Professori Koskela tulee Aalto-yliopistoon Salfordin yliopistosta Iso-Britanniasta. BIMforLEAN-projektin tavoitteena on tunnistaa, demonstroida ja laajentaa positiivisia synergioita Building Information Modelling (BIM) eli tietomallintamisen ja Lean Construction -ajattelun välillä sekä kehittää uusia käytännön ratkaisuja näiden synergioiden hyödyntämiseksi.

Tutkimus suuntautuu erityisesti kolmelle alueelle: 1) BIM ja lean construction yhteydet, 2) mobiili tietokonetuki rakentamisessa, 3) kaupallisten, organisatoristen ja suunnittelu-/tuotantojärjestelmien vuorovaikutus rakennushankkeissa.

Hankkeen suomalaisena vastuutahona toimii professori Juha Paavola Insinööritieteiden korkeakoulusta.

Tekes ja Suomen Akatemia ovat myöntäneet Aalto-yliopistolle rahoitusta kolmeen uuteen FiDiPro-professuuriin 1.1.2013 alkaen. Rakennustekniikan laitoksen FiDiPro-professuurin rahoittaa TEKES. 

Professori Juha Paavola, puh. 050 511 3249, juha.paavola@aalto.fi

Aalto-yliopisto, rakennustekniikan laitos

Finland Distinguished Professor Programme (FiDiPro) -ohjelma on Suomen Akatemian ja Tekesin yhteinen vuonna 2006 perustettu rahoitusohjelma, joka tarjoaa suomalaisille yliopistoille ja tutkimuslaitoksille mahdollisuuden palkata ulkomaisia tai pitkään ulkomailla toimineita suomalaisia huippututkijoita määräajaksi Suomeen. Tavoitteena on pitkäaikainen, kansainvälinen tutkimusyhteistyö, joka vahvistaa Suomen tieteellistä ja teknologista osaamista. Tekesillä on myös nuoremmille tutkijoille suunnattu FiDiPro Fellow -rahoitusmuoto.

Suomen Akatemia rahoittaa huippututkijoita ensisijaisesti yliopistojen ja tutkimuslaitosten strategisesti keskeisille ja tieteellisesti merkittäville aloille. Tekes ottaa huomioon arvioinneissaan edellä mainitun lisäksi myös omat strategiset sisältölinjaukset.

Tähän mennessä ohjelman kautta on tullut Suomeen 82 professoria ja 13 FiDiPro Fellow -tutkijaa. 

FiDiPro-verkkosivuilta www.fidipro.fi

Tiedottamisen ja yritysten markkina-arvon välillä havaittiin tutkimuksessa myönteinen ja selkeä tilastollinen yhteys, kun yritykset tiedottivat kestävän kehityksen innovaatioistaan.

Kestävän kehityksen innovaatioita koskeva säännöllinen tiedottaminen lisäsi tutkimuksen kohteena olleiden yritysten pörssiarvoa 0,82 prosenttia. Yritysten kestävään kehitykseen pyrkivät käytännöt ja menestys siis näyttäisivät kulkevan käsi kädessä.

− Rakennusalan yritysten investoinnit kestävään kehitykseen voivat johtaa markkina-arvon kasvuun. Kestävän kehityksen innovaatioilla on liiketoiminnan kannalta merkitystä rakennusalalla toimivien yritysten ylimmälle johdolle. Sen lisäksi kestävää kehitystä edistäviä innovaatioita koskevat tiedot voivat olla hyödyllisiä osakesijoittajille rakennusyritysten tulevia kasvumahdollisuuksia arvioitaessa, sanoo Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulun professori Seppo Junnila.

Artikkeli on juuri valittu yhdeksi vuosien 2011–2012 parhaista artikkeleista arvovaltaisessa Building Research & Information -lehdessä. (Editor's recommended papers 2011–2012).

Lue koko artikkeli täältä: www.tandfonline.com/action/newsAndOffers?journalCode=rbri20.

Lisätietoja:

Kiinteistöliiketoiminnan professori Seppo Junnila
Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulu

puh. 050 511 5816 
seppo.junnila@aalto.fi

Hankkeen tavoitteena oli tutkia ja opettaa erityisesti digitaalisten suunnittelu- ja analysointimenetelmien käyttöä arkkitehtuurissa, muotoilussa ja rakennustekniikassa sekä uusien materiaalien ja tietokoneohjattujen valmistusmenetelmien hyödyntämistä.

RWP-projektin tavoitteena oli kehittää innovatiivisia rakenneratkaisuja ja uutta arkkitehtuuria erityisesti puurakenteille.  Projekti sai alkunsa, kun Radical Design Week Shanghai -tapahtuman järjestäjät innostuivat arkkitehti Eero Lundénin ja arkkitehtiylioppilas Markus Wikarin ehdotuksesta suunnitella tapahtumaan paviljonki, ja se huipentui loka-marraskuun vaihteessa paviljongin pystytykseen Shanghaissa.

Insinööritieteiden korkeakoulun rakennustekniikan laitoksen opettava tutkija Jarkko Niiranen vastasi projektista yhdessä Lundénin ja Wikarin kanssa. Johtotroikan ja kolmen rakennustekniikkaa, arkkitehtuuria ja kalustesuunnittelua opiskelevan kesätyöläisen lisäksi Shanghain-matkalla oli mukana kaksi tiiviskurssin opiskelijaa rakennustekniikan alalta.

Rajat ylittävää rakentamista

Tutkimus- ja opetusyhteistyötä eri alojen välillä on ollut ennenkin, mutta tässä projektissa oli tarkoitus syventyä aiempaa enemmän digitaalisten suunnittelu- ja analysointimenetelmien sekä tietokoneohjattujen valmistusmenetelmien hyödyntämiseen sekä syventää uusilla, kokonaisvaltaisilla työskentelytavoilla arkkitehtuurin, muotoilun ja rakennustekniikan välistä yhteistyötä.

Rakennustekniikan diplomi-insinööriksi pian valmistuva Päivi Lipponen suunnittelee pienoismallin avulla paviljongin rakennejärjestelmää.

Aalto-yliopiston rakennustekniikan ja arkkitehtuurin laitoksilla on ollut vuosien mittaan yhteisiä projekteja erityisesti nimenomaan puurakentamisen saralla. Niissä on ollut usein mukana myös Aalto-yliopiston puunjalostustekniikan laitos, ja projektit ovat yleensä liittyneet arkkitehtuurin laitoksen Puustudio- ja Wood Program -opintokokonaisuuksiin.

Viimeisimpänä projektina on toteutettu Helsingin kulttuuripääkaupunkivuoden tapahtumapaikaksi suunniteltu ja rakennettu Puustudion WDC-paviljonki.  

Aiemmista yhteistyöprojekteista mainittakoon Turun kulttuuripääkaupunkivuoden Pudelma-puupaviljonki, jossa olivat mukana Oulun yliopiston arkkitehtuurin laitos, Columbia University New Yorkista sekä Aalto-yliopiston rakennustekniikan laitos.

