti pienemmät, jos rikastushiekka-alueet olisi eristetty luonnon pohjamaasta, rikastushiekka olisi eristetty patorakenteella järvestä tai prosessivesiä ei olisi päässyt pintaveden kiertoon. Lisäksi rikastushiekka olisi tutkimuksen perusteella kannattanut kaivosten sulkemisen jälkeenkin pitää veden pinnan alapuolella tai peittää se muutoin niin, että hiekan sulfidit eivät olisi päässeet hapettumaan.

Vanhojen kaivoksien kunnostaminen vaatii lisää tutkimustietoa

Jälkikäteen pitkälle rapautunutta rikastushiekkaa ei kuitenkaan kannata välttämättä peittää. Rikastushiekassa on haitta-aineiden pidättymismekanismeja, joita Annika Parviainen myös tutki väitöstyössään. Esimerkiksi rikastushiekkaan saostunut rauta, niin sanotut sekundaariset rautamineraalit, sitovat haitallisia alkuaineita poistaen niitä vedenkierrosta. Vanhan kasan peittäminen jälkikäteen tai veden pinnan nostaminen voi muuttaa geokemiallisia olosuhteita niin, että rauta liukenee takaisin veteen ja metallien määrä lisääntyy ympäristön vesissä.

Yksi mahdollinen kunnostusmenetelmä on käsitellä pilaantuneita valu- ja pohjavesiä passiivisesti esimerkiksi kosteikkoja rakentamalla tai pohjavettä hapettamalla. Kunnostusmenetelmän valinta edellyttää Parviaisen mukaan kuitenkin tarkempia tutkimuksia, hydrologista mallinnusta ja pohjaveden monitorointia.

- Tutkimukset osoittivat että alhaisen sulfidipitoisuuden malmit voivat aiheuttaa happamia kaivosvesiä vuosikymmeniä kaivostoiminnan jälkeen. Hyvä uutinen on kuitenkin, että vaikutukset näissä kohteissa ovat nykyään hyvin paikallisia. Ympäröivien jokien ja järvien metallipitoisuudet ovat laskeneet suhteellisen alhaisiksi ja ovat pääasiassa alle suositusraja-arvojen, sanoo Annika Parviainen, joka suuntaa syyskuussa postdoc-tutkijaksi Granadan yliopistoon Espanjaan. Siellä hän tutkii Rio Odiel - ja Rio Tinto -jokien valuma-alueiden sedimenteistä arseenin kiertoa ja pidättymistä rautamineraaleihin.

FM Annika Parviainen väitteli 31.8.2012 klo 12 Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulussa, yhdyskunta- ja ympäristötekniikan laitoksella aiheesta ’Evolution of sulfide oxidation and attenuation mechanisms controlling acid mine drainage in decommissioned low-sulfide tailings’. Väitöskirjan nimi on suomeksi ’Sulfidien hapettuminen ja pidättymismekanismit happamien kaivosvesien kontrolloijana suljetuilla rikastushiekka-alueilla’. Väitöskirjan ala on teknillinen geologia.

Vastaväittäjä: Professori Bernhard Dold, Universidad de Chile, Chile

Valvoja: Professori Jussi Leveinen, Aalto-yliopiston Insinööritieteiden korkeakoulu, Yhdyskunta- ja ympäristötekniikan laitos

 Lisätietoja:

FT Annika Parviainen
annika.parviainen@aalto.fi

Teksti: Minna Pihlava
Kuva: Annika Parviainen

 

Väitös: Rakennusprojektin johtamiseen uusia eväitä

$
0
0
Rakennusyhtiöillä on nyt käytettävänään kaksi mallia, joiden avulla ne voivat pyrkiä tekemään organisaatiostaan entistä virtuaalisemman. Virtuaalisuuteen kannattaa tutkimuksen mukaan pyrkiä, koska se lisää esimerkiksi tuottavuutta ja joustavuutta.

Mallit kehitti tekniikan tohtori Wafa Alsakini rakentamistalouden ja talotekniikan alan väitöskirjatyössään.

Virtuaalisen organisaation ominaispiirteitä ovat esimerkiksi matala organisaatio, toimintojen ulkoistaminen ja verkostoituminen yhteistyökumppaneiden kanssa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että pieni ydinjoukko pitää käsissään toimintojen lankoja ja ulkoistetut kumppanit tekevät varsinaiset suorittavat työt.

Alsakini tutki erityisesti yritystason virtualisointia. Projektitasolla kuten maansiirtotöiden kaltaisissa osaurakoissa ulkoistus ja virtuaalinen toimintatapa on jo tuttua rakennusfirmoille, mutta yritystasolla se on Suomessa vielä uutta. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että yritykset eivät yleensä ole ulkoistaneet ylätason toimintoja kuten kustannuslaskentaa tai hallinnollisia toimintoja.

