Aalto-yliopisto ja Humanistisen ammattikorkeakoulu (Humak) ovat sopineet yhteistyöstä opetuksen ja sitä tukevan tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan jalostamisessa sekä yhteisestä verkottumisesta ja näkyvyydestä. Sopimus on esimerkki kumppanuudesta, joka yhdistää yliopistotasoisen huipputieteen ja ammattikorkeakoulun käytännönläheisyyden.

Humakin ja Aalto-yliopiston rakennetun ympäristön laitoksen 19.10.2016 allekirjoittamassa sopimuksessa yhteistyöstä painotetaan tieteellisen ja soveltavan tutkimuksen sekä kehittämistoiminnan välistä yhteyttä. Sopimus linjaa jo aiemmin käynnistyneen yhteistyön tiivistämistä ja monialaisten verkostojen laajempaa hyödyntämistä.

Yhteistyö painottuu kulttuurituotantoon, kulttuurin välittäjätoimintaan ja tulkkaukseen, kielelliseen saavutettavuuteen ja viestimisen asiantuntijuuteen. Tavoitteena on rakentaa täysin uudenlainen tutkimusyhteisö, joka vahvistaa molempien toiminnan vaikuttavuutta. Yhteistyö tulee rikkomaan rajoja varsinkin julkaisutoiminnan, tieteen ja kulttuurin popularisoinnin sekä uusien digitaalisten ratkaisujen osalta

Digitaalisuuden kokeilualusta

Tavoitteena on rakentaa uudenlainen digitaalisuuden kokeilualusta, jonne Aalto-yliopisto tuo viimeisimmän tutkimustiedon ja teknologian ja Humak tuottaa käytännön soveltavaa työtä ja siihen liittyvää osaamistaan.

”Oy Suomi Ab:n kannalta paras ratkaisu on, että yliopistot ja ammattikorkeakoulut hyödyntävät yhdessä muun muassa digitaalisuutta, kolmiulotteisuutta, virtuaalisuutta ja robotiikkaa tuottaen uudenlaisia ratkaisuja ja palveluita yhteiskunnan käyttöön”, toteaa mittauksen ja mallinnuksen professori Hannu Hyyppä Aalto-yliopistosta.

”Yhteistyösopimus avaa oven pitkäjänteiselle yhteistyölle, jossa hyödynnetään entistä tehokkaammin kumppanien opetus-, tutkimus- ja laiteresursseja sekä 3D- ja muita studioita”, kertoo rakennetun ympäristön studioista vastaava Matti Kurkela Aalto-yliopistosta.

”Duaalimalli mahdollistaa yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välisen yhteistyön, jossa molemmat voivat tuoda toimintansa parhaat osat yhteen ja tuottaa yhteiskunnallisesti todella vaikuttavia tuloksia”, korostaa Humakin rehtori Tapio Huttula.

Humak mukaan huippututkimukseen

Yhteistyössä yhdistyvät turvallisuus- ja koulutusnäkökulmat, mutta myös ajattelun ja tiedon jalostuminen. Uudet muuntautumiskykyiset palvelukonseptit yhdessä virtuaalisuuden ja fyysisyyden kanssa luovat uutta liiketoimintaa ja lisäävät tiloihin liittyvää käyttäjäosaamista.

Humakille avautuu yhteistyön myötä mahdollisuus hyödyntää Suomen Akatemian Laserkeilauksen huippuyksikön osaamista esimerkiksi yhteisen 3D-alustan ja tekemisen pohjana. Digitalisointi tuo uusia mahdollisuuksia elämyksiin, liikkumiseen, oppimiseen ja kommunikointiin vaikkapa erityisryhmien kanssa, joista Humakilla on erityistä osaamista esimerkiksi kuurojen ja kuulovammaisten yhteisöistä.

Tulevaisuudessa tutkimuksen ja kehittämisen kohteiksi voi nousta vaikkapa robottiautojen tarkoituksenmukainen hyödyntäminen rakennetussa ympäristössä. Tarkat 3D-aineistot mahdollistavat informaation käytön päätöksenteon ja johtamisen tukena, olipa kyseessä älykkäät kaupungit, alueellinen kehittäminen, kulttuuritapahtumat tai vaikkapa älykäs liikkuminen.

”Haemme kumppaniemme kanssa yllättäviä ja oivaltavia ratkaisuja yhteiskunnallisiin haasteisiin. Meitä kiinnostaa vaikeiden ongelmien ratkominen toisiaan täydentävien osaamisten avulla – juuri tästä on kysymys yhteistyöstä myös Aallon kanssa”, kiteyttää Humakin innovaatiojohtaja Elina Ylikoski.

Lisätietoja:

Aalto-yliopisto, rakennetun ympäristön laitos
Professori Hannu Hyyppä, hannu.hyyppa@aalto.fi
Koordinaattori Marika Ahlavuo, 050 512 2509, marika.ahlavuo@aalto.fi

Humanistinen ammattikorkeakoulu Humak
Rehtori Tapio Huttula, tapio.huttula@humak.fi
Innovaatiojohtaja Elina Ylikoski: 040 5509 393, elina.ylikoski@humak.fi

Maapallon polttavimmat ongelmat ja riskit liittyvät tavalla tai toisella veteen ja sen hallintaan. Vesi ja vesivarat vaikuttavat ilmastonmuutokseen, energiantuotantoon, maatalouteen ja ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin. Kuluttajien valinnat vaikuttavat aina myös vesivaroihin. Siksi veteen liittyvä tutkimus on tärkeää.

”Maailma toimii globaalisti ja meidän tulee tietää, mitä maailmalla tapahtuu veden, energian ja ruoan muodostamassa yhtälössä, jotta voimme varautua erilaisiin riskeihin ja kenties vaikuttaa toimillamme siihen, etteivät riskit realisoidu”, toteaa vesitalouden professori Olli Varis.

Variksen johtama Vesi ja kehitys -ryhmä tutkii globaaleja veteen liittyviin haasteita. Ryhmä sai elokuussa Maa- ja vesitekniikan tuki ry:ltä 2 miljoonan euron lahjoituksen, jonka tavoitteena on tehostaa vesitekniikan tohtorinkoulutusta ja kehittää uutta yhteistyön mallia sidosryhmien kanssa.

Tavoitteena on koota post doc -tutkijat, tohtorikoulutettavat ja diplomityöntekijät yhteisen tutkimusteeman ympärille. Työnjakoa selkeytetään ja päällekkäisyyksiä poistetaan muun muassa siten, että jokainen tohtorikoulutettava ohjaa vuodessa yhden diplomityön ja osallistuu siten myös maisteriohjelman kehittämiseen. Viisivuotisen pilotin tavoitteena on tuottaa neljä tohtoria ja 20 diplomityötä.

”Menetelmä yhdistää tutkimuksen ja opetuksen, ja selkeä työnjako nostaa tehokkuutta”, muistuttaa Varis, joka on räätälöinyt konseptia yhdessä yliopiston varainhankinnan ja johdon kanssa.

Sidosryhmiä kuunnellaan tarkasti

”Meidän tehtävämme on kouluttaa edelläkävijöitä, jotka vievät vesialaa eteenpäin ja tuovat yhteiskuntaan ja yrityksiin sitä osaamista, jota alalla tarvitaan 10 vuoden kuluttua”, toteaa Varis.

Uudessa mallissa rahoittajien ja sidosryhmien edustajat tulevat mukaan ohjausryhmään, jolloin tutkijoiden, opiskelijoiden ja sidosryhmien välille syntyy luonteva yhteys. Tarkoituksena on järjestää vuosittain seminaareja, jossa opiskelijat esittelevät työtään sidosryhmille ja rahoittajille.”

”Toimimme hyvin lähellä sidosryhmiä ja yhteistyökumppaneita, kuten ulkoministeriötä, maatalousministeriötä ja muita Suomen vesifoorumissa (Finnish Water Forum) mukana olevia julkisen ja yksityisen sektorin toimijoita. Yhteistyöllä tuomme osaamista ja ideoita myös pienemmille yrityksille.”

Sidosryhmiä ja heidän tarpeitaan kuunnellaan tarkasti. Tavoitteena on vahvistaa Suomen vesialan osaamista, vaikka tutkimus keskittyykin globaaliin ulottuvuuteen.

”Pidän tärkeänä, että emme kouluta vain tieteellisesi päteviä diplomi-insinöörejä ja tohtoreita, vaan säilytämme yhteyden käytäntöön. Näin varmistamme, että meiltä valmistuneet työllistyvät jatkossakin erinomaisesti.”

Digitalisaatio ja tiedon mallintaminen

Luontaisesti monialainen vesitutkimus kytkee yhteen useita Aalto-yliopiston painopistealueita yhdistämällä tekniikan eri aloja ja kauppatieteitä. Opetuksessa tehdään yhteistyötä myös Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun kanssa.

Pilottihankkeen tutkimusteemana tulee olemaan vesi ja kehitys sekä globaalit vesiongelmat. Sen alle määritellään 6-8 tarkempaa aihetta, joista tohtorinkoulutuspaikkaa hakevat voivat valita muutaman ja laatia alustavat tutkimussuunnitelmansa. Vesialan tohtorinkoulutuspaikkoihin on perinteisesti ollut paljon hakijoita.

”Digitalisaatio ja tiedon mallintaminen, esimerkiksi paikkatiedon ja hydrologisen tiedon, on yksi keskeisistä menetelmällisistä aiheista vesi- ja ympäristöalalla. Tiedon mallintamisella on pitkät perinteet, mutta ala kehittyy varsin nopeasti.”