Paviljongin materiaalit henkivät suomalaisuutta

Vaneri valittiin materiaaliksi osin siksi, että Pudelma oli rakennettu järeämmästä kertopuusta, ja nyt paviljongista haluttiin rakenteellisesti ja arkkitehtonisesti kevyempi. Vaneri katsottiin sopivaksi materiaaliksi myös paviljongin kalusteille. Suomalainen koivuvaneri on tunnetusti kestävää ja tasalaatuista rakennusmateriaalia – jo yksin suomalaisen koivupuun takia mutta myös vanerin kerroksellisen rakenteen ansiosta. Yhteistyötahona vanerin osalta oli MetsäWood-yhtiö. Paviljongin valaistuksen puolestaan räätälöi Bergent Oy.

Vanerielementin testausta valmisteltiin huolellisesti rakennustekniikan laitoksen koehallissa.

Rakenteellisesti vaneri osoittautui toisaalta haasteelliseksi mutta toisaalta myös monipuoliseksi materiaaliksi: Ohuen vanerin taipuisuutta voitiin käyttää hyväksi kiertyvien rakenneosien aikaansaamiseksi, ja kierteisyys toi osaltaan mukanaan lisää jäykkyyttä rakenteisiin.  Kalusteiden suunnittelussa voitiin puolestaan hyödyntää paksumman vanerin jäykkyyttä.

Myös arkkitehtonisesti vaneri oli merkittävässä roolissa: kiertyvät ja taipuvat rakenneosat loivat sekä rakenteen perusmuodon että monet osarakenteiden yksityiskohdat. Paviljongin perusmuodossa kaarevuus oli läsnä alusta asti.

Lopullinen kokonaisrakenne ja erityisesti osarakenteet, kuten vanerisuikaleiden kierteisyys, syntyivät monialaisen suunnitteluprosessin aikana: aivoriihet liitutaululla, kirjallisuuskatsaukset, muotojen hakeminen suunnitteluohjelmistoilla, pienoismallien rakentelu ja testaus, osarakenteiden laskennallinen analysointi tietokoneohjelmistoilla sekä kokeellinen testaus koehallissa – nämä kaikki yhdessä johtivat lopulliseen arkkitehtuuriin ja rakenneratkaisuihin.

Rakentamisen monenlaiset haasteet

Paviljongin ja sen kalusteiden osat oli esivalmistettu Suomessa ja ne kuljetettiin lentorahtina Shanghaihin. Paviljongin pääosat eli 6,5 mm paksut vanerisuikaleet oli ensin laserleikattu tarkasti mittoihinsa ja numeroitu esivalmistuksen ja kokoamisen helpottamiseksi. Sitten osa suikaleista laminoitiin liiman ja puristinten avulla kahden tai kolmen suikaleen paksuisiksi, 180 astetta  akselinsa ympäri kierretyksi propelleiksi. Osa suikaleista jätettiin suoriksi ja yhden suikaleen paksuisiksi, mutta nämäkin osat kierrettiin asennusvaiheessa 180 astetta akselinsa ympäri.

Perhosmaiset liitospalat työstettiin myös etukäteen Suomessa tietokoneohjatulla puujyrsimellä paksuiksi laminoiduista vanerisärmiöistä. Ainoastaan teräsjalustat laserleikattiin ja hitsattiin ohjeiden mukaan Kiinassa.

Paviljongin pystytysvaiheessa työryhmä joutui selviytymään kolmen tunnin yöunilla, ja päivät olivat pitkiä mutta monessa suhteessa erittäin antoisia. Koko rakentamisviikon aikana työmaalla kävi monenlaista yleisöä ihmettelemässä paviljongin vaneriosia ja itse rakentamista. Osa kiinnostuneista saattoi olla myös kiinnostuneita rakennustarvikkeista, ja siksi rakennustyömaalle olikin palkattu vartija yöajaksi – joskin viimeisenä yönä vartija nukahti alkuyöstä polkupyöränsä tarakalle ryhmän jatkaessa rakentamista.

Projektin vetäjien mukaan erityisesti mieleen jäi se, kun tuntia ennen avajaisia yksi aivan viimeisistä paviljongin päätyihin suunnitelluista kaarista räsähti asennettaessa poikki, eikä ollut muuta vaihtoehtoa kuin jättää päätyjen osat asentamatta. Valmiiksi saatiin viisijalkainen paviljonki suunnitellun seitsenjalkaisen sijasta, mutta se ei enää loppuvaiheessa juurikaan rakentajien mieltä painanut: kyseessä taitaa olla kuitenkin tyypillinen yksityiskohta, jota eivät huomaa muut kuin suunnittelijat itse.

Paviljonki pystytettiin aluksi yhdelle Tongji-yliopiston kampuksista, Aalto Tongji Design Factoryn Sino-Finnish Centren etupihalle. Sieltä paviljonki siirrettiin Shanghain keskustan modernin Pudongin kaupunginosan Century Parkiin pilvenpiirtäjien keskelle 2012 Shanghai Youth Innovation Festival in Century Park -tapahtumaan, johon odotettiin yli sataatuhatta kävijää. Tämän jälkeen paviljongin oli  määrä päätyä joksikin aikaa Tongji-yliopiston pääkampukselle, mutta jo nyt on ilmaantunut ulkopuolista kiinnostusta saada paviljonki näytille Etelä-Koreaan.

Projekti jatkuu Suomessa

RWP-projektista on tarkoitus koostaa Aalto-yliopiston julkaisu, joka kuvaa projektin eri vaiheita, erityisesti monitahoisen suunnitteluryhmän työskentelemistä, sekä digitaalisten suunnittelu- ja analysointiohjelmistojen yhteensovittamista opetuksen ja tutkimuksen näkökulmista. Lisäksi paviljongista julkaistaan arkkitehtuuria ja rakenneratkaisuja yleisellä tasolla esitteleviä lyhyempiä artikkeleita. Tarkoituksena on tutkia vaneriosien rakenteellisia ominaisuuksia tarkemmin sekä laskennallisesti että kokeellisesti ja julkaista näitä tutkimustuloksia erikois- ja opinnäytetöissä sekä tieteellisissä artikkeleissa.

Projektin Shanghaihin matkanneeseen ydinryhmään kuuluivat opettava tutkija Jarkko Niiranen, arkkitehti Eero Lundén ja ark. yo Markus Wikar sekä opiskelijat Ron Aasholm, Marko Hämäläinen, Matti Pirinen, Arttu Kaukonen ja Matti Kankkunen. RWP-projektin neuvonantajina ovat toimineet ma. prof. Hannu Hirsi arkkitehtuurin laitokselta sekä prof. Jouko Järvisalo muotoilun laitokselta. Lisäksi projektiin osallistuivat myös Design+Analysis Workshop 2012 -tiiviskurssin opiskelijat Jouni Berg, Kristian Karell, Päivi Lipponen, Sami Lönnroth, Essi Similä, Antti Sironen ja Joona Tuikka.

Radical Design Week Shanghai oli yksi Helsingin muotoilupääkaupunkivuoden ulkomaisista tapahtumista.