Virtuaalisuuden astetta voi mitata

Wafa Alsakini haastatteli tutkimusta varten kymmentä rakennusyrityksen edustajaa.

- Aidosti virtuaalisia rakennusprojektin johtamisyrityksiä ei Suomessa ole, Alsakini sanoo.

Alsakini loi mallin, jonka avulla yritys voi edistää omaa virtuaalisuuttaan. Malli koostuu kolmesta osa-alueesta.  Ne ovat tietotekniikkaan perustuva johtamisjärjestelmä kumppanisuhteiden hallinnassa, toimintojen ulkoistaminen ja aidon sisäisen kilpailun säilyttävä verkottuminen.

Projektinjohtoyritys voi mitata virtuaalisuutensa astetta eri osa-alueilla väitöstyössä luodun mallin perusteella.

Wafa Alsakinin mukaan eri osa-alueita kannattaa kehittää rinta rinnan, jotta yksi osa-alue ei muodosta pullonkaulaa toiselle.

Toiseksi, väitöskirja esittää myös maksimaalisesti virtuaalisen yrityksen mallin, johon virtualisoinnista kiinnostunut yritys voi verrata itseään. Malli perustuu edellämainittuihin osa-alueisiin kuten tietotekniikan käyttöön johtamisjärjestelmissä ja ulkoistettuihin toimintoihin.

Maksimaalisesti virtuaalisen yrityksen malli oli Alsakinin mukaan tarpeen luoda, koska hyvää vertailukohdetta eli pitkälle virtualisoitunutta rakennusprojektin johtoyritystä ei oikeasti ole toistaiseksi olemassa.

DI Wafa Alsakini väitteli 31.8.2012 Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulussa, rakennustekniikan laitoksella aiheesta ’Two models for managing the virtualisation of construction management firms in the context of Finnish construction markets’. Väitöskirjan nimi on suomeksi ’Kaksi mallia projektinjohtopalveluyritysten virtualisoinnin johtamiseen Suomen rakennusmarkkinoiden kontekstissa’. Väitöksen ala on rakentamistalous ja talotekniikka.

Lisätietoja:

TkT Wafa Alsakini
wafa.alsakini@solibri.com

Väitös: Ilmastonmuutoksen hillinnän tehokkuutta arvioidaan riittämättömin perustein

$
0
0
IlmIlmastonmuutoksen hillinnän välttämättömyydestä on päästy kansainväliseen yksimielisyyteen. Toimenpiteet, sopimukset ja säädökset eivät silti ole olleet riittävän tehokkaita. Väitöskirjassaan Aalto-yliopiston energiatekniikan laitokselle Sampo Soimakallio osoittaa, että ilmastopoliittisessa päätöksenteossa käytettävää tieteellistä tietoa arvioidaan ja hyödynnetään liian optimistisin ja myös haitallisin perustein.

Soimakallio esittää tutkimuksessaan, että biopolttoaineiden tuotantoon, verkkosähkön kulutukseen ja valtioiden päästövähennysvelvoitteiden määrittelyyn liittyviä epävarmuuksia on esimerkiksi EU:n ilmasto- ja energiapaketin direktiiveissä jätetty huomiotta. Jos kansainväliset ilmastotavoitteet aiotaan saavuttaa sovitussa aikataulussa, niiden onnistumista mittaavia kriteereitä on tarkistettava.

– Poliittisissa päätöksissä käytettävää tieteellistä tietoa tulisi voida arvioida nykyistä läpinäkyvimmin, ja siihen liittyvät epävarmuudet olla avoimesti arvioitavissa ja kritisoitavissa, Soimakallio muistuttaa.

Markkinoiden aiheuttamat epävarmuudet vaativat mallinnusta

Soimakallio on tutkinut biopolttoaineiden ja sähköverkkotuotteiden elinkaarimalleja ja kustannustehokkuutta sekä makrotaloudellisia skenaarioita. Biopolttoaineiden ja sähköntuotannon ja -kulutuksen kytkeytyminen globaaleihin markkinoihin monimutkaistaa mallintamisen epävarmuuksia. Niiden yhteisvaikutuksia ilmastonmuutokseen ei tunneta läheskään riittävästi.

 – Esimerkiksi biomassaenergia kytkeytyy suoraan globaaliin maankäyttöön, ruoantuotantoon ja väestönkasvuun. Se lisää välillisesti ruokakriisien riskiä ja edellyttää peltopinta-alan valtavaa raivaamista esimerkiksi palmuöljyn viljelyyn alueilla, joilla on merkittäviä hiilivarastoja kuten suosademetsiä.

– Välillisesti se muuttaa myös polttoainemarkkinoita. Biopolttoaineiden korvaamilla fossiilisilla polttoaineilla käydään kauppaa tavoilla, joiden ilmastovaikutukset jäävät pimentoon.