Vesi ja kehitys -ryhmällä on runsaasti kokemusta tietokantojen analysoinnista. Professori Variksen johdolla tutkijat ovat muun muassa kehittäneet laskennallista, paikkatietoon perustuvaa analyysia, jonka avulla on paikallistettu maailman riskialueita. Kestävän kehityksen peruselementteihin – talouteen, sosiaaliseen kapasiteettiin ja ympäristöön – on yhdistetty vesistressin, luonnonkatastrofien riskien ja hallintokyvyn indikaattorit.

Ohjelmallisuudella isompia rahoituskokonaisuuksia

Joka vuosi syksyn hakukierrosten aikana yliopistojen tutkijat ja tohtorikoulutettavat lähettävät valtavan määrän pieniä hakemuksia rahoittajille.

”Olisi kaikkien kannalta järkevää, jos saisimme kokoon suurempia kokonaisuuksia isoille rahoittajille. Se tarjoaisi rahoittajille selkeämmän kuvan tutkimukseen, ja tutkimukselle volyymia ja pitkäjänteisyyttä. Ohjelmallisuus mahdollistaisi tällaisten isompien kokonaisuuksien kehittämisen”, pohtii Varis.

Rahoitusmallien suunnittelu on vielä kesken, mutta ajatuksena on luoda tuote, johon kuuluu selkeä määrä väitöskirjoja ja diplomitöitä ja näköalapaikka rahoittajille ohjausryhmässä.

Pilotti on tarkoitus käynnistää vuoden 2017 alussa.

”Olemme uteliaita näkemään toimiiko tämä. Siinä mielessä kyseessä on aito pilotti.”

Lisätietoja:

Olli Varis, olli.varis@aalto.fi

”Case-kilpailu on hieno mahdollisuus päästä soveltamaan ja kehittämään omaa osaamistaan sekä luoda kontakteja yritysmaailmaan”, kilpailun järjestänyt yliopistonlehtori Christa Uusi-Rauva kertoo.

Case-kilpailussa mukaan valittu yritys esittelee jonkin todellisen ongelman omasta liiketoiminnastaan, ja opiskelijatiimit kehittävät siihen erilaisia ratkaisuja. Kukin tiimi esittelee omat ratkaisunsa yrityksen edustajista ja muista asiantuntijoista koostuvalle tuomaristolle ja saa niistä palautetta.

Nyt toista kertaa järjestettyyn Aalto Crossroads case -kilpailuun osallistui yhteensä 41 opiskelijaa niin Kauppakorkeakoulusta, Insinööritieteiden korkeakoulusta, Perustieteiden korkeakoulusta, Sähkötekniikan korkeakoulusta kuin Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulusta. Poikkitieteellisen kilpailun tavoitteena oli sekä edistää eri korkeakoulujen opiskelijoiden välistä yhteistyötä että oppia uusia tapoja lähestyä ongelmanratkaisua. Kilpailua varten opiskelijoiden oli mahdollista muodostaa itse oma kolmen tai neljän hengen tiimi tai ilmoittautua itsekseen, jolloin Christa Uusi-Rauva muodosti tiimin.

Opiskelijat toivovat digitalisaation hyödyntämistä ravintolakokemuksessa

Kilpailupäivän aamuna paljastettiin tämänvuotinen case-yritys, joka oli Fazer. Case-tehtävänä oli työstää Aalto-yliopiston Kandidaattikeskuksessa Otaniemessä sijaitsevien Fazerin Alvari-ravintolan ja Aino-kahvilan uudistamista.

Voittajajoukkueeseen kuuluivat Ville Lehto ja Vili Väänänen Kauppakorkeakoulusta ja Harti Hänninen ja Miska Kankkonen Perustieteiden korkeakoulusta. Tiimi ideoi ravintolalle uutta ilmettä, take-away-konseptia, kerran kuussa järjestettävää trendiruokapäivää, sosiaalisen median nykyistä parempaa hyödyntämistä ja asiakaspalautteiden keräämistä ja saadun tiedon hyödyntämistä.

“Ravintolassa voitaisiin asioida myötäpäivään, kassoja voisi olla nykyistä kahta enemmän, ruoan jakaminen pitäisi siirtää pois kassojen läheisyydestä ja ravintolasta saisi löytyä erillinen kahvipiste”, tiimi kertoi ideoista, joilla asiakasvirta saataisiin nykyistä sujuvammaksi.

Fazer Food Services'iltä tuomaristoon kuuluivat myyntijohtaja Mariela Nortama, Senior Manager, Digital Solutions Development Eija Andström-Saarinen, Director, Gastronomy & Food Development Marianne Nordblom ja Senior manager, Concession key accounts Sari Räsänen. Tuomaristo ilahtui erityisesti tiimin ideoimasta RESQ-sovelluksesta, jonka voisi ladata kännykkään, ja joka ilmoittaisi ylijäämäruoan ostomahdollisuudesta. Samaten kahvi-”HUBia”, josta voisi ostaa helposti pelkän kahvin, tuomaristo piti erinomaisena ajatuksena. Tuomaristo kehui myös ideaa brändätä ravintola ja kahvila selkeästi samaan Alvari-perheeseen kuuluviksi.

Palkinnoksi erinomaisen kokonaisvaltaisesta ravintolan ja kahvilan uudistamistyön ideoinnista fazerlaiset esittivät voittajille kutsun tulla vierailulle Fazerin Vierailukeskukseen, jossa he pääsevät tutustumaan yrityksen toimintaan, laajaan tuotevalikoimaan ja innovaatioihin.

Kolme finalistijoukkuetta yhteensä 11 tiimin joukosta valitsi niin Fazerin kuin Kauppakorkeakoulun edustajista koostunut tuomaristo. Kauppakorkeakoulusta tuomaristoon kuuluivat johtamisen apulaisprofessori Olli-Pekka Kauppila, Creative Sustainability -maisteriohjelman johtaja, professori Armi Temmes, organisaatioviestinnän vanhempi yliopistonlehtori Marja-Liisa Kuronen sekä Hankenilta yliopisto-opettaja Taija Townsend. Tuomarit kehuivat yleisesti opiskelijoiden konkreettisia ehdotuksia ja esiintymistaitoja. Näin ollen kolmen finalistijoukkueen valitseminen ei myöskään ollut helppoa, koska taso kauttaaltaan oli erittäin hyvä.

Lisätietoja:
Christa Uusi-Rauva
yliopistonlehtori
p. 040 353 8328
christa.uusi-rauva@aalto.fi

Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulun dekaani Gary Marquis nimitti St1:n hallituksen puheenjohtajan Mika Anttosen Insinööritieteiden korkeakoulun Vuoden 2016 alumniksi 16 marraskuuta järjestetyssä sidosryhmille järjestetyssä Dean’s Circle -tilaisuudessa. Anttonen on korkeakoulun ensimmäinen Vuoden alumni.

Mika Anttonen on uusiutuvan energian puolestapuhuja ja hän on tehnyt merkittäviä investointeja etsiessään öljyä korvaavia vähäpäästöisiä energiamuotoja. Keskellä Otaniemeä porataan parhaillaan seitsemän kilometrin syvyyteen ulottuvia kaivoja tavoitteena tuottaa tulevaisuudessa geotermistä kaukolämpöä. Mikäli hanke onnistuu, se on ainutlaatuinen maailmassa. Anttonen tutkii myös bioetanolin tuotantoa sahanpurusta.

”Tehokkain keino ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on parantaa kehittyvissä maissa asuvien naisten asemaa”, Anttonen toteaa. ”Jokainen uusi asukas maapallolla kuluttaa elämänsä aikana tietyn määrän energiaa. Kun naisten koulutustaso nousee, se vaikuttaa hyvinvointiin ja laskee syntyvyyden vähenemisen kautta maailman väkilukua ja energiankulutusta.”

”Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulussa tutkimuksen avainalueet linkittyvät keskeisiin yhteiskunnallisiin haasteisiin, kuten ilmastonmuutokseen ja energian saatavuuteen. Koulutamme muutoksentekijöitä, joilla on tietoa ja kykyä muuttaa maailmaa hyvinvoinnin lisäämiseksi. Mika Anttonen on erinomainen esimerkki siitä, miten yhteiskunnallisiin haasteisiin voidaan tarttua ennakkoluulottomalla asenteella ja rohkeudella”, sanoo dekaani Gary Marquis.

”Anttonen on toteuttanut toiminnassaan myös Aalto-yliopiston arvoja: intohimoa etsiä uutta ja rohkeutta vaikuttaa ja menestyä”, Marquis lisää.

Mika Anttonen (1966) valmistui energiatekniikan diplomi-insinööriksi Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1992. Jo opintojensa aikana Anttonen aloitti työt raakaöljyn välittäjänä Neste Oyj:n palveluksessa, jossa hän eteni urallaan nopeasti. Vuonna 1996 hän siirtyi yrittäjäksi ja partneriksi Greenergy Baltic osakeyhtiöön. Nykyisin Anttonen omistaa enemmistön polttoaineiden jakeluyritys St1 Nordic Oy:stä ja Ruotsissa toimivasta öljynjalostusyritys St1 Group Oy:stä. Hän on molempien yritysryhmien hallituksen puheenjohtaja.

Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulu nimittää Vuoden alumnin tukeakseen korkeakoulun sidosryhmätyötä ja edistääkseen keskustelua yhteiskunnallisesti vaikuttavien alumnien ja korkeakoulun välillä.

St1 on pohjoismainen energiakonserni, jonka visiona on olla CO2-hyvän energian valmistaja ja myyjä. Yritys tutkii ja kehittää taloudellisesti kannattavia ja ympäristön kannalta kestäviä energiaratkaisuja. St1 koostuu kahdesta sisarkonsernista: St1 Nordic keskittyy polttonesteiden markkinointiin Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa sekä uusiutuvan energian ratkaisuihin, kuten jätepohjaisiin edistyneisiin etanolipolttonesteisiin ja teolliseen tuulivoimaan. Konsernilla on kaikkiaan 1450 St1- ja Shell-huoltoasemaa Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Sisarkonserni St1 Group keskittyy puolestaan öljynjalostukseen. St1:n pääkonttori on Helsingissä ja yrityksen palveluksessa on 700 henkilöä.