Lisätietoja:

Jarkko Niiranen, jarkko.niiranen(at)aalto.fi
http://users.tkk.fi/~jakke74/ResearchPage_JN.html

Insinööritieteiden korkeakoulu
Rakennustekniikan laitos

Kuvat: Markus Wikar, Jarkko Niiranen

Tukea saivat mm. seuraavat Aalto yliopiston hankkeet:

• Professori Olli Varis  120 770 euroa  
  Maatalouskaupan rooli vesi- ja ruokaturvassa
• Professori Harri Koivusalo  56 000 euroa
  Eroosio ja kiintoaineen kulkeutumismekanismit ojitetuilla metsäalueilla
• Tekniikan tohtori Lassi Warsta  140 000 euroa
  Maatalouden vesienhallinta ja kuormitus
• Tekniikan tohtori Hanne Laine-Kaulio  97 000 euroa
  Veden liikkeen ja aineiden kulkeutumisen tutkiminen suomalaisilla metsäalueilla kahden huokoston mallin avulla
• Professori Riku Vahala  46 000 euroa
  Biologisten jätevedenpuhdistusprosessien datapohjainen mallinnus
•  Professori Riku Vahala  64 000 euroa
  Tiedon hallinta ja informatiikka jätevedenpuhdistamon operoinnissa
• Professori Riku Vahala  28 600 euroa
  Membraanibioreaktori haitallisten yhdisteiden poistossa jätevesistä
• Professori Olli Dahl  30 000 euroa
  NEPTUNE-Ympäristötekniikan kansainvälinen ryhmätyöhanke
• Diplomi-insinööri Otto Puolakka  7 000 euroa
  Aallokon ja levyaaltovoimalan epälineaarinen vuorovaikutus

Lisäksi lukuisat Aalto yliopiston opiskelijat saivat henkilökohtaisen apurahan diplomityöhön tai ulkomailla opiskeluun.

Maa- ja vesitekniikan tuki ry on vuonna 1949 perustettu aatteellinen yhdistys, joka tukee vesitekniikkaa ja siihen liittyvää ympäristötekniikkaa ja maaperän suojelua myöntämällä apurahoja. Viime vuosina tukea on saanut runsaat 200 hanketta vuosittain.

Tarkempia tietoja tuetuista hankkeista www.mvtt.fi

Maankäyttötieteiden laitoksella työskentelvän professori Kirsi Virrantauksen tutkimusryhmineen tekemä tutkimustyö on keskittynyt  paikkatietojärjestelmiin ja paikkatiedon  käyttöön tilannekuvan muodostuksessa kriisitilanteissa.

Akatemiaprofessori Visa Koivunen Sähkötekniikan korkeakoulusta on tutkimusryhmineen kehittänyt signaalinkäsittelyn menetelmiä radio- ja signaalitiedusteluun, tietoliikenteeseen ja moderneihin hajautettuihin tutkajärjestelmiin.

Mannerheimin sotatieteellinen rahasto
Sotamarsalkka Mannerheim perusti vuonna 1937 Mannerheimin rahaston, jonka peruspääoman muodostivat puunjalostuteollisuuden marsalkalle syntymäpäivän kunniaksi lahjoittamat kaksi miljoonaa markkaa. Rahaston tarkoitukseksi hän määräsi Suomen puolustuslaitoksen upseerien sotilaallisten opintojen, tutkimustyön ja sotilasurheilun harrastelun tukemisen.

Nykyään sen talous on vankalla pohjalla, ja se toimii epäitsenäisenä säätiönä. Rahasto tukee upseerien sotatieteellisten tutkimus- ja väitöskirjatöiden ohella myös julkaisutoimintaa. 

Mannerheimin sotatieteellisen rahaston historiikki ilmestyi 4.12.2012. Mikko Karjalainen, "Marskin salattu rahasto - Suomen Marsalkka Mannerheimin sotatieteellinen rahasto 1937-2012," Edita 2012.

Hän teki väitöstutkimuksen Aalto-yliopiston Insinööritieteiden korkeakoulussa. Malli auttaa esimerkiksi pukemaan asiakkaan toiveet konkreettisiksi tuoteominaisuuksiksi.

−Asiakkaan ja suunnitteluinsinöörin välillä on usein kommunikaatiokuilu. Työni tavoite on kuroa tätä kuilua umpeen, Brace sanoo.

Lista kokoaa tuotevaatimukset

Bracen kehittämä malli on eräänlainen tarkistuslista, jonka avulla voidaan kirjata systemaattisesti paitsi asiakkaan toiveiden mukaiset tuotevaatimukset, myös niiden mukana tulevat mahdollisesti muut vaatimukset. Ne voivat liittyä esimerkiksi ympäristövaikutuksiin tai turvallisuusnäkökohtiin, jotka on määrätty lailla.

Kun tuotevaatimukset ja niiden mukanaan tuomat muut vaatimukset on kirjattu, on niitä mahdollista analysoida järjestelmällisesti. Miten tuotevaatimukset vaikuttavat hintaan? Mikä vaikutus jollain lisäominaisuudella on tuotteen ympäristövaikutuksiin?

Tarkistuslistan mukainen selkeä kirjaus auttaa myös käymään läpi vaihtoehtoja asiakkaan kanssa.

Bracen mukaan väitöstyössä kehitetty malli sopii käytettäväksi erityisesti monimutkaisten tuotteiden, esimerkiksi autojen tai kännyköiden, valmistuksessa.

Simulointi auttaa löytämään virheitä

Bracen mukaan ohjelmointialalla asiakas ja suunnitteluinsinööri pystyvät usein kommunikoimaan helpommin kuin fyysisten tuotteiden valmistuksessa. Tämä johtuu siitä, että ohjelmointialalla asiakas on usein perillä alan käytännöistä ja termeistä. Sen sijaan esimerkiksi kännykän käyttäjä ei useinkaan tunne valmistustekniikkaa tai valmistusprosessiin liittyvää lainsäädäntöä. Siksi tarkistuslistan muodossa tehty vaatimusanalyysi  on kätevä työkalu ja kommunikoinnin apu fyysisten tuotteiden suunnittelussa.

Väitöskirjassa tarkastellaan myös dimensioanalyysin ja kvalitatiivisen päättelyn käyttöä vaatimusanalyysissa. Esimerkiksi kännykän valmistuksessa tämä voisi tarkoittaa simulointia siitä, miten erilaiset koko- ja materiaalivalinnat vaikuttavat kännykän käytönaikaiseen lämpötilaan. Simulointi auttaa huomaamaan mahdollisia ongelmakohtia jo suunnitteluvaiheessa.

Diplomi-insinööri William Brace väitteli 12.12.2012 Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulussa koneenrakennustekniikan laitoksella aiheesta A model-based approach to requirements analysis for complex products in engineering design (Malliin perustava lähestymistapa monimutkaisten tuotteiden tekniseen suunnitteluun). Väitöskirjan ala on koneensuunnittelu.

Vastaväittäjä: professori Tetsuo Tomiyama, Cranfield yliopisto, Iso-Britannia

Valvoja:professori Kalevi Ekman, Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulu, Koneenrakennustekniikan

laitos

M.Sc. Mohamed Hamdy kehitti Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoululle tekemässään väitöskirjassa menetelmän, joka auttaa suunnittelijoita suunnitteluarvojen valintaprosessissa.

– Valittavana on noin kolme miljardia suunnitteluarvojen yhdistelmää, Hamdy huomauttaa.