Soimakallion mukaan epävarmuuksia ei tule hävittää laskennallisesta tai poliittisesta päätöksenteosta, vaan ne pitää pystyä tunnistamaan. Biopolttoaineiden ja sähkötuotteiden elinkaarimalleissa lopulliset ilmastovaikutukset voivat riippua merkittävästi jopa yksittäisten parametrien valinnasta.

– Arviointiin pitäisi saada raportoinnin suhteen tiukempia standardeja, jotta metodeihin ja oletuksiin päästäisiin käsiksi ja tutkimukset olisivat vertailukelpoisia. Elinkaariarviointeja ja hiilijalanjälkilaskelmia on nykyisin liian helppoa käyttää pelkkänä viherpesuna.

Soimakallion mukaan kasvihuonekaasupäästöjen vähentämispyrkimykset ovat johtaneet niin kutsuttuun hiilivuotoon, päästöjen siirtämiseen löysän sääntelyn maihin. Jotta vuoto tyrehtyisi, tarvitaan kattava ja pitävä ilmastosopimus.

Ilmastonmuutoksen tarkastelulle asetettavat kehykset ovat Soimakallion mukaan aina poliittisia.

– Ei ole mitään tieteellistä varmuutta esimerkiksi siitä, millä aikajänteellä ilmastonmuutosta tulisi tarkastella. Tutkimuksen reunaehdot ovat poliittisia, ja tietoa tarvitaan ja tuotetaan tiettyjen riskien välttämiseksi.

Biopolttoaineiden tuotannossa piilee ongelmia myös Suomessa

Viljapohjaiseen etanoliin ja rypsibiodieseliin perustuvan kotimaisen biopolttoainetuotannon lisääminen ei Soimakallion tutkimuksen mukaan todennäköisesti vähentäisi kasvihuonepäästöjä. Satotasot ovat Suomessa verrattain alhaisia, ja typpilannoituksesta aiheutuvat typpioksiduulipäästöt ovat todennäköisesti merkittäviä.

Myös puun käyttöön biopolttoaineena liittyy ongelmia ilmastovaikutusten suhteen. Esimerkiksi niin kutsutulla Fischer–Tropsch-menetelmällä häästä ja vedystä tuotettavien hiilivetyketjujen raaka-aineena ei ole ongelmatonta. Aihetta tutkitaan Soimakallion mukaan paljon, mutta metsien hiilivarastojen muutokset hakkuiden jäljiltä jäävät huomioimatta 

– Puunkorjuu pienentää metsien hiilivarastoa vuosikymmeniksi eteenpäin. Esimerkiksi biomassan korjuun ja kuljetuksen energiankäytöstä aiheutuvat päästöt ovat pieniä verrattuna vapautuviin hiilivarastoihin. EU:n kestävyyskriteeristön mukaan niitä ei kuitenkaan ilmeisesti tarvitse laskea kasvihuonekaasupäästöiksi. 

Sampo Soimakallion väitöskirja sähköisenä (pdf) 

 

Lisätietoja:
Sampo Soimakalli
sampo.soimakallio@vtt.fi
Puh. +358 20 7226767

Teksti: Tapio Reinekoski 

Tutkijat esittelivät sähköisten hyötyajoneuvojen kehitystyötä

$
0
0
Sähköbussin mallinnus, sähköllä toimiva kaivoskone, akkujen mallinnus. Näitä kaikkia Aalto-yliopiston tutkijat kehittävät sähköisiin hyötyajoneuvoihin liittyen. Kehitystyö on osa Tekesin EVE-ohjelmaa (Sähköisten ajoneuvojen järjestelmät) ja sen alaista ECV (Electronic commercial vehicles)-osuutta.

Aalto-yliopistosta mukana on konetekniikan, automaatiotekniikan ja sähkötekniikan tutkijoita. He esittelivät vuoden alussa alkaneita projekteja Otaniemessä Aalto-yliopiston Sahalla järjestetyssä ECV:n kick-off -tilaisuudessa. Projektit ovat eBus, Tubridi ja eStorage.

Tutkijat mallintavat raskaita sähköajoneuvoja

eBus- projektin tutkijat mallintavat raskaiden sähköisten ajoneuvojen kuten sähköisten työkoneiden ja bussien toimintaa. He pyrkivät luomaan malleja, jotka antavat tietoa esimerkiksi ajoneuvojen energiankulutuksesta erilaisissa olosuhteissa ja käyttötilanteissa.

- Energiankulutusta mallinnetaan niin koko ajoneuvon tasolla kuin komponenttitasolla”, väitöskirjatutkija Antti Lajunen Insinööritieteiden korkeakoulusta kertoi.