Tänä vuonna 120 vuotta täyttänyt Tekniikan akateemiset TEK luovutti 380 000 euroa Aalto-yliopistolle järjestön 120-vuotistapahtumassa Otaniemessä. Myös TEKin ruotsinkielinen sisarjärjestö Tekniska Föreningen i Finland (TFiF) teki lahjoituksen Aalto-yliopistolle, 34 000 euroa; järjestöt lahjoittivat siis yhteensä 414 000 euroa.

TEK on hiljaisena mielenosoituksena yliopistojen resurssileikkauksille lahjoittanut juhlavuotensa aikana yhteensä miljoona euroa suomalaisille yliopistoille.

Osaaminen on paras investointi Suomen tulevaisuuteen

Lahjoituksen vastaanottanut Aalto-yliopiston provosti Ilkka Niemelä painotti, että panostus osaamiseen on keskeinen investointi Suomen tulevaisuuteen, innovaatioihin ja kilpailukykyyn.

"TEK on juhlavuotensa teeman mukaisesti tehnyt huomattavan investoinnin tekniikan alan tutkimukseen ja koulutukseen. Aalto-yliopisto on erittäin kiitollinen lahjoituksesta, joka tukee merkittävästi tavoitteitamme rakentaa vahvaa innovaatioympäristöä ja kouluttaa uusia osaajia – muutoksen tekijöitä – viemään yhteiskuntaamme kohti parempaa tulevaisuutta", Niemelä sanoi.

TEKin hallituksen puheenjohtaja Marjo Matikainen-Kallström kiitti juhlaseminaarissa Suomen hallitusta siitä, että se päätti tuoreen nobelistin ja kahden muun talousviisaan ehdotuksesta alkaa valmistella yliopistojen lisäresursointia. "Vaikka luvattu resurssilisäys ei katakaan aiemmin päätettyjä leikkauksia, se lisää yliopistojen toimintakykyä pitkällä aikavälillä. Osaaminen on Suomen kilpailuvaltti, jota ei saa päästää notkahtamaan."


Teollisen internetin kampus yhdistää tieteen ja teollisuuden

Aalto-yliopiston professori Martti Mäntylä kertoi TEKin tapahtuman juhlaesitelmässään Aalto-yliopiston teollisen internetin kampuksesta (Aalto University Industrial Internet Campus, AIIC). Teollinen internet tarkoittaa teollisen liiketoiminnan digitalisoitumista ja ihmisten, prosessien sekä laitteiden verkottumista. Ilmiö nähdään yhtenä tämän hetken tärkeimmistä murroksista niin Suomessa kuin maailmanlaajuisesti. AIIC:n tavoitteena on mahdollistaa monitieteellinen tutkimus, koulutus ja innovointi yhdessä teollisuuspartnereiden kanssa.

Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulu järjesti luonnonvarojen kestävää kulutusta käsittelevän sidosryhmätilaisuuden uudessa Harald Herlin -oppimiskeskuksessa. Tilaisuudessa esiteltiin myös Insinööritieteiden korkeakoulun Vuoden Alumni 2016, energia-alan yritysjohtaja Mika Anttonen.

Anttonen oli tilaisuuden pääpuhuja. Hän muistutti, että yliopistojen ja yritysten yhteistyöllä Suomen on mahdollista nousta maailman parhaaksi kestävän kehityksen alalla. ’Ratkaistavia ongelmia on paljon, mutta lopulta oleellista on löytää ratkaisut sähkön varastointiin sekä kestäviä vaihtoehtoja raakaöljylle, etenkin lentoliikenteessä.’

’Ilmastonmuutoksen hillitsemisessä tehokkain keino on parantaa kehittyvissä maissa asuvien naisten asemaa”, Anttonen totesi. ’Meidän on myös itse muutettava elintapojamme ja kulutustottumuksiamme’, hän muistutti.

‘Nuorille haluaisin kertoa, että matematiikan opiskelulla, kovalla työllä ja tekniikan avulla ongelmiin on mahdollista löytää ratkaisu ja pelastaa maailma’, Anttonen sanoi. 'Eikä riskinottoa pidä pelätä. Mitään ei tapahdu, ellei uskalla ottaa riskejä.'

Professori Olli Varis esitteli veden ja vesivarojen merkitystä globaalisti ja paikallisesti sekä sitä, miten ne ovat yhteydessä ilmastonmuutokseen, talouteen energiantuotantoon, maatalouteen ja ihmisten hyvinvointiin.

Professori Jaana Sorvari käsitteli esityksessään aihetta Onko jäte jätettä vai raaka-ainetta.

Tutkimusta ja opiskelijoiden projekteja esittelevät standit keräsivät runsaasti kiinnostusta ja herättivät vilkasta keskustelua.

Tutkijatohtorit Anna Mikola ja Surendra Pradhan esittelivät keräystekniikkaa, jolla jätevesistä voidaan poistaa typpeä ja fosforia.

Emma-Sofie Kukkola (vas.) ja Jymy Parhiala monialaisesta opiskelijaryhmästä esittelivät muun muassa Tansaniassa yleisiin muovikanistereihin suunniteltua Nanomaji-vedensuodatinta.

Vesivarat olivat esillä myös buffet-pöydässä, jonka ruokalajeihin oli merkitty niiden tuottamiseen kulunut vesimäärä. Laskelmat oli tehnyt tohtorikoulutettava Mika Jalava vesi- ja ympäristötekniikan ryhmästä.

Tiedepohjainen ideakilpailu ja kiihdyttämöohjelma Helsinki Challenge luo ratkaisuja maailman suuriin haasteisiin ja tulevaisuuden hyvinvoinnin rakentamiseen tiedeyhteisön ja yhteiskunnan osaajien yhteistyöllä. Kilpailun haku toteutettiin kaksivaiheisena. Rekisteröitymisvaiheeseen pääsi mukaan alustavalla idealla ja tiimillä. Toisessa vaiheessa palautettiin kattava kilpailuehdotus, jonka aikaraja meni umpeen 15. marraskuuta. Kilpailuehdotuksia saatiin 110, joissa on mukana 340 asiantuntijaa suomalaisista yliopistoista ja yli 160 muuta organisaatiota.

Kilpailun palkinto on 375 000 euroa ja se on tarkoitettu ratkaisun toteuttamiseen. Se voi olla esimerkiksi uusi tieteenala, kaupallistettava idea, yrittäjyyttä tai uraauurtavaa tutkimusta. Suunnan päättää tiimi.

Helsinki Challenge vauhdittaa YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden toimeenpanoa

Helsinki Challenge -tiimit tarttuvat YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin, joiden päämääränä on tehdä maailmasta parempi paikka. Kilpailun teemat: ihminen muutoksessa, kestävä planeetta ja urbaani tulevaisuus haastavat tiimejä luomaan ratkaisuja globaaleihin haasteisiin, jotka vaikuttavat meidän kaikkien elämään.

”Sitoudumme pyrkimään tieteen, taiteen, tekniikan ja talouden eturintamaan, jotta pystymme tunnistamaan ja ratkaisemaan yhteiskunnan suuria haasteita sekä rakentamaan kestävää yhteiskuntaa. Monialaisen yhteistyön tuloksena syntyvät ainutlaatuiset ratkaisut hyödyttävät sekä taloutta että yhteiskuntaa laajalti,” sanoo Aalto-yliopiston vararehtori Tuija Pulkkinen.

Tuomaristo etsii tiedepohjaisia ratkaisuja, jotka vaikuttavat yhteiskuntaan

Esikarsintavaiheen tuomaristoon on koottu osaajia yhteiskunnan eri alueilta. Tuomaristo valitsee korkeintaan 20 tiimiä vuoden 2017 aikana toteutettavaan kiihdyttämöohjelmaan, jossa tiimien ideoita kehitetään yhteistyössä kotimaisten ja kansainvälisten mentoreiden kanssa. Tuomaristo arvioi kilpailuehdotuksia seuraavilla kriteereillä: tiedepohjaisuus, ratkaisuhakuisuus, vaikuttavuus, uutuus ja luovuus.  Päätökset kiihdyttämöohjelmaan valittavista tiimeistä julkistetaan tammikuussa 2017.

Tuomaristossa ovat mukana

Pekka Haavisto (tuomariston puheenjohtaja) on vihreiden kansanedustaja, Euroopan rauhaninstituutin puheenjohtaja ja ulkoministerin erityisedustaja Afrikan kriisialueilla. Haavisto tuntee YK:n Agenda 2030 kestävän kehityksen tavoitteet kansainvälisen konfliktinratkaisukokemuksensa ansiosta.

Atte Jääskeläinen on Yleisradion uutis- ja ajankohtaistoiminnan johtaja ja vastaava päätoimittaja. Lisäksi hän on työskennellyt muun muassa Suomen Tietotoimiston päätoimittajana ja toimitusjohtajana sekä esimiestehtävissä Helsingin Sanomissa.

Maija Itkonen on teollinen muotoilija ja toinen nyhtökaurayritys Gold & Green Foodsin perustajista. Hän perusti aiemmin teknologiayritys PowerKissin, jonka myi myöhemmin yhdysvaltalaiselle Powermatille. Sittemmin Itkonen on toiminut Powermatin design- ja brändijohtajana. Itkonen oli myös yksi Aalto-yliopiston Design Factoryn perustajista. Hän on tutkimuspohjaisen ja design-johtoisen yrittäjyyden puolestapuhuja, jonka mielestä yritysten pitäisi hyödyntää tutkimustietoa tehokkaammin.