Valtava lukumäärä johtuu kymmeneen päätösmuuttujaan kuuluvien eri vaihtoehtojen määrästä. Laskennassa otetaan esimerkiksi huomioon ulkoseinien 16 eristysarvoa, rakennuksen tiiviyden kolme tasoa ja neljä lämmitysjärjestelmää. Muita muuttujia ovat katon eristys (8), lattian eristys (13), ikkunatyyppi (3), varjostusjärjestelmä (4), lämmön talteenottojärjestelmä (3), jäähdytysvaihtoehdot (2), aurinkolämpökeräimen pinta-ala (31) ja aurinkosähkökeräimen pinta-ala (71). Suluissa olevat numerot osoittavat vaihtoehtojen määrän kutakin muuttujaa kohti.

– Jos jokaista yhdistelmää simuloitaisiin yhden minuutin ajan, kaikkien läpi käyminen veisi 2 000 vuotta, Hamdy toteaa.

Tavoitteena nollaenergiarakennukset

Tehokkaan tietokoneenkin avulla kunkin yhdistelmän energiankulutuksen ja investointikustannusten laskeminen veisi kaksi viikkoa. Se on suunnittelussa liikaa. Mohamed Hamdy kehitti avoimen lähdekoodin evolutionaarisen algoritmin avulla optimaalisia arvoja etsivän tietokoneohjelman. Ohjelma poimii summittaisesti tietyn määrän yhdistelmiä ja analysoi ne. Monitavoitteisen simulointipohjaisen optimointilähestymistavan ansiosta ohjelma löytää optimaaliset tapaukset paljon nopeammin kuin satunnaisesti poimimalla.

Hamdyn kokemuksen mukaan parametrisen mallintamisen, suoritustason simulointiohjelmiston ja determinististen ja geneeristen algoritmien yhdistäminen oli lupaavaa.

Rakennusten energiankäytön merkitys tutkimusaiheena kasvaa koko ajan, koska Euroopan unioni edellyttää, että vuoden 2020 loppuun mennessä kaikki uudet rakennukset ovat lähes nollaenergia-rakennuksia. EU:n mukaan rakennusten osuus Euroopan unionin hiilidioksidipäästöistä on 36 prosenttia ja energiankulutuksesta 40 prosenttia.

Hamdyn tutkimusta voidaan hyödyntää energiatehokkaiden rakennusten suunnitteluun soveltuvan geneerisen simulointipohjaisen optimointityökalun kehittämisessä.

M. Sc. Mohamed Hamdy väitteli 14.12.2012 Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulussa aiheesta ”Combining Simulation and Optimisation for Dimensioning Optimal Building Envelopes and HVAC Systems” (Optimaalisten energiansäästöratkaisujen löytäminen rakennuksissa innovatiivisten laskentamenetelmien avulla). Vastaväittäjät: professori Jonathan Wright, Loughborough’n yliopisto, Iso-Britannia, ja filosofian tohtori Jussi Hakanen, Jyväskylän yliopisto. Valvoja: professori Kai Sirén, Aalto-yliopiston energiatekniikan laitos, LVI-tekniikan laboratorio. 

Ylänen selvitti suolanpoistoon kehitetyn AaltoRO-konseptin kannattavuutta maailman eri alueilla. RO on lyhenne sanoista reverse osmosis, käänteisosmoosi.

Aaltovoimalan järjestelmäkuvaus yksinkertaistettuna (Markus Ylänen)

AaltoRO on Aalto-yliopistossa kehitetty konsepti , jossa  25−30 metriä leveä ja 10 metriä korkea  siipi liikkuu aaltojen voimasta meren pinnan alla ja paineistaa merivettä. Paineistettu vesi johdetaan mantereella sijaitsevaan laitteistoon, jossa kalvo pidättää meriveden suoloja, mutta päästää makeaa vettä läpi. Laitteisto hyödyntää käänteisosmoosi-ilmiötä. Vahva suolaliuos, joka ei ole läpäissyt kalvoa, päästetään takaisin mereen. Juomakelpoisuus varmistetaan jälkikäsittelyn avulla.

Tutkimuksessa laitteiston hinnaksi arvioitiin sijoituspaikasta riippuen 2,3−4,7 miljoonaa euroa. Konsepti ei ole toistaiseksi missään käytössä. Se on kiinnostava selvitysten kohde, koska makean veden  puutteen on arvioitu pahenevan tulevina vuosina. YK:n alainen toimielin UN Water on arvioinut, että vuonna 2025 1,8 miljardia ihmistä asuu juomaveden puutteesta kärsivillä alueilla.

Myös suomalaiset yritykset ovat kiinnostuneet juomaveden valmistuksesta aaltovoimalla. Alan yrityksiä oli mukana Tekes-projektissa, jonka osa Yläsen diplomityö oli. Yritykset olivat AW-Energy Oy, Nurmi Hydraulics Oy, Oy Watman Ab Vedenkäsittely ja Waterpumps WP Oy.

Suolanpoistolaitoksia nousee lisää

Maailmalla on jo paljon laitoksia, joissa valmistetaan juomavettä merivedestä. Niiden käyttövoimana toimii konseptista riippuen sähkö- tai lämpöenergia. International desalination agency-järjestön mukaan pelkästään heinäkuun 2011 ja elokuun 2012 välisenä aikana rakennettiin 632 makean veden tuotantolaitosta. Olemassa olevien laitosten tuotantokapasiteetti on järjestön mukaan yhteensä 74,8 miljoonaa kuutiota vettä vuorokaudessa.

Maailman suurin merivettä raaka-aineena käyttävä makean veden valmistuslaitos sijaitsee Israelin Haderassa, jossa valmistuu 350 000 kuutiota makeaa vettä päivässä. Esimerkiksi Päijänne-tunnelista virtaa pääkaupunkiseudulla asuvien käyttöön 270 000 kuutiota vettä vuorokaudessa.

Laskelmien mukaan yhden AaltoRO-laitteiston tuotantokapasiteetti on parhaimmillaan 3 700 kuutiota päivässä.

− Kuten tuulivoimaloita rakennetaan tuulivoimapuistoiksi, voi aaltovoimaloistakin muodostaa aaltovoimapuistoja, Ylänen kuvaa.

Korkea aaltoteho alentaa vesikuution hintaa

Markus Ylänen etsi työssään maapallon alueita, joilla voisi olla käyttöä AaltoRO-konseptin mukaiselle makean veden valmistukselle. Alueilla tuli olla tarjolla aaltovoimaa ja makean veden tarvetta. Lisäksi kriteerinä oli sähkön kallis hinta, joka tekee muista kuin sähköä käyttävistä juomaveden valmistusmenetelmistä houkuttelevia vaihtoehtoja.

Laskelmien mukaan AaltoRO-konsepti sopisi parhaiten käytettäväksi Australiassa, Kanarian saarilla, Chilessä, Hawaijilla, eteläisessä Afrikassa ja Yhdysvaltojen länsiosissa. Yksi AaltoRO-laitos voi tuottaa riittävästi makeaa vettä 7 500 australialaiselle, 21 150 perulaiselle, 750 000 mosambikilaiselle tai kasteluvettä 139 hehtaarille. Laskelmissa on huomioitu keskimääräinen vedenkulutus eri paikoissa.