Tutkijat mallintavat myös hybridiajoneuvoja. Mallin avulla voi simuloida ja tutkia eri voimalinjojen käyttöä eli sitä, kun ajoneuvo käy joskus polttomoottorilla, joskus akun voimalla.

Tubridissa sähköistetään työkone

Tubridi-projektissa Aalto-yliopiston tutkijat rakentavat yhdessä teollisuuskumppaneiden kanssa tutkimusalustan eli eräänlaisen muunneltavan prototyypin maanalaiseen kaivokseen tarkoitetusta työkoneesta. Tutkimusalustaa käytetään sähköisten toimilaitteiden, energiavarastojen ja voimalinjan kehittämiseen.

Sähkökäyttöiset koneet ovat erityisen kiinnostava vaihtoehto kaivoksissa, joissa polttomoottoreiden pakokaasut ja hukkalämpö ovat ongelma.

Akkutestaus vaatii kärsivällisyyttä

Yli-insinööri Panu Sainio Insinööritieteiden korkeakoulun konetekniikan laitokselta kierrätti yleisöä voimansiirtolaboratorion tiloissa. Sinne on rakenteilla akkutestaustila, jossa pystytään seuraamaan muun muassa akkujen ikääntymisen vaikutuksia. Yksi koe saattaa kestää yhdeksän kuukautta. Keskeinen tavoite on kehittää akkujen mallinnusta, jotta akkuja voidaan tutkia yhä enemmän tietokonesimuloinnin avulla.

Electrical_Commercial_Vehicles_03_400x300.jpg

Kuvassa Yli-insinööri Panu Sainio.


Sainion mukaan Aalto-yliopistossa on Suomen suurin ajoneuvojen sähköistä voimansiirtoa ja niissä energianlähteinä käytettäviä akkuja tutkiva verkosto.

Siihen kuuluu kymmenen kokoaikaista ja kymmenen puolipäiväistä tutkijaa.

ECV:n alaisen akkututkimusprojektin nimi on eStorage.

Sähköajoneuvot kiinnostavat

Sähköiset ajoneuvojen tutkimusprojekteihin oli tullut tutustumaan parisataapäinen yleisö, joka koostui muun muassa yritysten, tutkimusyhteisöjen, viranomaisten sekä oppilaitosten edustajista.

Yleisö sai tutustua muun muassa  Veolian sähköbussiin, joka  alkaa kulkea Espoon sisäistä bussilinjaa 11. Näytillä olivat myös esimerkiksi eBus-projektin testisähköbussi, Green Electronics Oy:n sähkömönkijä ja Kabus Oy:n hybridibussi.

Tekesin EVE-ohjelman ECV-osuutta koordinoi VTT.

EVE-ohjelman tavoite on auttaa sähköisiin ajoneuvoihin ja työkoneisiin liittyvän liiketoiminnan kehittymistä suomalaisissa yrityksissä noin 200 miljoonasta eurosta  (vuonna 2010) noin 2 miljardiin euroon vuoteen 2020 mennessä.

 

Teksti: Minna Pihlava
Kuvat: Adolfo Vera
 

"Pilvilinna" Tehtävä tulevaisuudessa -ideakilpailun voittoon. ...

$
0
0
Rakennus- ja kiinteistöalan opiskelijoiden ajatukset tulevaisuudesta olivat esillä Rakennustiedon viettäessä avoimien ovien päivää 27.9. Tilaisuudessa jaettiin Rakennustiedon juhlavuoden opiskelijakilpailun palkinnot sekä Rakennustietosäätiö RTS:n stipendit.

Tehtävä tulevaisuudessa -ideakilpailussa opiskelijat esittivät visioitaan tulevaisuuden rakentamisesta. Ideoiden ei tarvinnut olla tällä hetkellä toteuttamiskelpoisia, joten ajatukset saivat lentää vapaasti. Kilpailuun saapui yhteensä 19 ehdotusta.

Opiskelijakilpailun pääpalkinnon (5 000 euroa) voittivat Aalto-yliopiston arkkitehtuurin opiskelijat Janne Kivelä, Tuukka Norri, Miika Liukka, Otso Helenius ja Johannes Lehto. Kilpailutyö ”Pilvilinna” esittää konseptin pilvipalveluihin tiiviisti sidotusta kaupunkiympäristöstä, jossa liikkuva ja dynaaminen elämäntapa on helppoa. Ehdotus heijastelee nuoren Z-sukupolven tapaa mieltää maailman vahvasti dualistiseksi kokonaisuudeksi, joka koostuu fyysisistä sijainneista ja asioista sekä kaikkialla läsnä olevasta virtuaalitodellisuudesta.