Timo Ahopelto on varhaisen vaiheen sijoittaja Lifeline Venturesissa ja sarjayrittäjä muun muassa ohjelmistoyritys CRF Healthin takana. Ahopelto on myös Innovaatiorahoituskeskus Tekesin, Slushin ja Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA:n hallituksissa.

Anneli Pauli työskentelee European komissiossa Ilmastotoimien pääosastossa pääjohtajan neuvonantajana innovaatio- ja kilpailukykykysymyksissä. Aiemmin hän on työskennellyt komission tutkimuksen ja innovoinnin pääosaston sekä tutkimuskeskuksen varapääjohtajana, Suomen Akatemian tutkimuksesta vastaavana ylijohtajana, tiedekeskus Heurekan toiminnanjohtajana ja Lappeenrannan teknillisen yliopiston rehtorina.

Professori Marja Makarow on Biokeskus Suomen johtaja ja entinen Suomen Akatemian johtaja, Euroopan tiedesäätiön puheenjohtaja sekä Helsingin yliopiston tutkimuksesta vastaava vararehtori. Hän on lisäksi Tekniikan Akatemian puheenjohtaja. Säätiö jakaa yhden maailman tärkeimmistä innovaatiopalkinnoista, Millennium-teknologiapalkinnon.

Yliopistot osana Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmaa

Suomalaisyliopistot toteuttavat Helsinki Challenge -kilpailun yhteistyössä. Helsingin yliopiston kanssa kilpailun järjestävät Aalto-yliopisto, Hanken Svenska Handelshögskolan, Itä-Suomen yliopisto, Jyväskylän yliopisto, Oulun yliopisto, Taideyliopisto, Turun yliopisto, Vaasan yliopisto ja Åbo Akademi. Helsinki Challenge -kilpailu on yliopistojen panostus tieteen merkityksen ja vaikuttavuuden näkyväksi tekemiselle, uusien tiedeperustaisten avausten mahdollistamiselle sekä tieteen ja yhteiskunnan vuoropuhelun vahvistamiselle. Voittaja on tiedossa, kun Suomi täyttää sata vuotta joulukuussa 2017.

Lisätietoja:

Ira Leväaho, Helsinki Challenge projektipäällikkö
Helsingin yliopisto
ira.levaaho@helsinki.fi
puh. 050 5058152

challenge.helsinki.fi

#suomi100  #aalto  #helsinkichallenge

Kuva: Helsinki Challenge

"Aalto-yliopiston strategia on vuosi vuodelta kirkastunut ja kokonaiskuva on selkeä. Sähkötekniikan korkeakoulussa tehdään maailmanluokan tutkimusta ja julkaisujen laatu on noussut".

Tällaisia arvioita esitti professori Daniel Baker Coloradon yliopistosta Yhdysvalloista. Baker on puheenjohtajana Sähkötekniikan korkeakoulun tieteellisessä tukiryhmässä, jonka kuusi jäsentä vierailivat korkeakoulussa lokakuun lopussa.

Kansainvälistä vertaisarviointia

Jokaisella Aalto-yliopiston korkeakoululla on tieteellinen tai taiteellinen tukiryhmä, joka koostuu kansainvälisistä akateemisista saman alan asiantuntijoista. Tukiryhmä vierailee korkeakoulussa joka toinen vuosi, arvioi sen toimintaa, seuraa strategian toteutumista ja antaa vierailun päätteeksi suosituksia korkeakoulun toiminnan kehittämiseksi. Tukiryhmät tapaavat vierailunsa aikana niin tutkijoita ja opettajia, opiskelijoita kuin sidosryhmienkin edustajia.

Perustieteiden korkeakoulun tukiryhmän jäsenet tutustuivat jatko-opiskelijoiden posterinäyttelyyn. Kuvassa keskellä George Drettakis ranskalaisesta Inria-tutkimuslaitoksesta. Ryhmän puheenjohtajana toimi professori Arto Nurmikko yhdysvaltalaisesta Brownin yliopistosta. Kuva Anne Tapanainen.

"Tieteelliset ja taiteelliset tukiryhmät ovat olennainen osa yliopiston kehittämistä ja laadun varmistamista. Pyrimme jatkuvasti parantamaan toimintaamme, ja tukiryhmiltä saatu rehellinen ja asiantunteva palaute on tärkeä väline tässä työssä", sanoo Aalto-yliopiston rehtori Tuula Teeri.

Teräviä arvioita ja arvokkaita neuvoja

Kauppakorkeakoulun tieteellinen tukiryhmä tutustui korkeakoulun toimintaan marraskuun alussa. Puheenjohtaja professori Michael D. Myers uusiseelantilaisesta Aucklandin yliopistosta oli vaikuttunut tutkijoiden ja opettajien positiivisesta energiasta.

"Kauppakorkeakoulu edistää jo nyt vahvasti yliopiston strategisia tavoitteita, ja pystyy siihen vielä paremmin siirtyessään Otaniemeen", Myers arvioi ja jatkoi: "Nykyisessä tiukassa taloudellisessa tilanteessa korkeakoulun pitää varmistaa, että eläkkeelle jäävien professorien tilalle pystytään rekrytoimaan uusia professoreita ja varmistaa näin strategisten tutkimusalueiden jatkuvuus."

Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun taiteellinen tukiryhmä ohjeisti, että korkeakoulun tulee ottaa kansainvälinen johtoasema.

"Kertokaa rohkeammin ulospäin erinomaisuudestanne. Korkeakoulu ja yliopisto tunnetaan, teillä on hyvä maine", korosti tukiryhmän puheenjohtaja professori Rachel Cooper Lancasterin yliopistosta Isosta-Britanniasta.

Insinööritieteiden korkeakoulun tukiryhmä vieraili Aallossa lokakuussa ja sen puheenjohtajana toimi professori Huseyin Sehitoglu Illinois'n yliopistosta Yhdysvalloista. Kemian tekniikan korkeakoulun tukiryhmän vierailua johti marraskuussa Jens Rostrup-Nielsen Haldor Topsoe -yrityksestä Tanskasta.

Tieteellisten ja taiteellisten tukiryhmien toiminta alkoi vuonna 2011. Tänä syksynä ryhmät vierailivat korkeakouluissa jo kolmatta kertaa. Jokaiselle vierailukerralle on määritelty erityinen teema. Tällä kertaa niitä olivat vaikuttavuus, innovatiivisuus ja infrastruktuurit.

Tulevana viikonloppuna 25.-27. marraskuuta ratkotaan jälleen kvanttifysiikan saloja vähemmän perinteisten keinojen avulla: tekemällä aiheeseen liittyviä pelejä. Quantum Game Jam -tapahtuman tavoitteena on lisätä kvanttifysiikan ilmiöiden ymmärtämistä sekä houkutella uusia tekijöitä alalle.

Quantum Game Jam järjestetään nyt jo kolmannen kerran. Tällä kertaa kansainvälisen pelinkehitystapahtuman pääpaikka on Aalto-yliopiston kampus Espoon Otaniemessä, jonne saapuu pelintekijöitä, kvanttifyysikoita ja muita osaajia työskentelemään yötä päivää kokonaisen viikonlopun ajaksi. Osallistujat pääsevät hakemaan inspiraatiota pelikehitykseen aidossa kvanttiteknologian tutkimusympäristössä, kansallisen OtaNano-tutkimusinfrastruktuurin sydämessä.

Samaan aikaan kvanttipelejä luodaan ainakin Argentiinassa, Georgiassa ja Slovakiassa. Suomessa Espoon lisäksi osallistua voi Turussa, Tampereella ja Rovaniemellä. Lisäksi kuka tahansa voi osallistua tapahtumaan mistä tahansa verkon välityksellä. Ilmoittautua voi verkossa osoitteessa www.quantumgamejam.com, mistä löytyy myös lisätietoa.

Tapahtuman järjestävät yhteistyössä Finnish Game Jam ry, Turun yliopiston kvanttifysiikan keskus (TCQP) ja Aalto-yliopiston Centre for Quantum Engineering (CQE).

Lisätietoa:
Annakaisa Kultima annakaisa.kultima@uta.fi
Minna Günes minna.gunes@aalto.fi, p. 050 3018 442, Aalto-yliopiston Centre for Quantum Engineering

Marraskuinen Helsinki on kinkkinen markkinoitava: pimeä, kolea ja ankea. Silti sinne rynnistää pian 15 000 teknologiaintoilijaa, 2000 startuppia ja 1000 sijoittajaa ympäri maailmaa osallistuakseen Slushiin, joka vielä viisi vuotta sitten oli pienen opiskelijaporukan perimä, parin sadan hengen yrittäjätapahtuma. Mistä menestys syntyi ja mitä tänä vuonna on luvassa? Antaa Slush 2016 tekijöiden kertoa.

Marianne Vikkula, toimitusjohtaja, opiskelee tuotantotaloutta Aalto-yliopistossa

"Aloitin Slushissa 2012 vapaaehtoisena jakamalla julisteita ja jäin sitten Aaltoes:ään tekemään kaikenlaista. Seuraavana vuonna minusta tuli talousvastaava, ja viime vuonna vastasin yhteistyökumppanuuksista. Nyt vedän toimitusjohtajana koko tapahtumaa ja huolehdin siitä, että tiimilläni on kaikki kunnossa.

Slushista tekee erityisen vahva panostus yrittäjäpuoleen. Tavoitteemme ei ole olla maailman suurin teknologiatapahtuma vaan auttaa yrittäjiä kaikin mahdollisin keinoin. Slushin työkalut ja palvelut on rakennettu sitä ajatellen, ja meille tulee yhtä paljon sijoittajia kuin tapahtumiin, jotka ovat kävijämäärältään tuplasti meitä isompia.