Parhaan aaltotehon alueella, jossa keskimääräinen aaltoteho oli 38 kW/m, veden kuutiohinnaksi muodostui 0,60 euroa. Alueella, jolla aaltoteho oli neljäsosa parhaasta eli 9,5 kW/m, laskennallinen kuutiohinta oli 1,50 euroa. Esimerkiksi Israelin Haderan laitoksessa kuutiohinta on 0,63 Yhdysvaltain dollaria (0,49 euroa vaihtokurssin 28.9.2012 mukaan).

Lisätietoja: Markus Ylänen, markus.ylanen@aalto.fi, puh. 041 501 6897

Diplomityön tiivistelmä ja linkki työhön: https://aaltodoc.aalto.fi/handle/123456789/6131

Kuva aaltovoimapuistosta: AW-Energy Oy

Professori Younis vakuuttui opiskelijoiden teknisistä taidoista paitsi IT-osaamisessa myös perustieteiden tuntemuksessa. Lisäksi hän antaa tunnustusta opiskelijoiden ahkeruudelle: Kurssi eteni sangen nopeaan tahtiin, ja kurssipäivät venyivät pitkälle iltaan, mutta kaikki olivat innokkaina mukana. - Suomalaisilla opiskelijoilla on erinomainen englannin kielen taito, Younis kehuu.

Younis on vieraillut Suomessa kahdesti 1990-luvun lopulla: Hän työskenteli tuolloin NASAssa, ja hänen tutkimuksensa käsittelivät erityisesti turbulenssin mallintamista. Vuosina 1997 ja 1998 hän piti aihetta käsittelevät kesäkurssit TKK:n lentotekniikan laboratoriossa, jota johti professori Seppo Laine.  

 - Espoo näytti sangen erilaiselta tuohon vuodenaikaan, ja yliopiston nimikin oli eri kuin nyt, Younis muistelee.  Aalto-yliopiston kansainvälisen tunnettuus tutkimuksessa on Younisin mielestä hyvä, mutta opetuksen suhteen asia on vielä toisin. Haasteena on esimerkiksi se, että useimmat amerikkalaisopiskelijat eivät halua lähteä opiskelijavaihtoon sellaisiin maihin, joissa englanti ei ole virallinen kieli.

Younis kertoo, että hänellä on tutkimusintressejä paitsi vesitekniikan myös koneenrakennuksen ja lentotekniikan aloilla. - Monet aihepiirit liittyvät toisiinsa, hän sanoo. Esimerkiksi virtausmekaniikan menetelmin voidaan tutkia myös muita kuin veden virtaukseen liittyviä ilmiöitä, kuten tuulen vaikutusta korkeisiin rakenteisiin tai vaikkapa veren virtausta suonistossa ja suonten seinämissä tapahtuvien muutosten seurauksia. Virtausten mallinnusta ja tietoja voidaan hyödyntää siis lähes kaikkialla rakenteiden suunnittelusta ohitusleikkauksiin: lopultahan kyse on kuitenkin samasta ilmiöstä.

Tulevaisuuden suurimmat haasteet vesi- ja ympäristötekniikassa ovat Younisin mielestä saasteiden vaikutukset luonnon järjestelmissä, sillä niiden ennustaminen ja hallitseminen on huomattavasti vaikeampaa kuin rakennetussa ympäristössä. Hänen mukaansa luonnon ilmiöiden ja niiden vaikutusten tuntemus on vielä puutteellista, ja niiden ottaminen huomioon on haastavaa prosesseja mallinnettaessa.

University of Californian Davisin-kampus sijaitsee lähellä Sacramentoa, Kalifornian kuivassa keskiosassa. Aikojen saatossa Sacramento-joen uomaa on muokattu ihmisen toimesta, ja osalla toimenpiteistä on ollut vakavia seurauksia ympäristölle. Younis on tutkimusryhmineen päässyt vaikuttamaan ympäristöongelmien ratkaisemiseen ja muun muassa kehittänyt jokipenkan eroosiota hillitseviä menetelmiä.

Bassam A. Younis on työskennellyt professorina Lontoossa, Stuttgartissa sekä Pariisissa. Hän on toiminut vierailevana tutkijana NASAn Langley Research Centerissä. Lisäksi hän on kuulunut useiden tieteellisten julkaisujen toimituskuntaan.

Kotisivut: http://cee.engr.ucdavis.edu/faculty/younis/default.htm

Viime lokakuussa onnistuin shanghaijaamaan viisi muotoilun opiskelijaa, ohjelmakoordinaattorin ja dokumentoijan Creative Sustainability -ohjelmasta. Kaikki tapahtui Aalto-Tongji Design Factoryn Rooftop Garden -työpajan toisen vaiheen aikana Shanghaissa.

Kymmenen päivän aikana Shanghaissa ehdimme työskennellä Tongjin maisema-arkkitehtiopiskelijoiden kanssa ja vierailla Radical Design Weekin tapahtumissa. Vietimme kuusi tuntia tuotesuunnittelun parissa, maalasimme seiniä, pidimme esitelmän, rakensimme pergolan, kävimme saunassa, istutimme kasveja ja paljon muuta. 

Työpajan aikana jokainen joutui työskentelemään itselleen vieraassa ympäristössä ja kohtaamaan aivan uudenlaisia haasteita. Voisi kuvitella, että on helppoa löytää juuri oikeanlaiset metallikappaleet puurakenteita varten, varsinkin alueella, jossa on satoja rautakauppoja vieri vieressä. Niiden sijaan löytyvät kaikki mahdolliset maalivärit ja loputon valikoima ruuveja ja muttereita, teollisuuspyöriä, muoviputkia ynnä muita. Itse asiassa paljon helpompaa olisi kuudentoista McFlurry-annoksen tilaaminen perille toimitettuna keskellä yötä. 

Shanghaissa ei ajatella, mitä on jo tapahtunut, vaan aletaan keskittyä siihen, mitä seuraavaksi tapahtuu. Muutoksen ja mahdollisuudet nähdessäsi tiedät, että Shanghai on saanut sinut otteeseensa.

Teksti: Karoliina Parhiala
Kuvat: Kätlin Kangur, Seungho Lee

Kirjoittaja opiskelee Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulussa konetekniikan koulutusohjelmassa. 

Lisätietoja työpajasta täällä: http://acs.aalto.fi/2012/atdf-rooftop-workshop-shanghai/

Marquis seuraa tehtävässä Petri Varstaa, joka jää eläkkeelle 30.6.2013.

Professori Marquis toimii tällä hetkellä sovelletun mekaniikan laitoksella lujuusopin professorina. Marquis on toiminut aktiivisesti sekä kansainvälisissä että kotimaisissa tiedeyhteisöissä. Suomeen hän muutti vuonna 1988 työskenneltyään sitä ennen tutkijana Sleesian teknillisessä yliopistossa Puolassa.

Marquis on aiemmin toiminut tutkijana VTT:llä ja post doc -tutkijana Illinoisin yliopistossa USA:ssa. Vuonna 2001 Marquis aloitti teräsrakenteiden professorina Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa ennen siirtymistään lujuusopin professoriksi Teknilliseen korkeakouluun vuonna 2008. 