Kunniamaininta utopistisimmasta ehdotuksesta meni työlle ”Pystysuora Tontti”. Myös tämän työn tekijät ovat Aalto-yliopiston opiskelijoita: Vesa Lehto (konetekniikka), Ian Tuomi (automaatio- ja systeemitekniikka) ja Jarkko Matias Merisalo (konetekniikka).

Yleisöäänestyksen voittajaksi osoittautui työ ”Tammi-kaihtimet” tekijänään Riikka Kaartinen Kuopion Muotoiluakatemiasta.

Tutustu kilpailutöihin: www.tehtavatulevaisuudessa.fi


Aalto-yliopiston uusien professoreiden tervetuliaisluennot 3.10.

$
0
0
Aalto-yliopisto juhlistaa vakinaistettuja professoreitaan kutsumalla kaikki uudet tenure track -urajärjestelmän kautta nimetyt vakituiset Associate- tai Full-tason professorit luennoimaan omasta tutkimus- ja opetusalastaan yhteiseen monialaiseen iltapäivään.

Tervetuloa kuulemaan professoreiden tervetuliaisluentoja keskiviikkona 3.10.2012 kello 14 Aalto-yliopiston kauppakorkeakoululle (Runeberginkatu 14--16). Luentoja edeltää professoreiden nimitystilaisuus juhlasalissa (B163), jonka jälkeen siirrytään kuuntelemaan luentoja Saastamoisen saliin (A201) sekä SOK-saliin (A301).

Aiheet ja puhujat:

"Pinnat ja rajapinnat nanoskaalassa", Adam Foster, Associate Prof.
Perustieteiden korkeakoulu, teknillisen fysiikan laitos

"Johdon palkitseminen: teoriat, niiden käytännönsovellukset ja seuraukset", Seppo Ikäheimo, Full Prof., Kauppakorkeakoulu, laskentatoimen laitos

"Biomolekylaariset materiaalit: Biologia inspiraationa ja uusien materiaalien lähteenä", Markus Linder, Full Prof., Kemian tekniikan korkeakoulu, biotekniikan ja kemiantekniikan laitos

"Virtuaaliakustiikka", Tapio Lokki, Associate Prof., Perustieteiden korkeakoulu, mediatekniikan laitos

"Yrityksen sisäiset tekijät kannattavuuden promoottorina", Minna Martikainen, Associate Prof., Kauppakorkeakoulu, laskentatoimen laitos

"Amerikkalais-japanilaiset nanotieteen ideat kukoistavat revontulien alla", Roman Nowak, Associate Prof., Kemian tekniikan korkeakoulu, materiaalitekniikan laitos

"Suurten yritysjärjestelmien kehittämisen ja käyttöönoton haasteet", Matti Rossi, Associate Prof., Kauppakorkeakoulu, tieto- ja palvelutalouden laitos

"Hybridiorganisaatioiden menestys sektorien välissä", Henri Schildt, Associate Prof.
Kauppakorkeakoulu, johtamisen laitos & Perustieteiden korkeakoulu, tuotantotalouden laitos

Luennot ovat englanninkielisiä.

Luentojen jälkeen on avoin rehtorin vastaanotto. 

Kutsu (pdf)

Tervetuloa!

Lue lisää luennoitsijoista aalto.fi:stä

Uraauurtava työ metallihihnakalanteroinnin kehittämisessä palkittiin Marcus Wallenberg ...

$
0
0
Aalto-yliopiston koneenrakennustekniikan laitoksen alumni, Metso paperin kehityspäällikkö, Mika Viljanmaa vastaanotti vuoden 2012 Marcus Wallenberg -palkinnon Tukholmassa järjestetyssä juhlatilaisuudessa maanantaina 1.10.2012. Kahden miljoonan kruunun suuruisen palkinnon ojensi Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa.

Palkinto myönnettiin tunnustuksena uraauurtavasta metallihihnakalanteroinnin kehittämistyöstä, joka mahdollistaa aiempaa paremman paperin painopinnan laadun pienemmällä kuitumateriaalin käytöllä ja paremmalla tuotantotehokkuudella. Keksintö myös luo mahdollisuuksia paperikoneen muita rakenneryhmiä koskeville sovelluksille ja siitä voi kehittyä kattava teknologia-alusta, jonka odotetaan huomattavasti kohentavan paperin- ja kartonginvalmistuksen tuotantotehokkuutta, kilpailukykyä ja ympäristöystävällisyyttä.

- Marcus Wallenberg -palkinto on mielestäni korkein kunnianosoitus,joka puunjalostusteollisuuden alalla maailmanlaajuisesti on mahdollista saavuttaa, totesi Viljanmaa palkinnonjakotilaisuuden jälkeen. 