Slushin todellinen moottori on sen takana oleva yhteisö. Yli kahden tuhannen vapaaehtoisen joukko luo tapahtumaan mielettömän energian ja fiiliksen, jollaista ei ole missään muualla, ja se välittyy myös kävijöille ja houkuttelee heidät mukaan yhä uudestaan. Yhteisöltä yhteisölle -periaate on yhä Slushin ytimessä, vaikka tapahtuma on paisunut, kansainvälistynyt ja ammattimaistunut. Tänä vuonna luvassa on hieno kattaus esimerkiksi biotieteiden alalta. Itse odotan erityisesti keinolihaa valmistavan Memphis Meatsin perustajan Uma Valetin esiintymistä. Meille on myös tulossa kehittyvistä maista yli 40 yhteiskunnallisesti vaikuttavan yrittäjyyden tekijää. Tulevaisuudessa haluaisin nähdä Slushissa ainakin Alibaban perustajan Jack Man sekä Virgin Groupin perustajan Richard Bransonin.”

Nicolas Dolenc, vastaava tuottaja ja Slush Musicin perustaja, opiskellut tietotekniikkaa Aalto-yliopistossa

”Tulin Slushiin 2014. Olin pyörittänyt kaksi vuotta Aallon kampuksella toimivaa tilausravintola Täffää, joten oli luonnollista, että päädyin junailemaan Slushin sivutapahtumia. Se meni ilmeisen hyvin, koska seuraavana vuonna minua pyydettiin vastaavaksi tuottajaksi. Alkuvuodesta työ on suunnittelua ja ideoiden heittelyä, ja nyt h-hetken ollessa käsillä oman tiimini ongelmien ratkomista ja jeesaamista.

Slushin taika on ihmisissä, jotka ovat ihan fiiliksissä ja antavat siksi kaikkensa. Meille tulee vapaaehtoisia 80 eri maasta, joten tapahtuma luo verkoston, jonka kautta sinulla on kontakteja ympäri maailmaa.  Slushia on myös alusta asti tehty sillä idealla, että me tarjoamme pelkän tapahtuman sijaan mielettömän siistin kokemuksen: sen lisäksi, että kävijät saavat ajalleen ja rahalleen parhaan mahdollisen hyötyarvon, he pääsevät kokemaan maailman, jollaista ei ole missään muualla.

Slush menestyy, koska se resonoi sen kanssa, mitä yhteiskunta kaipaa tällä hetkellä. Kun isompia mullistuksia tapahtui aikaisemmin 10 tai 20 vuoden välein, tulevat ne nyt kvartaalisykleissä. Kasvuyrittäjillä on kyky työskennellä muuttuvassa maailmassa ja muuttaa sitä itsekin, ja siksi he kiinnostavat kaikkia, myös suuryrityksiä

Halusimme tänä vuonna tehdä jollekin yleisölle Slushin yhteyteen oman kokonaisuutensa. Mietimme urheilu, muotia, ja terveysteknologiaa ja päädyimme musiikkiin. Se on ala, jota teknologia voi kasvattaa ja sen parissa on valtavasti yrittäjiä, jotka haluavat muuttaa maailmaa. Itse odotan Slush Musicin vieraista eniten Imogen Heapia. Hän on ensimmäisiä artisteja, joka on julkaissut musiikkia block chain – eli lohkoketjuteknologialla. Henkilökohtaisista syistä odotan myös innolla keskustelua siitä, miten isyys vaikuttaa kasvuyrittäjyyteen. Esikoiseni laskettu aika on päivä Slushin jälkeen, joten minä ja koko tiimi jännitämme, tuleeko tapahtumasta äkkilähtö.”

Laura Leppälä, Black Stage -ohjelmalavan koordinaattori, opiskelee tieto- ja palvelutaloutta Aalto-yliopistossa

”2013 seurasin Slushia livestriimauksena. Se näytti niin mahtavalta, että päätin hakea seuraavana vuonna vapaaehtoiseksi. Tänä keväänä olin Aallon järjestämän kurssin kautta Tokion Slushissa ja kesästä lähtien olen ollut tiimissä suunnittelemassa ohjelmaa Black Stagelle, joka on yksi Slushin neljästä isosta tapahtumalavasta.

Slushista tekee ainutlaatuisen se, että se on niin voimakkaasti vapaaehtois- ja opiskelijavetoinen. Kun taustalla ei ole isoa ammattilaisorganisaatiota, kaikilla on mahdollisuus päästä ihan eri lailla tekemään asioita, ottamaan vastuuta, vaikuttamaan ja ideoimaan. Jos jokin ei toimi, sitä on helppo muuttaa ja kokeilla taas uutta. Opiskelijavetoisuuden ainutlaatuisuuden ymmärsi hyvin Japanissa, jossa se on täysin uusi asia – siinä on todellinen valtti, jota voisi viedä meiltä laajemminkin maailmalle.

Tärkein Slushin anti on positiivisuuden välittäminen. Se luo sellaista ajattelutapaa, että myös Suomessa kaikki on mahdollista. Slushiin tulee todella kovia yrittäjiä ja sijoittajia Piilaaksosta. Tämä viestittää, että bisneksen perustamista ei aina tarvitse muuttaa ulkomaille – Suomestakin käsin voi menestyä. Itse odotan tänä vuonna erityisesti Steve Jurvetsonin ja Naveen Jainin keskustelua avaruusliiketoiminnasta. Myös Slushin tämän vuoden Yrittäjän mieli -teema ja Pohjolan mytologiasta ammentava visuaalisuus ovat hienoja. Tulevaisuudessa haluaisin nähdä Slushissa vielä enemmän yhteiskunnallista puolta; ihmisiä, jotka toisivat uutta perspektiiviä startup-ekosysteemin ulkopuolelta.”

Lue myös:

Myyttien murtajat – näin Slush sai alkunsa

Design Factoryn aulassa istuu kaksi aaltolaista katseet  läppärien ruuduissa. Suuret linjat ovat selvillä ja lentoliputkin ostettuina, mutta säädettävää riittää, ennen kuin Anssi Laurila ja Elina Koivisto suuntaavat suomalaisen Koulu Schoolin mukana Kirkon Ulkomaanavun kohteeseen Nepalin Katmandun alueella.

Koulu School on Demos Helsingin ideoima vertaisoppimisen malli, joka tiivistyy kahteen ydinajatukseen: kuka tahansa voi opettaa, kun löytää oman juttunsa ja hyvään oppituntiin riittää viisi olennaista elementtiä. Elokuussa monialainen joukko Aallosta ja sen ulkopuolelta testasi mallia Burning Man -tapahtumassa Yhdysvalloissa ja sai siitä loistavaa palautetta. Seuraavaksi toimivuutta koetellaan aivan erilaisissa olosuhteissa.

”Kulttuuri ja yhteiskunta ovat erilaiset, eikä yhteistä kieltä ole, vaan toimimme tulkin varassa. Emme myöskään tiedä, miten koko vertaisoppimisen malliin suhtaudutaan”, Elina Koivisto kiteyttää.

Nöyränä oppimaan

Nepaliin suuntaavassa joukossa on aaltolaisten lisäksi mukana ihmisiä muun muassa Demos Helsingistä ja Kirkon Ulkomaanavusta. Viikon aikana järjestetään useita koulutuspäiviä, joihin osallistuu paikallisia opettajia, opettajaopiskelijoita, ammattikoulujen oppilaita, viranomaisia ja päättäjiä.

”Koska ajatuksena on oivalluttaa, että kenellä tahansa on jotain kiinnostavaa opetettavaa, on mahtavaa, että mukana on niin paljon eri alojen ihmisiä. Toisaalta emme juuri tunne paikallista koulutusjärjestelmää, joten menemme sinne nöyrinä oppimaan”, Elina Koivisto sanoo.

Samaa mieltä on myös Anssi Laurila.

”Burning Maniin verrattuna olen siirtynyt pois kuskin paikalta, ja pääsen tällä kertaa keskittymään tiiviin projektijohtamisen sijaan itse tekemiseen.”

Katmandusta saatavia kokemuksia käytetään Koulu-konseptin jatkokehittelyyn.

”Tavoite on saada kokemuksia, joiden pohjalta voimme kehittää Koulusta entistä entistä vaikuttavamman ja dataa, jota tarvitsemme, jos haluamme viedä Koulua eteenpäin ja hankkia sille myös kansainvälistä rahoitusta. Kirkon ulkomaanapu haluaa myös selvittää, voisiko malli tukea heidän työtään pakolaistilanteissa tai kriisien jälkeisessä työssä, kuten Education in Emergencies -operaatioissa”, Koivisto kertoo.

Lue myös: Suomalainen Koulu kohosi Nevadan autiomaahan

15000 teknologiaosaajaa, 2000 startupia and 1000 sijoittajaa ympäri maailmaa täyttivät Helsingin Messukeskuksen, kun loppuunmyyty startup-tapahtuma alkoi keskiviikkona.

Aalto-yliopiston ständi keräsi yleisöä kuulemaan yliopiston monipuolisesta yrittäjyystoiminnasta. Aallon ekosysteemi on tunnettu vahvasta opiskelijavetoisesta yrittäjyysyhteisöstään, ja muun muassa MIT onkin valinnut sen maailman viiden lupaavimman ekosysteemin joukkoon. Myös Slush on kehittynyt Euroopan johtavaksi startup-tapahtumaksi Aallon opiskelijoiden käsissä.