Professori Marquis on ollut vierailevana professorina muun muassa Kyushun yliopistossa Japanissa sekä École Polytechnique Fédérale de Lausannessa (EPFL) Sveitsissä. Parhaillaan hän toimii määräaikaisena professorina Kuninkaallisessa teknillisessä korkeakoulussa (KTH) Ruotsissa. Marquis on myös kansainvälisen hitsausalan instituutin (International Institute of Welding) hallituksen jäsen ja sen väsymiskomitean pitkäaikainen puheenjohtaja.

‒ Petri Varstan dekaanikauden aikana Insinööritieteiden korkeakoulu on uudistunut monin tavoin. Korkeakoulussa on valmisteltu muun muassa koulun strateginen tiekartta, joka suuntaa koulun toimintaa pitkälle tulevaisuuteen. Haluan lämpimästi kiittää Petri Varstaa erinomaisesta työstä Insinööritieteiden korkeakoulun dekaanina, sanoo Aalto-yliopiston rehtori Tuula Teeri.

‒ Gary Marquis on arvostettu professori, jolla on monipuolinen ja kansainvälinen ura. Odotan innolla yhteistyötämme ja toivotan hänet lämpimästi tervetulleeksi Aalto-yliopiston johtoryhmään, Teeri jatkaa.

Dekaanin tehtävänä Aalto-yliopistossa on johtaa korkeakoulun toimintaa yliopiston linjausten puitteissa sekä osallistua Aalto-yliopiston pitkäjänteiseen kehittämiseen johtoryhmän jäsenenä. Dekaani vastaa korkeakoulun toiminnan kokonaisvaltaisesta kehittämisestä ja kansainvälisestä kilpailukyvystä, resurssien jaosta korkeakoulussa yliopiston toimintasuunnitelman ja talousarvion puitteissa sekä tutkimus- ja opetushenkilöstön rekrytoinnista Aalto-yliopiston urajärjestelmien linjausten mukaisesti. 

Lisätietoja: 
Rehtori Tuula Teeri
p. 050 512 4194 (assistentti Harriet Jehkonen)
president@aalto.fi
Aalto-yliopisto

Meritekniikan monitoimiallas peruskorjataan, ja meritekniikan kokeellinen tutkimus keskitetään monitoimialtaalle. Lentotekniikan tuulitekniikkatunneli siirretään laitokselta Insinööritieteiden korkeakoulun yhteiseksi resurssiksi. Meritekniikan hinausallas eli niin sanottu pitkä allas ja siihen kuuluvat tilat irtisanotaan, ja lentotekniikan trisoonisesta ja alisoonisesta tuulitunnelista sekä pienestä tuulitunnelista luovutaan vuoden 2013 aikana.

Henkilöstön vähentämistarpeeksi on vahvistunut 12 henkilöä, joille pyritään tarjoamaan osaamistaan vastaavaa työtä muualta Aalto-yliopistosta. Mahdolliset irtisanomiset ajoitetaan laitoksen toiminnan tarpeet huomioon ottaen. 

Lisätietoja:

Professori Jukka Tuhkuri
Sovelletun mekaniikan laitoksen johtaja
p. 050 568 0036
jukka.tuhkuri@aalto.fi

Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulu

- Mäkeä lasketaan välineellä, jota on ollut suunnittelemassa parisenkymmentä puuhamiestä aina fukseista alkaen. Välineeseen mahtuu kerrallaan 2-3 henkeä, kertoo koneteekkari Matti Peltola.

Mäenlaskuväline oli voitokas Turun kauppatieteiden ylioppilaiden järjestämissä pikkulaskiaisissa viime viikon torstaina, joten siltä on lupa odottaa paljon myös tällä kertaa.

Akateeminen mäenlaskukisa järjestetään laskiaistiistaina 12.2. Helsingin Ullanlinnanmäellä klo 15.00.

 Kuvat: Matti Peltola

Liikenne- ja tietekniikan pääaineesta valmistunut diplomi-insinööri Anna Keskinen perehtyi diplomityössään lumen käsittelyyn kaupunkiympäristössä.

Noin vuosi sitten viisi kaupunkia – Helsinki, Jyväskylä, Tampere, Turku ja Vantaa – yhdessä Destia Oy:n kanssa päättivät tilata Insinööritieteiden korkeakoulun yhdyskunta- ja ympäristötekniikan laitoksen liikenne- ja tietekniikan tutkimusryhmältä diplomityön, joka keskittyisi lumen lähisiirtoon. Lumen lähisiirto tarkoittaa lumen kasaamista lähelle siten, ettei sitä kuljeteta erilliselle lumen vastaanottopaikalle.

Opettava tutkija Jarkko Valtonen, jonka tutkimusala tietekniikka on, tarjosi aihetta Keskiselle, ja myöhemmin diplomityön aihepiiriä tarkistettiin vielä siten, että sen kautta haluttiin tuoda käytäntöön myös uutta terminologiaa, kuten lumilogistiikka ja lumitase.

Lumitase on malli, jonka mukaan voidaan arvioida lumimäärän kertymistä tietyllä kadulla tai alueella. Lumitaseen avulla voidaan määritellä, milloin lumitilat täyttyvät ja kuinka paljon lunta joudutaan kuljettamaan pois.

Lumilogistiikka puolestaan tarkoittaa kokonaisuudessaan lumen käsittelyn logistista ketjua. Se alkaa lumitaselaskelmista ja kattaa lumen siirron kustannukset ja lumen kuljetuksesta aiheutuvat päästöt sekä lähisiirtopaikkoihin liittyvät vaatimukset.

Keskisen opinnäyte osoittaa, että kaupunkisuunnittelussa ja kaavoituksessa määritellyt lumitilat eivät ole nykyisellään aina riittäviä. Koska kaikki käytettävissä oleva maa-ala halutaan hyödyntää rakentaa keskieurooppalaisten trendien mukaisesti tiiviisti ja kaupunkimaisesti, ei lumitiloja tällöin jää. Lunta joudutaan usein kuljettamaan toiseen kaupunginosaan tai useiden kilometrien päähän lumen vastaanottopaikoille. Lumilogistinen suunnittelu tulisikin ottaa huomioon maankäytönsuunnittelussa ja kaavoituksessa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

Diplomityössään Keskinen osoittaa, että lumen lähisiirto on huomattavasti kustannustehokkaampi ja nopeampi menetelmä kuin lumen kuljettaminen pois. Lisäksi diplomityössä annettiin lähisiirtopaikkojen suunnittelua ja sijoitusta koskevia suosituksia, joissa huomioitiin esimerkiksi sulamisvesien vaikutukset ja maapohjan kantavuus.

Anna Keskisen diplomityö palkittiin Helsinki-palkinnolla joulukuussa 2012. Valmistuttuaan Keskinen aloitti työt Helsingin kaupungin rakennusvirastossa, jossa hän toimii ylläpitoinsinöörinä vastaten Helsingin pohjoisten kaupunginosien katuylläpidon tilaamisesta.