- Palkinto motivoi jatkossakin niin itseäni kuin toivottavasti muitakin, jotka pyrkivät luomaan uutta insinööritieteitten alalla. Oli hienoa nähdä myös Aalto-yliopiston edustus paikalla, etenkin Kalevi Ekman, joka oli yksi ensimmäisten joukosta, jotka alun perin saivat kuulla nyt palkitusta menetelmästä, totesi Mika Viljanmaa 

- Palkintosummalle en ole vielä suunnitellut käyttöä, mutta osan summasta aion käyttää aerodynamiikan ja pienimittakaavaisten meteorologisten ilmiöiden empiiriseen tutkimukseen, lisäsi Viljanmaa.

Ura löytyi jo diplomityövaiheessa

Mika Viljanmaa on ohjannut useita metallihihnakalantereihin liittyviä diplomitöitä ja pitänyt aiheesta esitelmiä eri konferensseissa.

Viljanmaa valmistui diplomi-insinööriksi vuonna 1997 Teknillisen korkeakoulun konetekniikan koulutusohjelmasta pääaineenaan koneensuunnittelu. Diplomityön aiheena oli ’Paperin on-linen-kiillotuslaitteiden esitutkimus’. Työn valvojana oli Kalevi Ekman, tuolloin apulaisprofessori.

Työuransa Viljanmaa aloitti kehitysinsinöörinä Valmet Oy:n (nykyisin Metso) Järvenpään-yksikössä, ja vastasi vuodesta 2003 alkaen kalanteroinnin tutkimus- ja kehitystyöstä Metso Paper Oy:ssä. Vuodesta 2009 lähtien hänen vastuualueensa on ollut pintakäsittelyalueen tutkimus ja kehitys.

Viljanmaa on erittäin tuottelias keksijä. Hänen nimissään on 120 suojattua keksintöä, joista 57 liittyy metallihihnateknologiaan. Niistä 12 on yksinomaan Viljanmaan nimissä.

Marcus Wallenberg -palkinto

Vuonna 1980 perustettu palkinto myönnetään vuosittain yhdelle tutkijalle tai suppealle tutkijaryhmälle, joka on tehnyt merkittävän tieteellisen läpimurron. Palkintolautakunnan ja säätiön hallituksen näkemyksen mukaan palkitulla läpimurrolla on huomattava vaikutus metsäteollisuuteen. 

Palkinnon tarkoituksena on paitsi toimia huomionosoituksena, myös edistää maailmanlaajuista tutkimustyötä. Aiemmin palkinto on tullut Suomeen kahdeksan kertaa.  

Lisätietoa:
Per G. Broman, The Marcus Wallenberg Foundation, +46 70-577 69 93
www.mwp.org.

Kuva: The Marcus Wallenberg Foundation

Insinööritieteiden korkeakoulun apurahat haettavissa 31.10.2012 saakka

$
0
0
Neljän rahaston apurahat ja stipendit ovat haettavissa 31.10. mennessä.

Professori Hanneliuksen rahastosta 1000 euroa

Rahastosta jaetaan yksi stipendi Insinööritieteiden korkeakoulun rakennus- tai yhdyskunta- ja ympäristötekniikan laitoksella suoritetusta hyvästä diplomityöstä, jolla on tieteellistä ja taloudellista merkitystä.

Teräsbetoni Oy:n rahastosta 2000 euroa

Rahastosta 1-2 stipendiä insinööritieteiden korkeakoulun rakennustuotantotekniikan ja -talouden alalta diplomityötä tekeville opinnoissaan hyvin menestyneille opiskelijoille

Insinöörien matka-apurahastosta 2000 euroa

Rahastosta jaetaan yksi  apuraha, jotka on tarkoitettu ulkomaista opintomatkaa varten diplomi-insinöörin tutkinnon suorittaneille lämpötekniikkaan tai levytyöteknologiaan erikoistuvalle koneinsinööreille tai kemian teknologiaan erikoistuville kemisteille.

Osakeyhtiö Atlas Dieselin rahastosta 2000 euroa

Rahastosta jaetaan 1-2 stipendiä Insinööritieteiden korkeakoulussa konetekniikan laitoksella tai rakennus- tai yhdyskunta- ja ympäristötekniikan laitoksella opiskeleville, jotka ovat suorittaneet tekniikan kandidaatin tutkinnon ja ovat taloudellisen tuen tarpeessa.

Hakuaika on 20.9.-31.10.2012

Professori Pentti Kujala: Laivaturvallisuus paranee läheltä piti -tilanteita tutkimalla

$
0
0
Pentti Kujala aloitti Professor of Practice -tehtävässä tämän vuoden helmikuussa. Professuurin ala on meritekniikka, erityisesti laivaturvallisuus ja se sijoittuu sovelletun mekaniinkan laitokselle. Kujalan tutkimusaiheet liikkuvat lähivesiltä aina tuhansien kilometrien päähän. Tämän hetken tärkeimmät aiheet liittyvät Suomenlahden öljytankkeriliikenteeseen ja talvimerenkulkuun. Talvimerenkulkua on tarkoitus tutkia Antarktiksella asti.