Slushin toimitusjohtaja Marianne Vikkula ja Slush Music -tapahtuman vastaava tuottaja Nicolas Dolenc toivottivat vieraat tervetulleiksi.

Aalto-yliopisto on Slushin ylpeä kumppani.

Sonia and Irena esittelemässä Aallon yrittäjyystoimintaa.

Visa Sippolan startup Surgify kehittää tekniikkaa turvallisempaan luukirurgiaan.

3D-tulostettujen kappaleiden valmistuksessa ja pintakäsittelyssä voidaan käyttää erilaisia kemikaaleja, muun muassa liuottimia, epoksikemikaaleja ja akrylaattiyhdisteitä. Epoksikemikaaleihin liittyviä ihottumia onkin jo raportoitu 3D-tulostusta tekevillä työntekijöillä. Kemikaaleja tulee käsitellä turvallisesti, jotta terveyshaitoilta vältytään. Mikäli tulostusmateriaalina tai jälkikäsittelyssä käytetään epoksihartsia, on syytä erityiseen varovaisuuteen.

”Epoksihartsi on voimakkaasti herkistävä eli allergiaa aiheuttava kemikaali. Epoksihartsia käsiteltäessä tulee käyttää oikeanlaisia kemikaalisuojakäsineitä. Tämän lisäksi vaatteet on suojattava roiskeilta ja pintojen likaantuminen on estettävä”, painottaa Työterveyslaitoksen vanhempi asiantuntija Helene Stockmann-Juvala.

”Jo kemikaalia valittaessa on tärkeää tutustua tuotteen käyttöturvallisuustiedotteeseen ja pyrkiä valitsemaan vähiten haitallinen. Käyttöturvallisuustiedotteesta saa myös ohjeita valitun kemikaalin turvalliseen käsittelyyn ja suojautumistarpeeseen.”

3D-tulostustyössä vapautuu nanohiukkasia

3D-tulostuksen yhteydessä työntekijät voivat myös altistua hengitysilman nanohiukkasille. Pitoisuus riippuu käytetystä tulostustekniikasta, materiaalista ja tulostuslämpötilasta.

 ”Turvallisilla työskentelytavoilla ja oikeilla torjuntateknisillä toimenpiteillä työskentely 3D-tulostimien parissa on kuitenkin turvallista”, muistuttaa erikoistutkija Anna-Kaisa Viitanen Työterveyslaitokselta.

Tutkimuksessa osoitettiin, että toimistotyyppisillä työpaikoilla käytettävistä 3D-tulostimista vapautuu nanohiukkasia ja kaasuja. Päästöjen voimakkuuteen vaikuttivat tulostusmateriaali ja käytetty tulostuslämpötila. Erityisesti ABS-muovi aiheutti nanohiukkaspäästöjä, joiden vaikutusta sisäilman laatuun tutkittiin myös mallinnuksen avulla.

”Mallinnustulokset osoittivat, että tavallinen toimistohuoneen ilmanvaihto ei ole riittävä pitkäaikaisessa, useamman tunnin tulostustyössä, jotta pitoisuudet pysyisivät suositeltavalla tasolla”, kertoo professori Kaarle Hämeri Helsingin yliopistolta.

Tutkimustulosten perustella onkin suositeltavaa sijoittaa 3D-tulostimet hyvin ilmastoituun tilaan, erilleen työpisteestä. Myös 3D-tulostimen kotelointi ja päästöjen johtaminen ulos työtiloista ovat toimivia keinoja vähentää haitallisten päästöjen vapautumista hengitysilmaan.

Teollisen mittakaavan tulostimet ovat tyypillisesti koteloitua, jolloin tulostuksen aikana ilmaan vapautuvien hiukkasten määrä on vähäisempää. Ilman johtaminen työtilojen ulkopuolelle tai poistoilman suodattaminen parantaa koteloinnin suojaavaa vaikutusta myös teollisuudessa.

3D-tulostusmateriaalin esikäsittely voi altistaa materiaalipölylle

Jauhemaisia 3D-tulostusmateriaaleja käytetään tyypillisesti teollisen mittakaavan tulostamisessa, ja niitä käytettäessä täytyy huomioida mahdollinen altistuminen hengitysteitä tai ihoa ärsyttävälle pölylle. Lisäksi metallijauheet voivat olla syöpävaarallisia, joten niiden kanssa pitää noudattaa erityistä varoivaisuutta.

”Jauhemaisia tulostusmateriaaleja käsiteltäessä on syytä kiinnittää huomiota myös pölyn leviämisen ehkäisyyn oikeilla työtavoilla ja vaikkapa tehokkaalla kohdepoistolla, jotta mahdollisilta hengitysteiden ärsytysoireilta vältyttäisiin”, ohjeistaa Viitanen.

Pientulostimissa käytetään tyypillisesti nauhamaisia tulostusmateriaaleja, joiden käsittelyyn ennen tulostamista ei tarvita erityisiä varotoimenpiteitä.

Myös huolto- ja kunnossapitotyöt huomioitava riskinarvioinnissa

”3D-tulostusmateriaaleille ja käytetyille kemikaaleille altistumista voi tapahtua myös tulostimia puhdistettaessa ja huollettaessa, tulostusjätteitä käsiteltäessä ja työympäristöä siivottaessa”, muistuttaa tutkija Kirsi Kukko Aalto-yliopistosta. Myös huoltotöissä on siis tarpeen kiinnittää huomiota oikeanlaiseen suojautumiseen. Lisäksi pölyn leviämistä tulisi välttää. Hyviä keinoja ovat imurointi ja pintojen pyyhkiminen kostealla.

Kaksivuotista tutkimushanketta on rahoittanut Työsuojelurahasto. Tutkimuksen aikana tutkittiin sekä pientulostamista että teollisen mittakaavan 3D-tulostustyötä. Hankkeessa keskityttiin tutkimaan yleisimmin käytettyjä tulostusmateriaaleja ja -tekniikoita, mutta lähestymistapaa voidaan soveltaa muihinkin 3D-tulostustekniikoihin.

Työterveyslaitos on julkaissut hankkeen tuloksena kaksi ohjetta, Malliratkaisu: 3D-tulostuksen kemikaaliturvallisuus työpaikoilla sekä Tietokortti: Ohjeita turvalliseen 3D-tulostamiseen (liitteenä).

Lisätietoja:

Erikoistutkija Anna-Kaisa Viitanen
Työterveyslaitos
p. 043 825 0672
anna-kaisa.viitanen@ttl.fi
www.ttl.fi

Vanhempi asiantuntija Helene Stockmann-Juvala
Työterveyslaitos
p. 043 8241 071
helene.stockmann-juvala@ttl.fi

Tutkija Kirsi Kukko
Aalto-yliopisto
p. 050 344 7248
kirsi.kukko@aalto.fi

Professori Kaarle Hämeri
Helsingin yliopisto
p. 09 19150 850
kaarle.hameri@helsinki.fi
www.helsinki.fi

Lue myös:

3D-tulostamisen työturvallisuutta selvittävä tutkimushanke käynnistyi (news.cision.com)

Pöytämallisten 3D-tulostimien käytössä kannattaa huolehtia ilmanvaihdosta (news.cision.com)

Tutkimushanke: 3D-tulostuksen kaasu- ja hiukkaspäästöt eri työvaiheissa (ttl.fi)

Liite: Tietokortti

Liite: Malliratkaisu

Kuvat: Adolfo Vera

Aalto-yliopistossa keskusteltiin yhteensä kahdeksalla luennolla digitalisaatiosta ja sen mahdollisuuksista. Aiheen kiteytti viimeisellä luennolla Nokian hallituksen puheenjohtaja Risto Siilasmaa kuvailemalla, miten nopeaa muutos voi olla. Opiskelijoita hän kehotti toimimaan, mikäli jokin asia huolettaa.

”Digitalisaatio on yksi megatrendeistä. Luentosarja onnistui hyvin tavoitteessaan ja toi asiantuntijoiden kautta uusia näkökulmia digitalisaation tulevaisuuteen eri aloilla. Yksi suurimmista digitalisaation murroksista on käynnissä tällä hetkellä esimerkiksi liikenteen palveluissa. Siitä kuulimme heti ensimmäisellä luennolla”, luentosarjan vetäjä, Professor of Practice Jarno Limnéll toteaa.

Luennot tallenteena verkossa

Yhteensä kahdeksan luennon tallenteet ovat katseltavissa kokonaisuudessaan koontisivulta comnet.aalto.fi/video. Luentosarjan ohjelma on nähtävissä tapahtumasivulla.

Voit jatkaa keskustelua twitterissä aihetunnisteella #aaltodigi.

Lisätietoa:
Professor of Practice Jarno Limnéll
Aalto-yliopisto
040 527 6173
jarno.limnell@aalto.fi
Twitter: @JarnoLim

Presidentti Sauli Niinistö myöntää itsenäisyyspäivänä 6.12.2016 kunniamerkit seuraaville ansioituneille Aalto-yliopiston henkilökunnan jäsenille:

Suomen Valkoisen Ruusun I luokan ritarimerkki   
Professori Pirjo Hirvonen
Varadekaani Sirkka-Liisa Jämsä-Jounela
Akatemiaprofessori Riitta Salmelin
Professori Kai Sirén
Professori Herbert Sixta

Suomen Leijonan I luokan ritarimerkki
Henkilöstöjohtaja Tiia Tuomi

Suomen Valkoisen Ruusun ritarimerkki  
Vanh. yliopistolehtori Markku Tinnilä
Lehtori Erja Laurila-Hellman

Suomen Leijonan ansioristi
Käyttöinsinööri Pertti Kiiski

Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitali kultaristein  
Opintosihteeri Pirkko Hiort af Ornäs
Harjoitusmestari Janne Hirvonen
Pääkirjanpitäjä Kaija Koskelo
Johdon assistentti Leena Meilahti

Neljättä kertaa järjestettävän opintokokonaisuuden keskiössä ovat tiimityö, kommunikaatiotaidot sekä yrittäjähenkisyys. Aloitusviikonloppu kokosi Otaniemen Design Factorylle kandiopiskelijoita kaikista Aalto-yliopiston korkeakouluista.