Anna Keskisen diplomityö Lumilogistiikan tehostaminen kaupungeissa Aaltodoc-julkaisuarkistossa: https://aaltodoc.aalto.fi/handle/123456789/6106

Kuvassa: Anna Keskinen lumihiutaleiden ympäröimänä Helsingin Kasarmitorilla

Insinööritieteiden korkeakoulun hakukohteet ovat uudistuneet täysin

Tutkintouudistuksessa Aalto-yliopiston entisiä koulutusohjelmia on yhdistetty ja niiden sisällöt on tarkistettu, mistä syystä hakukohteita on vähemmän kuin ennen. 

Uudistuksen myötä jokaisessa tekniikan korkeakoulussa on yksi kandidaattiohjelma: Insinööritieteiden korkeakoulun kandidaattiohjelman nimi on insinööritieteiden kandidaattiohjelma.

Insinööritieteiden kandidaattiohjelmassa on tarjolla kolme täysin uutta hakukohdetta, jotka ovat kone- ja rakennustekniikka, energia- ja ympäristötekniikka sekä rakennettu ympäristö. 

Tietoa hakukohteistamme ja korkeakoulustamme löytyy Insinööritieteet-digiesitteestämme. Korkeakoulussamme tehtävää tutkimusta ja opetusta esitellään myös hakijoille suunnatussa videossa.

Tekniikan korkeakouluissa 11 hakukohdetta

Aalto-yliopiston tekniikan alan uudet kandidaattiohjelmat sisältävät vaihtoehtoisia ja vapaasti valittavia opintokokonaisuuksia. Opiskelijat eivät siis jatkossa opiskele kapeissa "opintoputkissa" vaan laajemmissa kokonaisuuksissa, joiden sisällä on mahdollisuus tehdä valintoja. Näin opiskelija voi Aalto-yliopiston perusidean mukaisesti valita myös monialaisia ja eri alojen opintokokonaisuuksia osaksi tutkintoaan. 

Uudistuksen myötä tekniikan korkeakouluissa on yhteensä 11 hakukohdetta, jotka on esitelty Aalto-yliopiston tekniikan abiesitteessä. 

Haku Aalto-yliopiston tekniikan korkeakouluihin alkaa 4.3. ja päättyy 3.4.2013.

Lisätietoja hakemisesta: aalto.fi/studies

Lisätietoja opinnoista Insinööritieteiden korkeakoulussa: eng.aalto.fi/fi/studies/

Aalto-yliopiston teknillinen korkeakoulu jaettiin 1.1.2011 neljäksi tekniikan alan korkeakouluksi, jotka ovat Insinööritieteiden korkeakoulu, Kemian tekniikan korkeakoulu, Perustieteiden korkeakoulu ja Sähkötekniikan korkeakoulu. Arkkitehtuuri- ja maisema-arkkitehtuurikoulutuksesta vastaa Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu.

Uutta laskentatyökalua käytetään suunnittelun alkuvaiheessa mallintamaan rakennuksen nykyinen energiankulutus sekä mahdollisten energiakorjausten vaikutukset energiankulutukseen. Työkalun tehokas käyttö on avainsana, sillä selvitys ei saa maksaa liikaa. 

– Suppea raporttikin on tyhjää parempi herättämään kiinnostusta energiakorjaukseen ja perustelemaan yhtiökokouksessa jatkoselvityksen tarvetta kuin arvailut tai mutu-tuntuma, kertoo laskentaohjelman kehittäjä Jouni Sillman.

Arvokasta tieto on myös silloin, kun voidaan osoittaa, että suunnitellut korjaukset eivät ole kannattavia, jolloin esimerkiksi investointi ei maksa itseään takaisin. Tällöin säästetään turhia selvitys- ja suunnittelukuluja.

Muuttuvat määräykset kannustavat energiatehokkuuteen

Nykyiset laskentamallit ovat useimmiten  laajoja ja niiden käyttöönotto on kallista ja haastavaa. Uusi laskentaohjelma rakennettiin riittävän tarkaksi ja yksinkertaiseksi Excel-taulukkolaskentaohjelmaan.

Laskennan raamit tulivat  rakennusmääräyskokoelman D5 2012 -osasta. Työkalusta haluttiin muokattavissa oleva ja sellainen, joka ottaa energiankulutusmuutosten lisäksi huomioon investointien kannattavuusvertailun. Laskentatyökalu on poikinut myös useita jatkokehitys- ja tutkimusideoita.

Kun uudet korjausrakentamisen viranomaismääräykset astuvat kesällä 2013 voimaan, joutuvat taloyhtiöt ottamaan kantaa yhä enemmän energiatehokkuuteen. Linjasaneeraushankkeeseen on usein taloudellisesti kannattavaa yhdistää energiatehokkuutta parantavia toimenpiteitä. Nyt energiansäästöjen pohjalta voidaan laskea, onko jokin toimenpide kannattava vai ei. 

Lisätietoja: Jouni Sillman, 040 146 4232, jouni.sillman@karves.fi

DI Anne Silla selvitti väitöstyössään luvattomia radanylityksiä, niihin liittyviä onnettomuuksia sekä toimenpiteitä niiden estämiseksi. Väitöskirja nimi on ”Improving safety on Finnish railways by prevention of trespassing”.

Kuolleiden määrä luvattomissa radanylityksissä ei ole viimeisen vuosikymmenen aikana vähentynyt yhtä paljoa kuin muissa rautatieliikenteen onnettomuuksissa.

Junarata ylitetään säännöllisesti luvatta varsinkin suurten kaupunkien läheisyydessä ja paikoissa, joissa asuu paljon ihmisiä. Sillan mukaan luvattomia radanylityspaikkoja voi olla paikoin tiheästikin, vain muutaman sadan metrin välein.

Tulosten mukaan luvaton kulku voidaan estää maisemoinnilla ja aitaamisella miltei kokonaan. Kieltomerkkien vaikutus on rajallisempi.

- Maisemoinnilla voidaan esimerkiksi poistaa luvattomalle ylityspaikalle johtavia polkuja ja muokata rataympäristöä istutusten avulla siten, että ylittäjien kulku ohjautuu  sallituille ylityspaikoille, Silla sanoo.

Sillan mukaan rautatieorganisaatioiden lisäksi myös muiden tahojen, kuten terveydenhuollosta, kaavoituksesta sekä koulutuksesta vastaavien viranomaisten sekä kuntien pitäisi ottaa vastuuta luvattomien radanylitysten torjumisesta ja osallistua kustannuksiin, joilla rautatieylitysten turvallisuutta voidaan parantaa.

Myös valistus on tärkeää. Esimerkiksi lähellä rautatietä olevissa kouluissa voitaisiin rautatieturvallisuudesta kertominen sisällyttää opetussuunnitelmiin.

Humalainen mies luvattomilla poluilla

Silla tutki radanylityksissä tapahtuneita kuolemantapauksia viiden vuoden ajalta. Noin puolet kuolleista oli alle 30-vuotiaita. Heistä kaksi kolmesta oli miehiä. Tyypillisesti turman uhriksi joutuneet olivat alkoholin vaikutuksen alaisena.