KujalaPentti_300x400.jpgAntarktis kutsuu

Tammikuussa Pentti Kujalan johtamasta ryhmästä lähtee yksi tai kaksi tutkijaa tutkimuslaiva S. A. Agulhas II:lla kohti Antarktista. Tutkimusprojektissa on mukana useita eteläafrikkalaisia yliopistoja ja instituutteja, muun muassa Kapkaupungin lähellä sijaitseva Stellenboch-yliopisto. Laiva lähtee kolmen kuukauden reissuun Kapkaupungista.

Tavoitteena on ennen kaikkea kerätä tietoa jääolosuhteista ja laivan kohtaamista jääkuormista eri olosuhteissa.

Tutkimusyhteistyö sai alkunsa, kun Etelä-Afrikan ympäristöministeriö tilasi tutkimuslaivan Suomesta. STX Finlandin Rauman telakka luovutti laivan tilaajalle viime huhtikuussa.

− En olisi vielä vuosi sitten uskonut, että tutkimme jäätä yhdessä eteläafrikkalaisten kanssa, Kujala kertoo.

Mikäli tutkimusmatka sujuu hyvin, Aallosta on tarkoitus lähettää tutkijoita samanlaiselle tutkimusmatkalle vuosittain.

Talvimerenkulun tutkimusaiheisiin kuuluu myös laivojen jäihin jumittumiseen liittyvä riski. Jumittumisriskiä Itämeren jäihin Kujalan ryhmä tutkii muun muassa yhteistyössä Ilmatieteen laitoksen kanssa.

Haverin syy on yleensä käyttäjässä

Talvimerenkulun ohella Suomenlahden öljytankkeriliikenne on nyt laivaturvallisuuden tutkijoiden syynissä. Tutkimukselle on tilausta, koska öljykuljetusten määrät Suomenlahdella kasvavat edelleen lähivuosina.

− Me analysoimme öljykuljetusten riskitekijöitä ja tarjoamme tieteellistä tietoa esimerkiksi kuljetusmääräyksiin ja viranomaisohjeistukseen liittyvän päätöksenteon tueksi, Kujala kuvaa .

Helsingin Sanomat kirjoitti hiljattain, että Itämerellä tapahtuu jonkinasteinen laivahaveri joka kolmas päivä. Kujalan mukaan ongelmat liittyvät ennen kaikkea turvallisuuskulttuuriin. Haverin syy on useammin käyttäjissä kuin koneissa.

Laivaliikenteen turvallisuus lisääntyisi, jos läheltä piti -tilanteet kirjattaisiin nykyistä paremmin. Laivat tai varustamot eivät raportoi niitä järjestelmällisesti eikä siihen myöskään velvoiteta.

−Läheltä piti -tilanteet paljastavat riskit, Kujala tiivistää.

Jopa Estonian uppoamisen aiheuttaneen keulaportin irtoamisen riski oli havaittu läheltä piti -tilanteen muodossa ennen suuronnettomuutta. Tieto riskistä ei Kujalan mukaan kuitenkaan levinnyt, koska siihen ei ole kehitetty sopivaa tiedonjakojärjestelmää.

Lennonjohdosta mallia

Laivaturvallisuutta olisi mahdollista parantaa myös ohjausjärjestelmän avulla.

Pentti Kujalan mielestä nyt olisi aika alkaa kehittää laivoille lennonjohdon kaltaista kansainvälistä ohjausjärjestelmää, koska laivaliikenteen seuraamiseen on historiallisen hyvät mahdollisuudet.

Viitisen vuotta käytössä ollut AIS-järjestelmä (Automatic Identification System) mahdollistaa yksittäisten laivojen seurannan samaan tapaan kuin lentokoneita seurataan.

Kujala kertoo esimerkin elävästä elämästä. AIS-järjestelmä havaitsi vuonna 2009 Suursaaren länsipuolella laivan, jonka syväys oli 15 metriä. Reitin matalin kohta oli 13 metriä. Kapteeni ohjasi laivan silti reitille. Laiva päätyi karille. Toistaiseksi ei ole olemassa tahoa, joka olisi voinut virallisesti puuttua tilanteeseen.

Teksti  Minna Pihlava

Väitös: Automaattisia menetelmiä kartoitukseen

$
0
0
Laadukkaan paikkatiedon tarve kasvaa jatkuvasti. Erikoistutkija Leena Matikainen Geodeettisen laitoksen kaukokartoituksen ja fotogrammetrian osastolta tutki ja kehitti uusia menetelmiä maanpeitteen ja rakennusten kartoitukseen ja ajantasaistamiseen.