”Aaltonautin juju on siinä, että opiskelijat pääsevät ratkomaan yritysmaailmaan avoimia ongelmia. Työelämän osaamistarpeet muuttuvat niin hurjaa vauhtia, ettei kukaan voi sanoa, minkälaisilla taidoilla työllistyisi varmasti kymmenen vuoden kuluttua. Siksi on tärkeää, että taitoja tuottavat oppilaitokset ja niitä tarvitsevat yritykset tekevät kiinteää yhteistyötä”, sanoo Aaltonautin vastuuopettaja Elina Kähkönen.

Lauantaipäivän tuotekehitysprojektista vastasi Tieto. Kuusi opiskelijaryhmää pääsi tositoimiin, kun seuraavan kuuden tunnin aikana tuli luoda olemus Tiedon datakeskeiset liiketoiminnot -yksikön johtoryhmään nimitetylle Alicia T -tekoälysovellukselle.

Tiedon Jessica Diktonius ja Pasi Muranen antoivat opiskelijatiimien tehtäväksi luoda olemus Alicia T -tekoälysovellukselle.

”Tältä päivältä odotan erittäin paljon pöhinää, että saamme jotain konkreettista ja uniikkia valmiiksi”, sähkötekniikkaa toista vuotta opiskeleva Simo Höglund totesi. ”On siistiä päästä tapaamaan muiden alojen opiskelijoita, sillä ajoittain on jopa puuduttavaa opiskella aina niitä samoja asioita sen saman jengin kanssa.”

Aaltonautin hengen mukaan haastavankaan tehtävän edessä ei jääty pähkäilemään ongelman vaikeutta, vaan tiimit ryhtyivät etsimään vastauksia rohkeilla ja oudoillakin avauksilla. Oikeaa tai väärää vaihtoehtoa kun ei ole.

Poikkitieteellisissä tiimeissä syntyi heti pöhinää, ja ideointi lähti liikkeelle.

Ristiin pölyttämistä

Tieto on ensimmäistä kertaa Aaltonautin matkassa. Odotukset ovat kovat.

"Toivomme opiskelijoilta aivan uusia out-of-the-box-avauksia, jotain täysin ennen näkemätöntä. Ei hehkulamppuakaan keksitty kynttilää kehittämällä, vaan tarvittiin ulkopuolelta tullut visio jostain aivan muusta", kertoo Tiedon datakeskeisten liiketoimintojen arkkitehti Pasi Muranen.

Tieto tukee täysillä Aaltonautin poikkitieteellistä ja ratkaisukeskeistä ajattelutapaa. Uusien teknologioiden myötä myös työelämän vaatimukset elävät jatkuvaa muutosta.

"IT-alalla kapea teknologiaosaaminen ei enää yksin riitä. Insinööritaitojen lisäksi tarvitaan liiketoiminnan ymmärrystä ja eri alojen toimialaosaamista. Tiedolla me tuemme eri muodoin juuri tätä ristiin pölyttämistä, eli ideoiden ja innovaatioiden etsimistä eri toimialojen väliltä ja niiden kesken", Tiedon mediasuhteista vastaava Jessica Diktonius toteaa.

Kun oikeaa tai väärää vastausta ei ole, voi ilmaan heittää aluksi hullultakin tuntuvia ajatuksia.

Kun koulussa opitut faktat vanhenevat, tulee kovasta tahdosta oppia uusia taitoja entistä kriittisempää. Työelämän tiimit koostuvat eri osaamisen asiantuntijoista ja niissä kaikkien ideat ja taidot pitää osata huomioida.

"Ei riitä, että tuntee ja hallitsee yhden työkalun käytön. Jos kaverilla on vasara, niin koko maailma saattaa näyttää naulalta. Asioiden tekeminen yhden kortin varassa on iso riski. Jos toimijat eivät muutu maailman mukana, niin ne jäävät jalkoihin", Muranen sanoo.

Alicia T:n muodonmuutokset

Kuuden tunnin uurastuksen ja demojen rakentamisen jälkeen tiimit esittelivät aikaansaannoksensa. Kolmen minuutin pitchauspuheissa Alicia T esittäytyi kuudessa täysin erilaisessa muodossa. Mukana oli niin hologrammia, ihmisääntä, valoviestintää, eleganttia muotoilua, somekanavia, pöllön viisautta kuin appejakin.

"Töiden tulokset ylittivät odotuksemme. Opiskelijat toivat esille raikkaita ja uniikkeja näkökulmia ja paljon sellaista, jota emme olleet osanneet edes ajatella", summasi Tiedon Pasi Muranen.

Päivä huipentui raadin arvioon tiimien työstä. Voittajajoukkue kuittasi 100 000 euroa – mikäli palkinnoksi saatu Ässä-arpa niin osoitti.

Valkosen olisi oikeastaan pitänyt opiskella konetekniikan vanhassa 5-vuotisessa koulutusohjelmassa, mutta armeija sekoitti pakan ja hän aloitti Aalto-yliopistossa vuonna 2013, samaan aikaan, kun uusi Insinööritieteiden kandidaattiohjelma käynnistyi.

”Olisin halunnut opiskella tuotekehitystä, mutta kaikeksi onneksi minun ei tarvinnut valita pääainettani heti, vaan saatoin rauhassa tutustua eri aineisiin ja miettiä, mikä minua oikeasti kiinnosti. Lopulta laskennallinen mekaniikka vei voiton.”

Onnistuminen matematiikassa koukutti

Lukiossa cum lauden matematiikasta kirjoittanut Valkonen tiesi jo ennalta insinöörimatematiikan vaikeaksi. Yliopistossa matematiikka ei kuitenkaan enää ollut sellainen mörkö, joka se oli ollut lukiossa.

”Pidin koulussa filosofiasta, joka sivuaa matematiikkaa. Lukion ja peruskoulun matematiikka oli hyvin laskuteknistä, kun taas filosofia on lähempänä sitä matematiikkaa, johon Aallossa tutustuin.”

”Koulussa en tehnyt paljoakaan matematiikan eteen, mikä on harmittanut myöhemmin. Yliopistoon tulleessani minulla ei ollut minkäänlaista laskurutiinia. Halusin kuitenkin nähdä mihin omat kyvyt riittivät. Huomasin, että jaksoin nähdä vaivaa opintojeni eteen ja matematiikan kurssit onnistuivat. Onnistumiset ovat todella tärkeitä. Niihin jää koukkuun.”

”Opintojen alussa on tärkeää tehdä riittävästi töitä ja saada onnistumisia. Toivottavasti tämä antaa toivoa muillekin, jotka eivät ole loistaneet koulussa. Lukio ei määrittele yliopisto-opintoja.”

Teoreettinen perusta tärkeintä insinöörin ammatissa

Insinöörialan kovat ytimet, mekaniikka ja matematiikka, eivät ole kovin näkyviä, eikä opiskelijoilla ole yleensä käsitystä niistä opintojen alkuvaiheessa.

”Opiskelu on ainutkertainen mahdollisuus paneutua tekniikan perusasioihin. Kone- ja rakennustekniikan pääaine pakotti minut perehtymään perusaineisiin ja kypsytti näkemykseni, että juuri nämä aineet täytyy opintojen aikana sisäistää.”

”Yliopisto on paikka, jossa teoriaa voi ja pitää opiskella. Työelämässä teoreettisia asioita on hankala oppia. Siellä oppii paremmin käytännönläheiset asiat. En halunnut hukata aikaani sellaiseen, jonka opin paremmin muualla.”

Laskennallinen mekaniikka on tulevaisuuden ala

Kesätyö laskennallisen rakennetekniikan parissa, apulaisprofessori Jarkko Niirasen ohjauksessa, vei lopulta Valkosen kokonaan mekaniikan pariin. Hän koodasi Abaqus-ohjelmaan oman elementin ja jäi kesän jälkeen vielä osittain töihin rakennustekniikan laitokselle. Samalla hän siirtyi diplomityöntekijäksi. Pääaineeksi valikoitui teknillinen mekaniikka

”Laskennallinen mekaniikka on tulevaisuuden ala. Tämän vuosituhannen insinöörien ydinosaamista ovat laskennalliset menetelmät. Alalla kuin alalla ammattitaito on työkalujen hallintaa ja nykypäivän insinöörin työkalu on laskennallinen mekaniikka. Siksi sen popularisointi opiskelijoiden keskuudessa on tärkeää. Digitaalisessa maailmassa yksikään yritys ei selviä kilpailusta ilman laskennallista osaamista.”

Valkonen toivoo, että laskennallista mekaniikkaa voisi opiskella pääaineena myös Aalto-yliopistossa. Se antaa hyvän pohjan monenlaisiin tehtäviin.

”Jo perusopinnoissa pitäisi olla ainakin yksi pakollinen kurssi, jossa esiteltäisiin numeerisia menetelmiä. Nykyisin pakollisten kurssien jälkeen opiskelija ei välttämättä tiedä mitä elementtimenetelmä on. Vaatii omaa innostusta ottaa selvää. Miten voi valita sellaista mistä ei tiedä?”

Kohti insinöörin ammattia

Ensimmäisen opiskeluvuotensa kesällä Valkonen vietti neljä kuukautta lomittajana Rautaruukin terästehtaalla Raahessa. Siellä hän oppi kunnioittamaan työntekijöiden pitkää kokemusta ja käytännön viisautta.