Kyselytutkimuksen perusteella puolet radan luvatta ylittäneistä kokee ylityksen vaaralliseksi, mutta tekee sen silti. Ylittäjistä 15 prosenttia luulee toimivansa laillisesti, vaikka rautatielain mukaan radalla luvatta liikkumien on kielletty.

DI Anne Sillan väitöskirja ”Improving safety on Finnish railways by prevention of trespassing” (Suomen rautatieliikenteen turvallisuuden parantaminen luvattomia radanylityksiä estämällä) tarkastettiin Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulussa 25.1.2013.

Anne Silla työskentelee tutkijana VTT:llä.

 Väitöskirjan verkko-osoite: http://www.vtt.fi/inf/pdf/science/2012/S27.pdf

Lisätietoja:

Anne Silla, VTT

p. 020 722 4517, anne.silla@vtt.fi

Teksti: Timo Hämäläinen

Apurahoja myönnetään Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulun sillan- tai talonrakennukseen suuntautuneille opiskelijoille, alan nuorille jatko-opiskelijoille ja äskettäin diplomi-insinöörin- tai jatkotutkinnon suorittaneille henkilöille. Tänä vuonna apurahoista kohdistui sillanrakennustekniikkaan suuntautuneille opiskelijoille 3 500 euroa ja talonrakennustekniikan alueen opiskelijoille 4 000 euroa.

Talonrakennustekniikasta D Janne Hanka sai 1 750 euron apurahan oivallisesti suoritetusta diplomi-insinöörin tutkinnosta ja arvosanalla ’kiitettävä’ tehdystä diplomityöstä, jonka otsikko oli ”Höyrykarkaistun kevytbetonilaatan standardoidun mitoituskäytännön kelpoistaminen Siporex-laatalle”.

Diplomi-insinööri Klaus Viljanen sai 1 250 euron apurahan erinomaisesti suoritetusta diplomi-insinöörin tutkinnosta. Hän teki arvosanalla ’kiitettävä’ diplomityön otsikolla ”Katon polyvinyylikloridikatteen kosteusteknisen toiminnan tarkastelu kenttäkokeella ja laskennallisesti”. Talonrakennuksen alueelta tekniikan kandidaatti Joona Tuikalle myönnettiin 1 000 euron kannustusapuraha erittäin hyvin suoritetuista opinnoista.

Sillanrakennukseen liittyvät 1 250 euron apurahat myönnettiin erittäin hyvin suoritetuista diplomi-insinöörin tutkinnoista diplomi-insinööreille Anna-Kaisa Mero ja Mikko Tuominen. Anna-Kaisa Mero teki diplomityön aiheesta ”Rakennettavuus ja sen arviointi tietomallilla suunnittelun näkökulmasta” ja Mikko Tuominen aiheesta ”Liittopalkkisillan rakentamisen aikainen kokonaisstabiilius”. Sillanrakennuksen alueen kannustusapuraha 1 000 euroa myönnettiin erittäin hyvin suoritetuista opinnoista tekniikan kandidaatti Olli Olkkoselle.

Fabian Ahvenaisen rahastosta jaettiin apurahoja nyt 15. kerran. Apurahat jaettiin juhlatilaisuudessa, jossa avaussanat lausui varadekaani, professori Juha Paavola. Tilaisuuden juhlaesitelmästä vastasi professori Gary B. Marquis aiheenaan ”Rakennusalan rooli Aalto-yliopistossa”. Professori Marquis aloittaa Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulun dekaanina 1.7.2013.

Tilaisuuden naistenpäivään liittyvä aihe oli Suomen 1. naisdiplomi-insinöörin sekä myös tie- ja sillanrakennustekniikan diplomi-insinöörin Jenny Markelin-Svenssonin (1882–1929) esittely.

Tilaisuuden musiikillisesta annista vastasi Poijärvi-kvartetti.

Fabian Ahveniston rahasto

Fabian Ahveniston rahasto perustettiin Teknilliseen korkeakouluun 1998 lahjoituksella, jonka diplomi-insinööri Jaakko Ahvenainen teki isänsä Fabian Ahvenaisen muistoksi. Rahaston tarkoitus on jakaa tunnustuspalkintoja Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulun sillan- ja talonrakennustekniikan opiskelijoille.

Lisätietoja:

Professori Jari Puttonen
050 384 1782
jari.puttonen(at)aalto.fi

Kosonen (s. 1960) suoritti diplomi-insinöörin tutkinnon Lappeenrannan teknillisessä korkeakoulussa vuonna 1985 ja väitteli tekniikan tohtoriksi vuonna 2006 Teknillisen korkeakoulun energiatekniikan laitoksella.

Kosonen omaa laajan kokemuksen yritysmaailmasta ja kansainvälisestä yhteistyöstä. Hän on toiminut Halton Oy:n palveluksessa vuodesta 1998 lähtien päätehtävänään tuotteiden ja ratkaisujen kehittäminen sekä kansainvälinen teknologiayhteistyö teollisuuden ja yliopistojen kanssa. Halton Oy:n palveluksessa Kosonen on hankkinut kansainvälistä kokemusta myös yhtiön Aasian kohdelaueen tutkimus- ja tuotekehitysjohtajana vuosina 2001–2003.

Ennen uraansa Halton Oy:n palveluksessa Kosonen työskenteli  kaksi vuotta energiatekniikan määräaikaisena professorina Teknillisessä korkeakoulussa (1986–1988), tutkimus- ja tuotekehitysjohtajana Insinööritoimisto Olof Granlund Oy:ssä  vuosina 1987–1991 sekä VTT Building Technologyn palveluksessa ryhmän johtajana vuosina 1992–1998.

Professori Kosonen keskittyy sisäympäristöön ja talotekniikkajärjestelmiin ja rakennusten energiatehokkuuteen.

Risto.Kosonen@aalto.fi

Puh. 040 502 7484

Niiranen (s. 1972) on Teknillisen korkeakoulun kasvatti. Hän valmistui diplomi-insinööriksi vuonna 2000 ja väitteli tekniikan tohtoriksi vuonna 2007 matematiikan laitoksella laattarakenteiden laskennallisen mallintamisen tarkkuudesta (A priori and a posteriori error analysis of finite element methods for plate models).

Jarkko Niiranen on toiminut Aalto-yliopitossa erilaisissa opetus- ja tutkimustehtävissä vuodesta 2002 lähtien. Vuosina 2006–2008 hän toimi rakenteiden mekaniikan assistenttina ja vuosina 2009–2012 Suomen Akatemian post doc –tutkijana. Ennen nimitystään professoriksi Niiranen toimi opettavana tutkijana rakennustekniikan laitoksella. Hän on ollut vierailevana tutkijana Institute for Applied Mathematics and Information Technologies`ssa Italiassa vuosina 2006 ja 2012–2013.

Jarkko Niirasen tutkimus on keskittynyt pääasiassa numeeriseen analyysiin ja sen sovelluksiin rakenteiden mekaniikan alalla. Hän on laajentamassa tutkimusaluettaan kattamaan rakennustekniikan, arkkitehtuurin ja muotoilun sekä sovelletun matematiikan yhteisiä ongelma-alueita.

Yhteystiedot:

Jarkko.Niiranen@aalto.fi

Puh. 050 350 3196