Sähköisten karttapalveluiden käyttö on lisääntynyt nopeasti. Paikka- ja reittitietojen haku internetin karttapalveluista on kansalaisille jo tuttuakin tutumpaa. Yhä useammalla autoilijalla on kojelaudallaan navigaattori, joka avustaa oikean reitin löytymisessä. Luotettavat ja ajantasaiset karttatiedot ovat myös perusta esimerkiksi kaavoitukselle ja yhdyskuntasuunnittelulle.

Maanmittauslaitoksen ylläpitämä Maastotietokanta sisältää tarkimman valtakunnallisen paikkatietoaineiston. Kartoittajat päivittävät Maastotietokannan tietoja jatkuvasti esimerkiksi kuntien antamien tietojen perusteella. Sen lisäksi aineistoa on päivitettävä määräajoin noin 3–10 vuoden välein.

Kartoittajien työ on manuaalista. Kartoittajat pitävät kartat ajan tasalla tulkitsemalla ilmakuvia ja etsimällä eroja kartan ja kuvien välillä.

- Tutkimus osoitti, että kartoitukseen ja karttojen ajantasaistukseen voidaan tuottaa apuvälineitä. Kohteiden luokitteluun ja muutosten tulkintaan voidaan kehittää pitkälle automatisoituja menetelmiä. Tutkimuksen tuloksia voidaan myös hyödyntää automatiikan edelleen kehittämisessä, Matikainen toteaa.

Tutkimustyössään Matikainen käytti hyväksi nykyaikaisilla kaukokartoitustekniikoilla kerättyjä satelliittikuvia, ilmakuvia ja laserkeilausaineistoja sekä markkinoilta löytyviä kaupallisia ohjelmistoja.

Hyviä tuloksia maankäyttöluokittelussa

Matikainen kehitti työssään objektipohjaisia tulkintamenetelmiä. Niiden suosio on viimeisen kymmenen vuoden aikana kasvanut verrattuna pikselipohjaiseen tulkintaan.

Pikselipohjaisesa tulkinnassa luokitellaan yksittäisiä pikseleitä. Objektipohjaisessa tulkinnassa kohde muodostetaan yhdistämällä toisiinsa vierekkäisiä, riittävän samansävyisiä pikseleitä. Tulkinnassa voidaan sävyarvotiedon lisäksi käyttää hyväksi myös muita kohteen ominaisuuksia kuten muotoa ja tekstuuria.

Yhdistetystä ilmalaserkeilausaineistosta ja digitaalisesta ilmakuva-aineistosta tehty automaattinen tulkinta antoi hyviä tuloksia. Yli 96 % kaikista yli 60 m2:n rakennuksista tunnistettiin oikein. Tämä tarkkuustaso (96 %) vastaa käytännön laatuvaatimuksia. Automaattisessa muutostulkinnassa noin 80 % kaikista referenssirakennuksista tulkittiin oikein.

Maanpeite jaettiin neljään luokkaan. Tällöin savutettiin laser- ja ilmakuva-aineistoa käyttäen 97 %:n kokonaistarkkuus verrattaessa referenssipisteisiin. Pelkkää ilmakuva-aineistoa käyttäen tarkkuus oli 74 %.

- Laserkeilausaineiston avulla voidaan luotettavasti erottaa korkeat kohteet, kuten rakennukset ja puut maanpinnan tasolla olevista kohteista, mikä on hyödyllistä tulkinnassa, Matikainen toteaa.

Yleispiirteisessä maankäyttöluokittelussa saavutettiin hyviä tuloksia, kun aineistona käytettiin synteettisen apertuurin tutkan (SAR) tuottamia kuvia. Kolme maankäyttöluokkaa erotettiin 97 %:n tarkkuudella verrattuna referenssipisteisiin.

Kuva: Laserkeilaus- ja ilmakuva-aineiston perusteella tehty automaattinen luokittelu Espoonlahdesta. Luokat: rakennus, puu, kasvillisuuden peittämä maa ja kasviton maa.

TkL Leena Matikaisen väitöskirja ” Object-based interpretation methods for mapping built-up areas” (”Tulkintamenetelmiä rakennetun ympäristön kartoitukseen”) tarkastettiin Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulussa, Maankäyttötieteiden laitoksella 28.9.2012.

Leena Matikainen työskentele erikoistutkijana Geodeettisen laitoksen kaukokartoituksen ja fotogrammetrian osastolla.

Väitöskirjan verkko-osoite: http://lib.tkk.fi/Diss/

Lisätietoja:
Leena Matikainen
Geodeettinen laitos, PL 15, 02431 MASALA
Puh. 09 295 55204, leena.matikainen@fgi.fi

Teksti: Timo Hämäläinen
Kuva: Leena Matikainen

Viewing all 847 articles
Browse latest View live