 ”Valssaamolla työskentely oli arvokas oppimiskokemus ja avasi silmät käytännön taitojen tärkeydelle. Niinpä olen yliopisto-opintojeni ohella opiskellut myös ammattikoulun levyseppähitsaajalinjaa insinööriammattitaidon kehittämiseksi.”

”Useat kuuluisat tiedemiehet olivat olleet töissä uransa alkuvaiheessa ja tutustuneet käytännön ongelmiin. Insinööriksi ei opi koulussa. Koulut on pakko käydä, että voi tulla insinööriksi, mutta yliopistosta valmistunut ei ole insinööri, vaan siksi tullaan töissä. Haluan nyt tulla insinööriksi.”

”Minulla oli helpottunut olo tutkinnon suorittamisen jälkeen. Tunne, että olin saanut lukutaitoon verrattavan kyvyn, jonka jälkeen oppiminen voi alkaa. Sain työkalut käyttöön.”

Valkonen aloittaa joulukuussa työt Swecolla lujuuslaskentaosastossa. Hän jatkaa myös osa-aikaisena jatko-opiskelijana Aalto-yliopiston rakennustekniikan laitoksella tutkimusaiheenaan suurten kelluvien rakenteiden rakenteen ja virtauksen vuorovaikutuksen analysointi.

Antti Valkonen valmistui diplomi-insinööriksi 20.9.2016. Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulun dekaani Gary Marquis palkitsi hänet 13.12.2016 stipendillä erinomaisesta opintomenestyksestä.

Hakuaika Aalto-yliopiston maisteriohjelmiin alkaa torstaina 15.12.2016. Vuonna 2017 tarjolla on 77 hakukohdetta kauppatieteen, taiteen ja tekniikan aloilla. Valtaosa maisterihaun hakukohteista on englanninkielisiä. Hakuaika päättyy 25.1.2017 kello 15.00. Hakukohteista ja hakemisesta voi lukea lisää Studies-sivuilla. (aalto.fi/studies)

Lisätietoa hakemisesta sekä hakijapalvelut@aalto.fi.

Suomessa on otettu käyttöön lukuvuosimaksut muille kuin Euroopan unionin (EU) tai Euroopan talousalueen (ETA) jäsenmaiden tai Sveitsin kansalaisille. Lukuvuosimaksut koskevat opiskelijoita, jotka aloittavat englanninkieliset opinnot kandidaatti- ja maisterikoulutuksissa syksystä 2017 alkaen. Aalto-yliopiston englanninkielisissä maisteritutkintoon johtavissa ohjelmissa lukuvuosimaksu on 15 000 euroa lukuvuodessa. Aalto-yliopistolla on apurahaohjelma maksuvelvollisten opiskelijoiden tukemiseksi. Lisätietoa löytyy verkkosivulta Lukuvuosimaksut ja apurahat.

Kansainvälisissä yhteistyöohjelmissa on erilliset hakuajat ja hakumenettelyt. Lisätietoa kansainvälisiin yhteistyöohjelmiin hakemisesta löytyy verkkosivulta Kansainväliset yhteistutkinto-ohjelmat.

Neljän viikon kurssilla opitaan suomen kielen ja kulttuurin perusteita ja verkostoidutaan ennen Suomeen tuloa. Samalla opiskelijat tutustuvat myös Aallossa käytettäviin välineisiin.

”Kurssi-idea tuli opiskelijapalautteesta, jossa toivottiin mahdollisuutta opiskella suomen kieltä jo ennen Suomeen tulemista. Osana Aalto Online Learning-hanketta saimme mahdollisuuden toteuttaa Introductory Finnish -kurssin, joka vastaa tähän kysyntään. Kurssille voi osallistua kuka tahansa suomen kielen oppimisesta kiinnostunut. Syksyllä 2016 järjestettiin pilotti ja varsinainen kurssi järjestetään ensi vuonna neljä kertaa”, kertoo suomen kielen opettaja Aija Elg.

”Verkosta löytyy lähinnä suomen kielen materiaalipankkeja, mutta Introductory Finnish -kurssi koostuu videoista, harjoituksista ja keskusteluista, jotka muodostavat pedagogisesti suunnitellun kokonaisuuden. Kurssi etenee johdonmukaisesti, ja se ottaa huomioon, että opiskelija voi työskennellä itsenäisesti ja saada palautetta. Kurssista ei vielä saa opintopisteitä, mutta tarkoitus on, että tulevaisuudessa niitä olisi tarjolla kurssin suorittaneille.”

 Aallon tarjoamat välineet käytössä

Kurssi on tuotettu Aalto Openlearning -alustalla, joka mahdollistaa avoimen verkkokurssin tekemisen ja materiaalien siirtämisen tarvittaessa myös MyCourses-oppimisympäristöön. Kurssin opetusmateriaalit jaetaan Creative Commons 4.0 -lisenssillä, joten myös muut suomen kielen opettajat voivat hyödyntää niitä opetuksessaan.

”Tarvitsimme teknisen oppimisalustan, joka mahdollistaa Aallon ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden osallistumisen kurssille ja jonka käytölle on saatavana teknistä tukea myös tulevaisuudessa. Hyödynnämme Aallon tarjoamia välineitä myös siksi, että voimme antaa niihin kehitysideoita projektissa saatavien kokemusten kautta”, kertoo suunnittelija Petri Myllynen, joka on avustanut kurssin teknisissä järjestelyissä.

Kurssia kehitetään palautteen mukaan

Opiskelijat ovat jakaneet kehitysideoita sisällöstä, materiaaleista, työmäärästä ja kurssin hyödyllisyydestä sekä kuvailleet yleisesti kurssikokemustaan.

”Jo saadun palautteen perusteella näyttää vahvasti siltä, että kurssi on haastava, innostava ja motivoiva. Opiskelijat myös arvostavat huolella toimitettua sisältöä ja ulkoasua. Tästä on hyvä jatkaa kurssin kehittämistä”, Aija ja Petri toteavat.

Kurssi järjestetään vuonna 2017 huhti-, kesä-, elo- ja joulukuussa. Lue lisää >>

Tämän vuoden fysiikan Nobel-palkinnon saaneet Duncan Haldane ja Michael Kosterlitz vierailivat Aalto-yliopistossa luennoimassa Suomen Fyysikkoseuran kutsumana. Heidän ja kolmannen palkitun, David Thoulessin, tutkimus käsittelee eksoottisia aineen olomuotojen muutoksia ja erilaisia tapoja muodostaa järjestyneitä rakenteita. Nobelistien lähestymistapa on viime aikoina muodostunut yhdeksi nykyfysiikan kulmakivistä.

Kaikki kolme professoria ovat lähtöisin Isosta-Britanniasta ja työskentelevät tällä hetkellä Yhdysvalloissa.

Otaniemen U2-salissa professori Tero Heikkilä Jyväskylän yliopistosta kertoi luennon johdannoksi suomen kielellä nobelistien tutkimusalueesta ja valotti, mitä on heidän työkalunaan käyttämänsä topologia.

Topologin donitsi

"Nobelin palkinto myönnettiin topologisiin olomuodon muutoksiin ja topologisiin aineen olomuotoihin liittyvistä teoreettisista löydöksistä. Topologia on matematiikan haara ja siinä tarkastellaan funktioitten ominaisuuksia ja muunnoksia. Topologin mielestä donitsi on analoginen kahvikupin kanssa koska niissä on yhtä monta reikää. Niissä on tietty vakaa ominaisuus, joka ei muutu", Heikkilä selvittää esityksensä aluksi.

Käytännön sovelluksena kvanttitietokoneet

Duncan Haldane toimii fysiikan professorina Princetonin yliopistossa Yhdysvalloissa. Nobelin palkintoon johtanut tutkimustyö alkoi jo 1970-luvulla."Työmme oli tuolloin varsin teoreettista emmekä tietenkään voineet arvata, mihin se voisi johtaa. Viime vuosina esiin on tullut uusia jännittäviä ulottuvuuksia ja konkreettisia sovelluksia, kuten kvanttitietokoneet, ja paljon uutta on vielä tuloillaan", Haldane kertoi.

Sattumalla sormet pelissä

Professori Michael Kosterlitz, joka työskentelee yhdysvaltalaisessa Brownin yliopistossa, kertoi oman tutkimusuransa alun olleen monen sattuman summa. Nuorena postdoc-tutkijana hän myöhästyi jättäessään hakemuksen CERNiin ja jäi työttömäksi. Sanomalehdestä hän sitten löysi ilmoituksen työpaikasta Birminghamin yliopistossa ja pääsi sinne. Työ ei alkuun edennyt kovin hyvin ennen kuin hän tapasi David Thoulessin.

"En ollut mielissäni muutosta Birminghamiin CERNin sijaan mutta se osoittautui elämäni parhaaksi ratkaisuksi. Thoulessin tapaamisen jälkeen kiinnostuin aiheesta, aloitimme yhteistyön ja siellä teimme tutkimuksen, joka myöhemmin johti Nobel-palkintoon", Kosterlitz toteaa ja jatkaa:

"Urani oli sattumusten sarja. Taidot ja äly eivät yksin tee kuuluisaksi, tarvitaan myös onnea."

Michael Kosterlitz on tehnyt vuosia yhteistyötä Aalto-yliopiston professorin Tapio Ala-Nissilän ja hänen tutkimusryhmänsä kanssa. Nobelisti oli lokakuussa tutkimusvierailulla Aallossa saadessaan tiedon Nobel-palkinnosta.

Nobelistit esiintyivät salintäydelle yleisölle ja keskustelivat tilaisuuden jälkeen kuulijoiden kanssa.

Kuvat: Mikko Raskinen / Aalto-yliopisto